31. toukokuuta 2016

Hellepäivän treeni


Lämpötilamittari näytti reilusti hellettä, kun lähdimme ajelemaan tallia kohti. Minulle tuli suoraan sanottuna kuuma jo Jalmaria valjastaessa. Päätinkin, että ajan sen nopeasti ja rennosti. Pääsimme matkaan nopeasti. Aloitin tietenkin alkuverryttelyistä ja niiden jälkeen otin ensimmäisen vauhdikkaamman pätkän. Alkuun Jalmari tuntui ihan hyvältä, mutta tietyssä kaarteessa se lähti laukalle tai siirtyi peitsaamaan. Se kyllä hidastaa yleensä jopa minun pyynnöistäni, mutta tällä kerralla jarrut toimivat hitaasti. Siinä vaiheessa tuntui, ettei ajosta tule yhtään mitään. Loppujen lopuksi otin vain muutaman nopeamman pätkän ja annoin sitten Jalmarin säädellä itse vauhtia. Välillä se lähti itse lujempaa, mutta pääasiassa vauhti oli kevyempää. 


Ajon loppupuolella annoin Jalmarin juosta hiukan pidemmän ajan rauhallista vauhtia, ennenkö hidastin sen käyntiin. Kärryjen edessä ei ole enää pitkään aikaan ollut se Jalmari, joka syttyi ensimmäisellä kerralla ja kulki koko ajan korvat pystyssä. Nyt taidankin siirtyä hetkeksi treenaamaan sitä muilla tavoilla, jotta liikutus pysyy mahdollisimman monipuolisena. Jos olisi mahdollista, haluaisin joskus hypyttää Jalmaria maastakäsin jollain tavalla, mutta jää nähtäväksi, onnistuuko tämä ikinä.


Ajon jälkeen kävin uittamassa Jalmarin nopeasti ja kylmäsin sitten sen jalat vielä letkun avulla. Sen jälkeen kuvasin kaveriani, kun hän ratsasti ja lopuksi talutimme kaverini kanssa yhdessä Veetiä niin, että kummallakin puolella oli taluttaja. Silti Veeti sai melkein kiskottua itsensä vapaaksi. Kuinka sellaisella ruipelolla voikin olla niin suuret voimat.. Muuten talutus sujui jo melkein hyvin. Nyt meillä onkin taas yksi tavoite lisää, kouluttaa Veeti kulkemaan nätisti riimunarun päässä!
Materiaalit ajosta ©Hitu!
Millaisia hellelukemia teillä on viime päivinä ollut?

28. toukokuuta 2016

Minä ja Bloggaus


Eräänä päivänä bloggaajakaverini kysyi minulta, kuinka olen jaksanut pitää blogiani jo näin kauan. Tosiaan, tällä blogilla on juurensa vuodessa 2013, jolloin aloitin pitämään blogia yhdessä kaverini kanssa. Siihen aikaan keräsin lukijoita "lukija lukijasta" -tekniikalla ja postailin oikeastaan joka päivä. Kun sitten kaverini jäi pois, jäin yksin ja postaustahti hidastui. Vuonna 2015 tahti kuitenkin nousi ja postailin keskimäärin 13 kertaa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että postasin suurin piirtein joka toinen päivä. Tämän vuoden puolella tahti on laskenut, mutta postailen edelleen silloin, kun on aihetta.

Olen ottanut sen asenteen, ettei bloggaaminen saa olla milloinkaan pakkopullaa. Postaan nykyään silloin, kun on aihetta ja usein aiheita löytyy useampia viikossa. Siksi teenkin nykyään sitä, että suunnittelen tarkasti, minkä postauksen julkaisen milloinkin. Jos postausaiheita ei ole tarpeeksi, julkaisen esim. tiistaista kertovan postauksen vasta kolme päivää myöhemmin. Välillä on kuitenkin jaksoja, että postausaiheita on jonoksi asti ja niitä sitten valmistelen aikataulun mukaisesti. Postausjärjestyksen suunnittelu helpottaa elämää mukavasti. Pari kertaa olen joutunut julkaisemaan joitain postauksia päivän myöhässä ja se on harmittanut itseäni. Tämä kuulostaa siltä, että olen kauhean pikkutarkka ja kiinni blogissani. Se ei kuitenkaan ole totta, vaikka myönnän, että bloggaus on minulle ikään kuin pakkomielle, jota ilman minun olisi jo hankala elää. Tähän hommaan ikään kuin kasvaa kiinni. Olen tottunut kirjoittamaan lähes jokaisen tallipäivän jälkeen ajatuksiani blogiin ja hankkimaan jonkun kuvaajaksi. Saatan jo tallilla pohtia, kuinka saan kirjoitettua ratsastuksesta blogiin järkevästi, koska ihan kaikkea ei kannata kirjoittaa. Tästä päästään aiheeseen internetti. Sitä ei voi tarpeeksi painottaa, että sen minkä nettiin laittaa, on ihan kaikkien näkyvillä. Siksi olenkin todella tarkka, mitä blogiini lopulta päätyy. Poistan kaikista ratsastuskuvista taustalta rakennukset ja muut vastaavat, jotta paikka ei ole tunnistettavissa niistä.


