24. elokuuta 2018

Testissä uudet kuolaimet


Noin puoli vuotta siinä meni, että sain uudet kuolaimet ostettua ja oikeastihan idea uusista kuolaimista taisi syntyä jo viime vuonna. Heinäkuun 25. päivä kävimme äitini kanssa Seinäjoella ja sieltä nämä uudet kuolaimet tarttuivat mukaan. Olen katsellut jo pitkään erilaisia kuolaimia osaamatta tehdä päätöstä siitä, millaista kuolainta lähdettäisiin testaamaan hieman kovasuisen ex-ravurin suuhun. Lopulta päätökseni oli jo kauemman harkittu kolmipala, sillä kovempaa kuolainta en näe järkeväksi tässä kohtaa, kun Jalmarilla ei ole esimerkiksi ryöstämiseen taipumusta.

Kuvassa Jalmarilla on tavallinen nivelkuolain.
Tässä taas kyseessä on ravinivel, joka on kai vähän kuin oliivinivelkuolain, mutta vain tuon varren kanssa.

Jalmarilla on ollut käytössä minun aikanani kuolaimena sekä ratsu- että ravinivel. Ravinivelessä on se hyvä puoli, että rengas on oliivirenkaan tyyppinen, eikä se siis nipistä suupieliä. Ravinivel kuitenkin osoittautui liian pitkäksi ja ratsunivel sen sijaan oli liian lyhyt. Seinäjoen Hööksin myyjä sitten kertoikin, että oliivikuolain saa olla pyörivää kuolainrengasta lyhyempi, sillä oliivirengas saa tulla ihan suupieleen kiinni. Tästä syystä ostinkin rohkeasti 13,5cm kumioliivikuolaimen, joka on kolmipala. Jalmarin omistaja ehdotti kumikuolainta ja itse halusin kolmipalan, joka on ehdottomasti oliivirenkaalla juuri siitä syystä, ettei rengas pääse pyörimään ja aiheuttamaan näin nipistystä hevosen suupieliin.

Nämä kuvat on ottanut poikaystäväni 26.7. jolloin testasin kuolaimia (ja korvahuppua) ensimmäistä kertaa!
Pysähdykset onnistuivat jo pienelläkin pidätteellä.

Kokeilin kuolainta ensimmäisen kerran 26.7. ja silloin se tuntui hyvältä ostokselta. Kuolain tuntui ainakin minusta hyvän mittaiselta ja uskalsin kokeilla sitä ratsastaessakin. Mitään suurta muutosta en toki huomannut. Jalmari kyllä vastasi pidätteisiin herkemmin kuin aiemmin. Lisäksi tamma ei laukassa alkanut painaa ohjalle, mitä se vielä nivelkuolaita käyttäessä saattoi tehdä. Suuta Jalmari kuitenkin availi aina välillä, mitä se on toki muutenkin tehnyt. Voi olla, että olen itse tottunut tamman olevan hidas pidätteelle ja siksi olen turtunut ratsastamaan sitä kovalla kädellä. Täytyy vain opetella ratsastamaan itse kevyemmällä ohjalla. Ensimmäisen kerran perusteella itse kuolaimesta jäi kuitenkin positiivinen kuva!

Laukassa pää Jalmari ei yrittänytkään laskea päätään ja näin painaa ohjalle. (sen sijaan ratsastajalla pää näköjään painui alas :D)
Tässä olen juuri antamassa pidätettä ja Jalmarin suu on hieman auki mahdollisesti kovan kätenikin vuoksi.

Nyt kuolain on ollut meillä käytössä noin kuukauden ja tällä kuolaimella Jalmaria on muun muassa koulutettu eteenpäin suurella harppauksella (tästä tulossa omaa postausta). En edes enää muista, että tamman suussa on vieraampi kuolain ja tästä johtuen ratsastan edelleen samalla tavalla kuin ravinivelen kanssa, eli kovalla kädellä. Tämä aiheuttaa edelleen sitä, että Jalmari availee suutaan minulla. Onneksi se ei vieraalla ratsastajalla tehnyt tuota, joten voidaan päätellä, että syy on minussa ja kädessäni. Sain toki kuulla myös "ratsastustunnilla" Jalmarin kanssa, että käteni on epätasainen, mikä on varmasti ihan totta. Tätä ongelmaa ei siksi missään nimessä lähdetä ratkomaan sillä, että Jalmarin suu köytettäisiin turpahihnalla tai alaturpahihnalla. Päinvastoin, ongelma on minun ratsastuksessani ja minun tässä pitää opetella ratsastamaan kevyemmällä kädellä. Ja jos se ei auta, täytyy tutkia, olisiko vika kuitenkin kuolaimessa. En kuitenkaan ole ammattilainen sovittamaan sellaista, mutta Jalmari kuitenkin liikkuu tyytyväisenä tälläkin kuolaimella, joten sen perusteella luulen vian olevan minussa.

