5. maaliskuuta 2018

Syy hymyyn löytyi ratsusta

Kuinka hyvä fiilis voikaan tulla pelkästään yhden laukannoston vuoksi? No, minäpä kerron: todella hyvä!


Kuten osa saattaakin muistaa, minulla oli tavoitteena mennä helmikuu ilman jalustimia Jalmarilla. Yhtäkään kokonaista ratsastusta en kuitenkaan ole mennyt ilman jalustimia, vaan aina vain hetkellisiä pätkiä. Homma meni metsään myös siksi, etten ehtinyt helmikuun aikana käydä Jalmarin luona kuin ihan muutaman kerran ja niistäkin ratsastin vain parilla kerralla. Kuun ensimmäiseltä ratsastuskerralta teinkin jo oman postauksen. Seuraavan kerran pääsin ratsastamaan 12.2. Kyseiseltä kerralta olen kirjoittanut muistiooni seuraavasti:


"Maanantain (12.2.) avainsanoiksi voisivat sopia sanat ohjastuntuma ja harjoitusravi. Näihin kahteen nimittäin keskityin. Alkuun pidensin jalustimiani ja ai että, kuinka helpolta satulassa tuntuikaan istua! Pystyin myös keskittymään istuntaani kokonaisuudessaan. Mietin mm. mielikuvaa siitä, että joku vetää narusta, joka on kiinnitetty kypärääni. Näin sain ryhtiä istuntaani. 
   Alkuravien jälkeen otin harjoitusravia jalustimien kanssa. Totesin istuvani jopa ihan siististi siellä satulassa. Ongelmani ilman jalustimia ratsastamisessa on siis enemmän päänsisäinen. En vain uskalla rentoutua ilman jalustimia samalla tavalla kuin jalustimien kanssa tai ilman satulaa. 
   Harjoitusravin jälkeen  siirsin jalustimet kaulalle ja otin useita ravipätkiä. Alkuun paketti pysyi kasassa, Jalmari kulki rauhassa ja itse sain keskittyä istuntaani. Sitten paketti hajosi. Jalmari aloitti kiihdyttelyn ja itse siirryin perunasäkkipomppimiseen. Olihan homma sentään hetken hallussa. Lopulta yritin enää saada rauhallisen ravipätkän ilman jalustimia ja laukkaamiseen otin jalustimet takaisin turvakseni."  


Tästä seuraavan kerran pääsin ratsastamaan vasta perjantaina 2.3. Silloin oli jo maaliskuu, joten tavoitteeni laukata ilman jalustimia helmikuun lopussa oli jo epäonnistunut. Päätin kuitenkin, että tuo tavoite jäi siihen ja nykyään menen ilman jalustimia silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä on parempi keskittyä nyt muihin istuntani ongelmiin kuin tuohon ilman jalustimia ratsastamiseen.


Tuolloin perjantaina ratsastus sujui huippuhyvin. Alkuverryttelyiden jälkeen päätin nostaa laukan Jalmarille helpompaan suuntaan, oikeaan kierrokseen. Tamma kuunteli apujani ja laukka nousi todella helposti ilman mitään pomppuja tai pukkeja. Laukka oli täysin kontrollissani ja Jalmari oli kevyt kädelle. Laukassa oli vieläpä todella helppo istuakin! Tuon pätkän jälkeen päätinkin heittää jalustimet kaulalle ja ottaa lisää laukkaa. Alkuun jäin itse puristamaan jaloillani, mutta pikkuhiljaa siitä osasin rentoutua. Toki laukasta raviin siirtymiset olivat tasapainolleni sen verran huonoja, etten pysynyt kyydissä enää niin siististi. Onneksi Jalmari ei ottanut nokkiinsa pomppimisestani. Mutta hei, me laukattiin ja vieläpä ilman jalustimia! Tästä tuli kyllä todella hyvä fiilis ja siitä muistin, miksi harrastan tätä lajia! Olinkin yhtä hymyä koko loppu ratsastuksen ajan. 

Nämä kuvituskuvat olen ottanut 9.2, jolloin irtojuoksutin Jalmarin ja sen tallikaverin.

Milloin teille on viimeksi tapahtunut vastaavia onnistumisia, joiden jälkeen olette hymyilleet suurinpiirtein koko loppupäivän?

12 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja aivan ihania kuvia! ❤ Tässä lajissa on parasta se, kun saa sen pienen asian toimimaan kovan työn jälkeen. Näin mulle kävi viime viikon lauantaina ja hymyilin kyllä koko loppu päivän! :D
    -Vilma

    liinaharjajatummatamma.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Tämä on kyllä täysin totta, välillä ne pienetkin asiat tuntuvat suurilta voitoilta! Ihana kuulla, että sullekin on sattunut tällainen onnistuminen tässä hilja :)