Mitä bloggaus vaatii ja mitä se antaa? Minun kohdallani kyse on mukavasta tekemisestä, jonka joku voisi lukea jopa harrastukseksi. Itse en sano bloggauksen olevan harrastukseni, vaikka bloggaus vaatii aikaa samalla tavalla kuin muutkin harrastukset. Minulla aikaa menee eniten siihen, kun muokkaan kuvia. Totta kai myös kirjoittaminen vaatii aikaa, koska saatan kirjoittaa jotkut teksteistä jopa kolmesti uudelleen. Sen lisäksi luen ne ajatuksella läpi, siirrän ne Wordiin ja selaan läpi mahdolliset kirjoitusvirheet. Nykyään käy kuitenkin usein niin, että mahdolliset kirjoitusvirheet jäävät oman silmäni varaan, koska tekstinkäsittelyohjelmatkaan eivät ole kovin fiksuja. Ne eivät lue lauseita, vaan sanoja. Voin hyvin kirjoittaa "Minä juoksen koti", eikä tekstinkäsittelyohjelma väitä sen olevan väärin.

Bloggauksen yksi parhaista ja huonoista puolista ovat kommentit ja lukijat. Omasta blogistani saan harvoin lukea oikeasti ilkeitä kommentteja, vaikka toki pientä huomauttelua löytyy aina. Enemmän olen miettinyt usein omaa vastaustyyliäni. Bloggaajat ovat jatkuvasti muiden silmien alla ja jos jotain sanomista tulee, siitä on helppo mainita enemmän tai vähemmän ikävästi. Onneksi bloggaajat voivat valita, haluavatko he saada anonyymeiltä kommentteja. Ikäviin kommentteihin kannattaa suhtautua "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos" -taktiikalla. Niihin saa toki vastata, mutta pitkät selittelyt usein vain riemastuttavat näitä huomauttelijoita. Nykyään netissä on vain liian helppo esiintyä nimettömänä tai toisen nimellä lähetellen muille ilkeitä kommentteja tai jopa viestejä. Ilkeiden kommenteiden vastapainona ovat positiiviset kommentit, joiden saaminen ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Lisäksi rakentavaa palautetta on aina mukava saada, mutta olen huomannut, että eri bloggaajat suhtautuvat näihin eri tavoilla ja se on ihan ymmärrettävää. Omasta mielestäni ne ikävät kommentit on kuitenkin helppo poistaa.


Blogillani ei ole yhteistyökumppaneita, enkä siis saa tuloja blogin kautta. Yksi suurimmista jutuista minulle oli kuitenkin se, että pääsin Hevoset-messuille blogistina. Pääsin siis ilmatteeksi sisälle, koska lupauduin kirjoittamaan messuilta postauksen. Blogistiksi pystyy kuitenkin kuka tahansa hakemaan ja aika moni sinne taitaa päästäkin. Minulle tämä kuitenkin merkkasi ensimmäistä askelta sille tielle, että voisin joskus hyötyä enemmänkin tästä blogista. Lisäksi liitin blogini blogiportaali Hippolaan ja siellä eräs postaukseni pääsi kommentoitujen postausten ykköseksi 36:lla kommentillaan seuraavan blogin kommenttimäärän ollessa vain 9. Siinä kohtaa tajusin, että blogiini kommentoidaan oikeasti paljon. Itselleni kommentit merkkaavat enemmän kuin lukijapalkki. Aktiiviset kommentoijat ovat yleensä niitä, jotka pitävät blogit pystyssä. Toki se menee niin, ettei koskaan saa kirjoittaa lukijoiden vuoksi, vaan pitää aina kirjoittaa itselleen. Tämä on totta, mutta tuskin kukaan jaksaa kirjoittaa parille lukijalle useampaa vuotta, vaikka ainahan poikkeuksiakin löytyy. Arvostan kyllä näitä ihmisiä ja niinhän se menee, että aina on aloitettava pohjalta.