 Käteni ovat miten sattuu ja Jalmarin suu on hieman auki, ei toki niin pahasti auki kuin joissain kuvissa.

Millaisia kuolaimia teidän vakioratsuillanne on käytössä?

16. elokuuta 2018

Hetki prinsessana -kuvaukset

1.
2.

Toukokuussa julkaisin Summer bucket -listan tänne blogin puolelle ja siinä kohta numero 1 oli "Ota mekkokuvia Jalmarin kanssa". Heinäkuussa 24.7. sain vihdoin aikaiseksi toteuttaa nämä kuvaukset, kun sain sovittua aikataulun etukäteen Nellin ja Hilman kanssa. Heistä saa siis kiittää näistä ihanista kuvista! Itse kuvaukset sujuivat hyvin, mitä nyt paarmat ja muut ötökät kiusasivat sekä minua että Jalmaria. Kuvat olivat kuitenkin niiden muutamien paarman pistosten arvoiset! Jalmari oli kerrankin yllättävän paljon korvat höröllä ja se pysyi rauhallisena, toisin kuin tamman tallikaveri, joka pyöri sitä kuvattaessa aivan järkyttävästi. Toki minulle meinasi käydä hieman köpelösti, kun Jalmari päätti kesken ravin poistua pellolta. En ollut varautunut tähän ja tarrauduin vain tamman kaulaan kiinni oikeastaan henkeni kaupalla, vaikka siinä tilanteessa ajattelinkin lähinnä mekkoani. Ihme ja kumma, en tippunut! Mekkoni ja minä siis säästyimme näistä kuvauksista ilman kolhuja, vaikka välillä saikin hieman pelätä. Onneksi Jalmari harvemmin edes liikkui niin, että se olisi päässyt tallomaan mekkoani.

3.
4.
5.
6.
7.
8. & 9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18. Pakkohan näitä hauskempiakin kuvia on olla! Jalmari näyttää selkeästi kameralle kieltään :D
19. Tässä Jalmari sen sijaan näyttää ihan muulilta!
20. Ja tässä näytän pelkäävän, milloin Jalmari nappaa mekkoni helmasta kiinni.
21. Todistusaineistoa siitä, kuinka roikuin Jalmarin selässä peläten mekkoni puolesta.

Kaikki nämä kuvat ovat Hilman ja Nellin ottamia!
Löytyikö kuvista suosikkia?

31. heinäkuuta 2018

Heinäkuun heppajutut

Näistä heinäkuun aikana otetuista mekkokuvista on tulossa vielä omaa postaustaankin!

Heinäkuu tuli ja meni. Minulle elokuun alkaminen tarkoittaa sitä, että koulut alkavat kohta. Se taas tarkoittaa hevoskesän loppumista. Sen hevoskesän, joka on todennäköisesti minun ja Jalmarin viimeinen yhteinen kesä. Onneksi minulla on kuitenkin vielä koko lukuvuosi aikaa käydä tallilla. Sitä vain en osaa sanoa, kuinka paljon sitä aikaa loppujen lopuksi on. Riittääkö aika kirjoitusten ja työssäoppimisten ohella heppailuun? Se selviää tulevaisuudessa, enkä halua vielä ajatella asiaa. Nyt haluan pohtia menneen kuukauden heppakuulumisia!


Heinäkuussa ehdin käymään melko aktiivisesti Jalmarin luona. Usein kävin sen luona pari päivää peräkkäin. Joka tapauksessa kuitenkin vähintään 2x viikossa. Liikutuskertoja kertyi, mutta toki täällä oli ainakin niin kamalan kuuma, että liikutusta oli pakko rajoittaa ja meninkin hyvin paljon ilman satulaa. Jopa iltaisin kello kahdeksan aikaan oli vielä niin kuuma. Muistan nimittäin menneeni yhden liikutuksen ilman satulaa todella rennosti (löysin ohjin kävelyä ja pari raviaskelta aina silloin tällöin) ja silti Jalmarin tuli kuuma. Onneksi meillä onkin tallilla oma uittopaikka, jossa hevosia pystyy viilentämään pesun lisäksi! Tuonne samalle paikalle päädyin myös yhtenä kuumana päivänä. Ja silloin pääsin itsekin kastautumaan!


