31. maaliskuuta 2018

Suunta kohti hevosmessuja


Tampereen hevoset-messut lähestyvät taas hurjaa vauhtia ja niihin onkin aikaa enää todella vähän. Olen käynyt kyseisillä messuilla jo todella pitkään ja niistä onkin tullut jo oikeastaan perinne. Siksi suuntaan myös tänä vuonna kyseisille messuille! Toki tällä kerralla meillä oli puhetta kaverini kanssa, että käymme messuilla vain toisena päivänä. Viime vuonna olimme siellä molempina päivinä, joten ehkä nyt yksikin päivä riittää.


Tutkin messun ohjelmaa etukäteen ja totesin, ettei ohjelmassa ole paljoa sellaisia ohjelmanumeroita, jotka olisi ihan pakko nähdä. Ohjelmasta löytyy mm. rotuesittely, jonka nyt olen nähnyt jo useampanakin vuonna. Toki ohjelma on todella monipuolista, joten useampiakin kiinnostavia seurattavia varmasti löytyy. Täytyykin katsoa, mihin nyt sitten loppujen lopuksi päädynkään.

Eniten minua kiinnostaa sunnuntaina oleva Henri Ruosteen kouluklinikka. Kouluratsastajana minua totta kai kiinnostaa enemmän kouluklinikka kuin esteklinikat ja tuon edellä mainitun klinikan aionkin mennä katsomaan aika suurella todennäköisyydellä! Sitä ennen on Hevosbloggaajien handler-kisa -niminen ohjelma, jonka haluaisin myös nähdä.


Monena vuonna olen katsonut, että messuilla on myös satulansovitusnäytöksiä. Nyt päätinkin, että haluaisin mennä katsomaan näytöstä, joten myös ohjelma nimeltä Satulansovituksen perusteet kiinnostaa minua. Tuosta olisi nimittäin varmasti hyötyä tulevaisuudessakin, jos siitä saa jotain irti! Samaan kategoriaan kuuluu myös ohjelma nimeltä Varusteiden vaikutus hevoseen. Olen kuitenkin todennäköisesti menossa messuille sunnuntaina, jolloin tämä varusteiden vaikutus hevoseen -niminen ohjelma jää näkemättä.

Muita kiinnostavia ohjelmanumeroita ovat mm. Tasapainoinen istunta, tasapainoinen ratsukko ja Estekilpailut. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään pakollisia nähdä, sillä jossain välissä pitää ehtiä tutustua myös näytteilleasettajien tarjontaan. Ostoslistani on kyllä varsin tyhjä, mutta ainahan sitä voi katsella, jos jotain löytyisi mukaan.


Oletteko te tulossa Tampereen hevoset-messuille?

19. maaliskuuta 2018

Millainen on hyvä Instagram-tili?


Kun puhutaan sovelluksesta nimeltä Instagram, uskallan väittää kaikkien, tai ainakin suurimman osan tietävän, mistä puhutaan. Yhä useampi tuntuu käyttävän kyseistä sovellusta ja siellä on paljon myös tilejä, jotka on tehty erikseen hevosaiheisiksi tileiksi. Myös itseltäni löytyy kaksi tiliä. Toinen on ns. "normaali käyttötili" ja toinen alunperin blogille tehty hevosaiheinen tili, jonne nykyään päivittelen blogityylisesti esimerkiksi ratsastuskuulumisia. Tänne blogin puolelle en pystyisi millään kirjoittamaan jokaisesta tallikerrasta, joten siinä mielessä Instagram on kätevä.

Ajattelin kirjoittaa tähän postaukseen, millaiset hevostilit kiinnostavat minua erityisesti. Nämä ovat kuitenkin vain minun mielipiteitäni! @hymyillenhuomiseen tilini seuratuista löytyykin yli 300 tiliä, joita tykkään seurata syystä tai toisesta.


Ensimmäisenä voisin mainita kuvat, sillä niihin kiinnitän eniten huomiota. Monet puhuvat, että he haluavat nähdä enemmän videoita kuin kuvia, mutta kohdallani tämä menee päinvastoin. Ovat videot välillä ihan kivoja, mutta harvemmin jaksan katsoa niitä, ainakaan pelkästään. Sen sijaan kuvia on aina kiva katsoa. Varsinkin, jos ne ovat hyvälaatuisia ja hienoja. Mielelläni siis seuraankin tilejä, joissa kuvat ovat järjestelmäkameralaatuisia. Mutta kuten omallakin tililläni, aina ei vain ole laadukkaampia kuvia ja ovathan ne kännykkäkuvatkin ihan kelvollisia aina silloin tällöin.

Laatukaan ei kuitenkaan aina takaa sitä, että mielenkiintoni heräisi. Lähinnä tykkään katsella esimerkiksi niin kutsuttuja poseerauskuvia ja ratsastuskuvia. Toisaalta yksi kriteeri on mielestäni monipuolisuus. Jos tili on täynnä samantyylisiä ratsastuskuvia, alkavat nekin kyllästyttää jossain vaiheessa.


Edellä mainittujen kriteerien lisäksi kiinnostumiseeni vaikuttaa myös päivittelyn aktiivisuus. Jos tilille julkaistaan vain kerran kuukaudessa jotain, ei se välttämättä päädy seurattujeni listalle, vaikka kuvat olisivatkin hyviä. Toki itsekin päivittelen välillä hieman epäsäännöllisesti, mutta yritän julkaista kuvia tai videoita edes pari kertaa viikossa. Totta kai olisi parempi päivitellä useamminkin, mutta nykyään päivittelen enemmän omaksi ilokseni. Tilini toimii minulle jonkinlaisena tallipäiväkirjana.

Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla niin, että eniten mielenkiintoni herättämiseen vaikuttaa tilin aihe. Seuraan vähemmän kilparatsastajien tilejä ihan siitä syystä, ettei aihe oikeastaan kiinnosta minua, sillä en itse kisaa. Sen sijaan tavalliset treenipäivitykset ja muut vastaavat kiinnostavat minua enemmän. Ja niin oudolta kuin se tuntuukin, myös ratsastaja ja hevonen vaikuttavat. Saatan nimittäin seurata jotain tiliä ihan senkin vuoksi, että tykkään ratsastajan tyylistä ratsastaa tai tilillä seikkailevasta hevosesta. Tiivistelmänä voinkin todeta, että todella monet tilit voisivat päätyä seurattuihini näillä perusteilla!


Millaisia Instagram-tilejä te tykkäätte seurata? 
Linkatkaan samalla omanne kommentteihin!

5. maaliskuuta 2018

Syy hymyyn löytyi ratsusta

Kuinka hyvä fiilis voikaan tulla pelkästään yhden laukannoston vuoksi? No, minäpä kerron: todella hyvä!


Kuten osa saattaakin muistaa, minulla oli tavoitteena mennä helmikuu ilman jalustimia Jalmarilla. Yhtäkään kokonaista ratsastusta en kuitenkaan ole mennyt ilman jalustimia, vaan aina vain hetkellisiä pätkiä. Homma meni metsään myös siksi, etten ehtinyt helmikuun aikana käydä Jalmarin luona kuin ihan muutaman kerran ja niistäkin ratsastin vain parilla kerralla. Kuun ensimmäiseltä ratsastuskerralta teinkin jo oman postauksen. Seuraavan kerran pääsin ratsastamaan 12.2. Kyseiseltä kerralta olen kirjoittanut muistiooni seuraavasti:


"Maanantain (12.2.) avainsanoiksi voisivat sopia sanat ohjastuntuma ja harjoitusravi. Näihin kahteen nimittäin keskityin. Alkuun pidensin jalustimiani ja ai että, kuinka helpolta satulassa tuntuikaan istua! Pystyin myös keskittymään istuntaani kokonaisuudessaan. Mietin mm. mielikuvaa siitä, että joku vetää narusta, joka on kiinnitetty kypärääni. Näin sain ryhtiä istuntaani. 
   Alkuravien jälkeen otin harjoitusravia jalustimien kanssa. Totesin istuvani jopa ihan siististi siellä satulassa. Ongelmani ilman jalustimia ratsastamisessa on siis enemmän päänsisäinen. En vain uskalla rentoutua ilman jalustimia samalla tavalla kuin jalustimien kanssa tai ilman satulaa. 
   Harjoitusravin jälkeen  siirsin jalustimet kaulalle ja otin useita ravipätkiä. Alkuun paketti pysyi kasassa, Jalmari kulki rauhassa ja itse sain keskittyä istuntaani. Sitten paketti hajosi. Jalmari aloitti kiihdyttelyn ja itse siirryin perunasäkkipomppimiseen. Olihan homma sentään hetken hallussa. Lopulta yritin enää saada rauhallisen ravipätkän ilman jalustimia ja laukkaamiseen otin jalustimet takaisin turvakseni."  


Tästä seuraavan kerran pääsin ratsastamaan vasta perjantaina 2.3. Silloin oli jo maaliskuu, joten tavoitteeni laukata ilman jalustimia helmikuun lopussa oli jo epäonnistunut. Päätin kuitenkin, että tuo tavoite jäi siihen ja nykyään menen ilman jalustimia silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä on parempi keskittyä nyt muihin istuntani ongelmiin kuin tuohon ilman jalustimia ratsastamiseen.


Tuolloin perjantaina ratsastus sujui huippuhyvin. Alkuverryttelyiden jälkeen päätin nostaa laukan Jalmarille helpompaan suuntaan, oikeaan kierrokseen. Tamma kuunteli apujani ja laukka nousi todella helposti ilman mitään pomppuja tai pukkeja. Laukka oli täysin kontrollissani ja Jalmari oli kevyt kädelle. Laukassa oli vieläpä todella helppo istuakin! Tuon pätkän jälkeen päätinkin heittää jalustimet kaulalle ja ottaa lisää laukkaa. Alkuun jäin itse puristamaan jaloillani, mutta pikkuhiljaa siitä osasin rentoutua. Toki laukasta raviin siirtymiset olivat tasapainolleni sen verran huonoja, etten pysynyt kyydissä enää niin siististi. Onneksi Jalmari ei ottanut nokkiinsa pomppimisestani. Mutta hei, me laukattiin ja vieläpä ilman jalustimia! Tästä tuli kyllä todella hyvä fiilis ja siitä muistin, miksi harrastan tätä lajia! Olinkin yhtä hymyä koko loppu ratsastuksen ajan. 

Nämä kuvituskuvat olen ottanut 9.2, jolloin irtojuoksutin Jalmarin ja sen tallikaverin.

Milloin teille on viimeksi tapahtunut vastaavia onnistumisia, joiden jälkeen olette hymyilleet suurinpiirtein koko loppupäivän?