Bloggaamisen kautta olen saanut myös uusia kavereita, joita kaikkia en ole edes nähnyt livenä, mutta saatan jutella heille silti kuin parhaalle kaverille. Muistan aina, kuinka Kamillaino-blogin kirjoittaja tuli kiittämään minua sosiaalisessa mediassa kivasta kommentista, jonka laitoin hänen blogiinsa. Siitä lähtien olemme jutelleet lähes joka päivä. Eikä tämä todellakaan ole ainoa tapaus, jossa olen löytänyt blogin kautta kaverin.

Tästä tuli todella pitkä teksti ja epäilen, että kyseessä on jopa pisin postaus, jonka olen kirjoittanut tähän mennessä. Tiivistelmänä voin sanoa, että bloggaus kannattaa vain silloin, kun itseltä löytyy aidosti intoa kirjoittaa ja jakaa ajatuksiaan blogiin. Jos postauksia alkaa kirjoittaa pakolla, niiden laatu kärsii eikä blogia jaksa lukea enää. Lisäksi kannattaa muistaa, ettei bloggaaja ole velvoitettu mihinkään. Lukijat voivat pyytää, mutta eivät vaatia. Blogin voi kuitenkin sulkea koska tahansa ja se on hyvä asia. Toki hyvän bloggaajan ominaisuuksiin kuuluu se, että he kuuntelevat lukijoitakin, mutta ei kukaan tähän pakota. Blogin kirjoittajalla on täyden valtuudet tehdä blogilleen mitä hän itse haluaa.


Mitä ajatuksia teksti herätti?

26. toukokuuta 2016

Suussani maistuu hiekka


Tiistaina lähdin taas tallille mopoautollani ja sain houkuteltua kaverinikin mukaan. Ensimmäisenä kaverini ratsasti Jalmarin tallikaverilla, Tiltalla, ja minä toimin kuvaajana pitkästä aikaa. Sää oli kyllä ihanteellinen kuvaamiseen! Ainut vain, että ilma oli jopa vähän liiankin kuuma. Tilta oli hiukan hikinen tunnin ratsastuksen jälkeen, vaikka kaverini otti vain yhden ravipätkän. 

Hupsista..

Ratsastuksen jälkeen vaihdoimme osia ja minä lähdin ajamaan Jalmaria kaverini siirtyessä kameran taakse. Tällä kertaa menimme peltotiellä, jonka pohja on hiukan pehmeämpää kuin tien, jossa olen tottunut menemään kärryillä. Taitaa kuitenkin olla niin, että tämä peltotien pohja on parempi Jalmarille. Se tuntui jo alkuun sopivan rauhalliselta. Kun lähdimme ravailemaan, ei tahtonutkaan löytyä enää ravurivaihdetta. Ravipätkät kiihtyivät laukkaan. Sen jälkeen tajusin vasta käyttää ohjaksia ja sain Jalmarin pysymään halutussa askellajissa. Menimme aika tiheään tahtiin ravipätkiä, mutta totta kai Jalmari sai myös kävellä niiden välissä. Tällä kertaa Jalmari ei kuitenkaan syttynyt niin kuin ennen. Sain jopa käskeä sitä ravaamaan vähän lujempaa, vaikka välillä sain myös pidätellä. Toki lämpötilakin varmasti vaikutti, koska kuumassa juokseminen ei varmastikaan houkuttele ketään. 