Veteen pääseminen oli haastavaa, kuten tuosta alla olevasta kuvasta voi päätellä. Minun piti taluttaa Jalmari veteen (paljain jaloin), eikä se oikein siltikään suostunut jatkamaan kahlaamista. Pari kertaa sain pelätä myös varpaideni puolesta. Niin ja kerran meinasin tipahtaa Jalmarin yli veteen, kun hyppäsin selkään vähän turhan vauhdikkaasti. Se olisikin ollut hauskaa ja onkin sinänsä harmi, ettei niin päässyt tapahtumaan!


Heinäkuun aikana liikutukset ovat sujuneet vaihtelevasti. Uutena innostuksen lähteenä minulle on toiminut tasainen sänkipelto, joka mahdollistaa taas hetken Jalmarin kunnollisen ratsastuksen. Maastossa mennessä kun on niin hankala esimerkiksi taivutella. Maastossa olenkin keskittynyt enemmän askellajeihin ja nyt pellolle siirtyessä olen taivutellut Jalmaria. Alkuun se tuntui kamalan jäykältä, mikä nyt ei edes ole ihme, mutta on se pikku hiljaa alkanut taipua enemmän. Ilman satulaa homma on toiminut, mutta kun 23.7. menin pitkästä aikaa satulalla kuvaajan ollessa paikalla, ei mikään oikein enää onnistunutkaan. Jalmari kulki lapa edellä enkä saanut siihen oikein mitään tuntumaa. Käynnissä sujui vielä ihan Ok, mutta muuten ei sitten sujunutkaan.


Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, Jalmari laukkasi tuolloin 23.7. matalassa muodossa pyöreänä. Selkään tuo laukka tuntui kyllä kivalta, ettei siinä. Pystyin nimittäin pitkästä aikaa istumaan satulassa. Maastossa laukka menettää laadun, mutta pellolla tulee näemmä kivaa pätkää. Pitäisi vain saada joku tuntuma tuohon touhuun. Lopulta päätinkin ratsastaa Jalmaria länkkätyylillä ja päästin ohjat tuntumalta, jolloin Jalmari pääsi venyttämään itseään.


Seuraavan kerran meninkin Jalmarilla sen uusilla kuolaimilla, jotka ostin Seinäjoella käydessäni. Kuolaimista on tulossa oma postauksensa, kunhan saan testattua niitä vielä kunnolla. Ensimmäisen kerran perusteella voin kuitenkin sanoa, että Jalmari meni paremmin kuin entisellä kuolaimella! Se ei mennyt enää yhtä pyöreänä, vaan kulki niin sanotusti normaalisti. Innolla odotan, kuinka tulevaisuudessa sujuu ja toteanko kuolaimet hyväksi vai huonoksi ostokseksi.


Postauksen kuvia ovat ottaneet Hilma, poikaystäväni ja äitini!
Oletteko te päässeet hevostelemaan paljon heinäkuun aikana?

21. heinäkuuta 2018

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

1.
2.

Viime aikoina olen reissannut poikaystäväni kanssa mopoautollani siellä sun täällä. Näiden reissujen aikana olen saanut todeta, että Suomen luonto on oikeasti aika hienoa. Varsinkin silloin, kun osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Olen myös raahannut kameraani mukana joissain paikoissa ja näistä kuvista voitte tekin todeta, ettei aina tarvitse mennä ulkomaille tai edes kovin kauas. Joskus se lähimetsäkin saattaa osoittautua ihan kuvaukselliseksi paikaksi. Näistäkin kuvista osa on otettu eräältä kanjonilta ihan kotipaikkakunnaltani! Niin surullista, etten ole noin kymmeneen vuoteen käynyt kyseisellä kanjonilla. Paikka oli nimittäin oikein hieno! Ehkä pitäisi alkaa kulkea enemmänkin uusissa paikoissa. Varsinkin Lappiin haluan vielä joskus lähteä. Siellä maisemat tuntuvat olevan ihan eri luokkaa kuin täällä lakeuksilla.

3.
4.
5.
6. & 7.
8. Tämän otin riippusillalla ollessani lautojen välistä :D
9.
10.
11.
12. ©poikaystäväni

Onko joku näistä kuvista mielestäsi erityisen onnistunut?