      Poista
  2. Mulla on mennyt esteet ihan mönkään, mutta kun pääsin Rauhalahteen viime kuussa Pillerin kanssa hyppimään, niin kyllä oli hymy herkässä- oli ollut niin sellainen olo, että ei minusta esteratsastajaa enää tule, eikä tämä ole kivaa, mutta kun ensimmäisen pikkutikun ylitin Pillerin kanssa, niin ilo suorastaan tulvahti päälle ja hymy ei ole hyytynyt! Pillerin kanssa on maailman parasta treenata, ja sille ei voi olla kuin kiitollinen- aina se intonsa ja ilonsa tartuttaa minuunkin <3

    Mutta tämä postaus oli hyvä ja hyvin kertasit fiiliksiäsi. Minusta tuntuu, että istun paljon paremmin nimenomaan ilman jalustimia, mutta tottakai siinä se tasapainon palauttaminen on tosi hankalaa, jos hevonen alkaa vain vetää kuin höyryveturi eteenpäin. Mutta jotenkin pukkaan jännittämään jalkaa vasten jalustinta välillä, niin ehkä se on siksi helpompaa ilman jalustinta, kun ei ole mitään mihin nojata :) Olisipa joskus hauska kokeilla tuollaista kuukautta, jonka aikana ratsastaa ajatuksella ilman jalustimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sullakin on ollut tuollainen hyvän mielen tunti! Ratsu vaikuttaa kyllä todella paljon omaankin fiilikseen! Muhun ainakin vaikuttaa jo sekin, kun huomaan Jalmarin kulkevan korvat höröllä ja innoissaan :)

      Kiitos paljon! Oho, ompas hauska kuulla tällaista! Tai kun omalla kohdallani tuo kuulostaa niin uskomattomalta :D Toki tein kyllä saman havainnon, että kaikki sujuu siihen asti kunnes ratsu alkaa mennä kovempaa :D Tuo kuukausi voisi olla kyllä ihan hyödyllinen, jos sen tekisi ns oikein eikä ratsastaisi vain paria kertaa.. :D No, ehkä sitten joskus!

      Poista
  3. Voin niin samaistua tuohon onnistuneen laukannoston jälkeiseen fiilikseen! Tästä postauksesta oikein paistaa läpi sun hyvä fiilis - nousee itselläkin hymy huulille. :)
    Mulla ei tule tuollaisia yksittäisiä viimeaikaisia onnistumisia nyt mieleen, mutta sunnuntaina kävin ratsastamassa pellolla Viivillä ja koko reissun muisteleminen hymyilyttää vieläkin. :D

    Postauksen kuvituskuvat ovat muuten aivan superihania! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että voit samaistua tuohon! :D Lisäksi kiva kuulla tällaista palautetta tästä postauksesta!
      Eipä niiden onnistumisten tosiaan yksittäisiä tarvitsekaan olla! Parempihan se vaan on, jos koko ratsastus saa hymyn huulille :)

      Kiitos paljon! :)

      Poista
  4. Tosi kivoja kuvia! Se on hienoa kun ihmiset osaavat vielä iloita pienistäkin asioista. Mahtavaa että ilman jalustimia meno onnistuu jopa laukassa! Itse koin hymyilyttävän onnistumisen tänään, kun Vanaja pysyi niin kivasti kontrollissa jopa ravissa vaikka oltiin pellolla hangessa ilman toista hevoskaveria. Olen varma että hymyilyttää vielä viikon päästä.

    Joillekin pienet ja merkityksettömät jutut voivat olla ihan itsestäänselvyyksiä mutta toisilla on se lahja että osaa iloita pienestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Eihän tuollainen laukkapätkä ehkä tasokkaalla ratsulla olisi ihme, mutta kun kyseessä on tavallaan vielä koulutettava hevonen, tuntui tuokin niin suurelta onnistumiselta! Lisäksi voitin myös itseni, kun uskalsin mennä ilman jalustimia :)
      Mahtavaa, että säkin oot kokenut tuollaisen onnistumisen! :) Kuulostaa kyllä varsin mukavalta!

      Tääkin on kyllä totta! :) Omasta näkemyksestähän se tosiaan on aika paljon kiinni eivätkä kaikki välttämättä osaa iloita pienemmistä jutuista :)

      Poista
  5. Voin todellakin samaistua! Viime viikolla olin jo heittämässä hanskat tiskiin tunnilla ollessani, sillä ratsuni ei tuntunut laukkaavan metriäkään kunnollista laukkaa. Kaiken lisäksi se oli koko ajan valumassa uralle tai kääntymässä omiin suuntiinsa, vaikka tehtävässä oli tarkoitus laukata keskiympyrällä. Välikäyntejen jälkeen nostaessani laukkaa toiseen suuntaan, pienten alkukankeuksien jälkeen löytyihän se kultainen keskitie sieltä. Fiilis oli sen jälkeen huikea ja aikaisemmat toilailut ja epäonnistumiset unohtuivat!
    Hyvä postuas taas kerran! <3

    www.airinblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, kuulostaa todella mahtavalta! Tuo tunne on kyllä niin hyvä, kun saa jotain onnistumaan, vaikka luuli jo epäonnistuneensa :D Kiitos paljon kommentistasi! <3

      Poista
  6. Oi, todella kivoja kuvia koko postaus täynnä sekä mukavan helppolukuista tekstiä!

    VastaaPoista