Lopuksi kävelytin Jalmaria noin vartin ja ajoin sen tallin pihalle. Siellä purin varusteet ja annoin Jalmarin taas juoda. Tuntuu kuitenkin, ettei se oikein tykkää juoda sangosta.. No, pääasia, että se sentään jostain juo. Lopuksi nimittäin huuhtelin Jalmarin pesupaikalla, koska se tuli kunnolla hikeen. Siellä sille kyllä kelpasi vesi! Päätimme tamman omistajan kanssa, että pesemme sen hevosshampoolla ja niin tosiaan teimme. Lopuksi vielä kylmäsin Jalmarin jalat letkun avulla. Kuivauksen jälkeen emme ehtineet oikeastaan tehdä enää mitään, kun kello rupesi olemaan jo sen verran, että oli helpointa lähteä ajelemaan kotia kohti.


Jalmarin kuvat on ottanut Essi!

23. toukokuuta 2016

Mitä haluan tehdä kesällä?


Kesän lähestyessä blogit alkavat täyttyä postauksista nimeltä "summer bucket -list". Viime vuonna tein itsekin tuollaisen postauksen ja nyt ajattelin kirjoittaa saman listan tälle vuodelle, mutta eri tyylillä. Nämä ovat enemmänkin tämän kesän toiveita ja tavoitteita, joista toivottavasti mahdollisimman moni tulee toteutettua!


1. Haluan ehdottomasti päästä Jalmarin kanssa raviradalle ajamaan! Siitä olikin jo puhetta Jalmarin omistajan kanssa ja toivon niin, että tämä onnistuisi.

2. En ole koskaan uittanut ketään hevosta selästäpäin, joten se on tämän kesän tavoite. Tätäkin olen jo vähän niin kuin suunnitellut. Pitäisi enää löytää sopiva uittopaikka!


3. Meillä oli puhetta Kamillan kanssa, että näkisimme vihdoin ja viimein kunnolla kesän aikana. Voisin myös uskaltautua tämän vuoksi matkustamaan yksin junalla/bussilla, koska sitäkään en ole koittanut koskaan!

4. Haluan päästä mökille tai ihan vain telttaretkelle kavereideni kanssa pitämään hauskaa.

5. Jonain päivänä lähden varmasti mopoautollani jollekin uimapaikalle koko päiväksi ja totta kai nappaan myös kaverin/kavereita mukaani! Tämä olisi toki vielä mahtavampaa yöllä ja koska kesällä on yölläkin valoisaa, se voisi jopa olla mahdollista!

6. Sain idean, että värjään hiusteni latvat liloiksi(postaus) ja kesällä tähän olisi hyvin aikaa. Ehkä päädynkin värjäämään hiukseni latvat kestävämmällä värillä!


7. Jossain sääennusteessa luki, että tämä kesä olisi tavallista kuumempi, joten vesisota, täältä tullaan!

8. Blogini on pyörinyt samoja ratoja pitkin vuodesta toiseen, joten haluaisin kokeilla jotain uutta! Ehkäpä tämä kesä näyttää, mitä keksin! Tavoitteena on postailla vähintään kolme kertaa viikossa, mikäli postausaiheita löytyy!

9. Haluan toteuttaa erilaisia kuvausprojekteja ja yksi ideani on kuvata saippuakuplia auringonlaskun aikaan. Auringonlaskun aikaan saa muutenkin niin hienoja kuvia! Myös teemakuvia hevosten kanssa olisi hauska ottaa.


10. Voisi olla hauskaa käydä jollain uudella kaupungilla jonkun kaverini kanssa, josta kumpikaan ei tiedä mitään.

11. Uudet tallit ovat aina mielenkiintoisia paikkoja, joten tavoitteena on kokeilla edes yhtä uutta tallia niin, että varaan sieltä irtotunnin. Samalla saan myös toivottavasti kokeilla jotain uutta hevosta!

12. Tämäkin on enemmän suunniteltu juttu, mutta haluan ottaa Jalmarin kanssa mekkokuvia, ihan kuin viime vuonna eri hevosen kanssa (postaus). Pitäisi nyt vain saada se vähän edustavampaan kuntoon, eli kesäkuntoon! Taitaa tulla vain vähän kiire..


13. Olisi hauska käydä useampi päivä peräkkäin liikuttamassa jotain tiettyä hevosta tai sitten jopa yöpyä tallilla! Toki tuo yöpyminen onnistuu ainakin leirillä, joka on viikolla 28!

14. Sain joululahjaksi salikortin, jota en ole vieläkään käyttänyt kuin kerran, joten voisin myös alkaa treenata edes vähän aktiivisemmin muuallakin kuin kotona.. Yksi tavoite onkin oman kunnon kohottaminen!

15. Voisin joskus yrittää hypyttää/juoksuttaa Jalmaria irtona ja kuvata tätä! Täytyy katsoa, jos saisimme laitumesta aidattua pienempää aluetta tähän tarkoitukseen. Tämä alue soveltuisi myös maastakäsittelyyn, jota en ole enää niin ahkerasti harrastanut kuin aiemmin.


16. Kaverini oli hyppäämässä maastoesteitä ja minuun iski kuvaajana pakottava tarve päästä itsekin hyppimään niitä. Tällä hetkellä pääsen kuitenkin hyppäämään niin harvoin, että normaalienkin esteiden hyppiminen kelpaisi ihan hyvin! Ehkä tavoitteena onkin hyppiä esteitä edes kerran parissa viikossa.

17. Kesällä on varmasti paljon sellaisia hetkiä, etten tiedä mitä tekisin, joten voisin taas alkaa piirrellä tai toteutella esimerkiksi kuvanmuokkausprojekteja!

18. Ilta-auringon aikaan saa aina hienoja kuvia, joten haluan joskus olla ratsastamassa siihen aikaan niin, että myös kuvaaja on mukana!


Loppujen lopuksi kaikki nämä eivät varmastikaan tule täyttymään. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Suurin osa näistä on kuitenkin jo puoliksi suunniteltuja, joten ehkä tästä kesästä saattaakin tulla paras mahdollinen, vaikka jo viime kesä oli todella kiva! En toki halua suunnitella liikaa, vaan viettää enemmän suunnittelemattoman kesän, mutta onhan sitä pakko miettiä jotain tylsien hetkien varalle. Täytyykin vain katsoa hymyillen huomiseen, kirjaimellisesti!


Millaisia suunnitelmia teillä on tälle kesälle?

21. toukokuuta 2016

Menohaluisia hevosia

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään!
Ja mä näin eilen pääskysen, tallilla!


Jos tuo sananlasku pitää paikkansa, on kesä. Siltä kyllä tuntuikin, kun ensin oli lämmin ilma ja sen jälkeen alkoi kaatosade. Kaatosateessa oli kuitenkin kesän tuntua, koska se oli lämmin sade. Ehkä se kesä sitten tosiaan on ihan nurkan takana.


Olin tosiaan eilen ratsastamassa. Ensimmäisenä ratsastin Jalmarin ja sainkin mennä noin 40minuuttia poutasäässä muutamaa piskoa lukuun ottamatta. Kokeilin satulan alle romaania, joka nosti hiukan satulan takaosaa. Alkuun Jalmari tuntui todella hyvältä satulaan. Menimme ensin pellolla, joka oli ehkä hiukan märkä, muttei kuitenkaan liian upottava. Jo ennen ratsastusta päätin, että menisimme vain rauhallista ravia ja mm. pysähdyksiä ja taivutuksia. Ravipätkät olivat kyllä hitaita, mutta Jalmari pukitteli liikaa. Lopuksi päätinkin siirtyä kokeilemaan hiekkapohjaa, jos Jalmari vain moitti pellon pohjaa. Se on aina välttänyt pienestikin märät kohdat, joten märkä pelto taisi olla liikaa. Jalmarin omistaja sanoi täysin samaa, että tamma taisi vain moittia pohjaa ja siltä se tosiaan tuntui, koska hiekkatiellä ei tullut yhden yhtäkään pukkia!


Hiekkatien pohja olikin todella hyvässä kunnossa, joten rennomman ravipätkän jälkeen otimme pari kiihdytystä. Ensimmäisestä pätkästä Jalmari innostui niin, että se nosti laukan ja alkoi vetää päätään alas samalla jarrutellen. Tämä lähinnä huvitti minua, vaikka olinkin vähällä tipahtaa ensimmäisestä jarrutuksesta. Jalmarista huomasi, että tuo käytös johtui silkasta innostuksesta. Näiden kiihdytyspätkien jälkeen Jalmari kuitenkin kuumui ja jarruista tuli hitaammat. Lisäksi käyntiä sai pyytää normaalia kauemmin. Onneksi loppukäynneillä Jalmari rauhoittui niin, että pystyin antamaan sille löysempää ohjaa. Tallissa huomasin, että Jalmari oli hionnut kaulastaan ja kastelinkin sitä hiukan. Hoitamisen jälkeen lähdin kuvaamaan kaveriani sateeseen. Sade kuitenkin yltyi sen verran, että kaverini lopetti ratsastettuaan vartin.


Sateen loppuessa tallin omistaja otti talutettavaksi tallin uusimman asukkaan, Veetin. Jos joku muistaa Ellan, tämä uusi tulokas tuli sen tilalle. Ellan oli tarkoitus olla toipumassa kevääseen asti ja nyt se on lähtenyt muualle. Tilalle muutti kuitenkin nuori suomenhevonen nimeltä Veeti. Se on kuitenkin vain tallipaikalla. Kyseessä on riehakas hevonen, joka on vielä täysin varsa, etenkin tavoiltaan. Itse sain myös taluttaa Veetiä, mutta pääsin 5m tallista, kun se jo hyppäsi vesilätäkön yli ja lähti vetämään minua. Päädyinkin lopulta polvilleni hiekkakasaan, jolloin sain Veetin edes vähän rauhoittumaan. Sillä on vielä niin paljon opittavaa, mutta täytyy sanoa, että se on kuitenkin todella ihana tapaus! Tykkään erityisesti sen läsipäästä!



Oletteko te olleet tekemisissä nuorten hevosten/ponien kanssa?
Kuvat ottanut pääasiassa Hitu!

19. toukokuuta 2016

Tunteesta toiseen


Kevät on oikeasti aika erikoista aikaa. Ensimmäiset auringonsäteet niin sanotusti herättävät ihmiset talven ja pimeän ajan jälkeen. Toisia tämä piristää ja toisia masentaa. Itse olen aina iloinnut näistä kevään ensimmäisistä merkeistä, mutta joskus elämässä saattaa tapahtua jotain ennalta arvaamatonta. Toisin sanoen menetin läheisen ihmisen, joten siksi blogi on ollut hiukan epäaktiivisempi. Nyt yritän kuitenkin taas postailla normaaliin tahtiin.


Viime päivinä olen käynyt koulua, joka on muuttunut jo rennommaksi. Ensi viikolla meille annetaan jo päättöarvosanoja. Toisaalta on kiva, että koulu loppuu, mutta en halua, että kaikki hajaantuvat erilleen. Minunkin kaveriporukkani tulevat väistämättä muuttumaan uuteen kouluun siirtyessä. Vaikka kaveriporukoiden muutos kuulostaakin kamalalta, toisaalta myös odotan tätä innolla. Uusiin ihmisiin on aina kiva tutustua ja onneksi myös vanhoihin kavereihin voi pitää edelleen yhteyttä.


Ratsastuksen kannalta kesä on ihanaa aikaa, vaikka kuumuus ja ötökät rajoittavatkin menoa jonkun verran, mutta olen suunnitellut jo kaikkea toteutettavaksi kesälle. Toisaalta haluan viettää enemmän sellaisen extempore kesän, että saan vapaasti lähteä hetken mielijohteesta johonkin. Tästä huolimatta olen kirjoittanut Summer Bucket -listan ja yritänkin julkaista sen tässä piakkoin! 


Palatakseni viimeisimpiin kuulumisiini, voisin kertoa tämän päivän ratsastuksesta. Pääsin pienen tauon jälkeen ratsastamaan Lamonalla. Olin matkassa yksin, joten uusia kuvia ei ole, mikä sinänsä hiukan harmittaa minua. Voisin nimitäin hehkuttaa tuota ponia rajattomasti tämän kerran perusteella! Lamona oli todella reipas ratsastaa. Lähinnä menin taas käyntiä, mutta välillä tamma yritti itse raviin. Laukkaaminen on meiltä hiukan jäänyt, mutta nyt pystyin ottamaan useampia lyhyitä laukkapätkiä, jotka sujuivat älyttömän hyvin! Usein laukka on se askellaji, jossa Lamona ottaa nokkiinsa ja huomasin tänään, että olen ruvennut jopa jännittämään sitä. Nyt kaikki sujui kuitenkin niin mallikkaasti, etten voisi olla yhtään tyytyväisempi!

Ostinpa sitten tällä viikolla ensimmäistä kertaa Ben&Jerry jäätelöä ja hyväähän se oli!

Mitä teidän kevääseenne kuuluu?