10. heinäkuuta 2018

Lukemisen arvoinen lehti - Riders Magazine

Tämä postaus on kirjoitettu yhteistyössä Playsson.net:in kanssa.


Blogini Instagram-tilillä on meneillään arvonta, josta voit voittaa tämän kyseisen lehden! Klikkaa alla olevaa linkkiä, etsi yllä oleva kuva ja lue ohjeet:

Veikkaan, että moni on saattanut kuulla tai esimerkiksi nähdä lehtihyllyssä lehden nimeltä Riders Magazine. Kyseessä on melko tuore Playsson.net:in tuottama hevoslehti. Olen haaveillut kyseisen lehden ostamisesta jo kauemman, mutta harvemmin sitä tulee käveltyä lehtihyllyn ohi. Ainut lehti, jota enää luen säännöllisesti, on Aku Ankka. Pienempänä minulle tuli useampiakin lehtiä, myös hevoslehtiä, mutta nykyään tilaukset ovat jääneet pois, kun niiden sisältö alkoi tuntua minua nuoremmille tarkoitetuksi. Siksi odotinkin innolla tätä Riders Magazine -lehteä, jonka sain nyt käsiini.


Kansi vaikutti lupaavalta, melko normaalin näköinen hevoslehti. Otsikoita on nostettu kanteen houkuttimiksi ja kuvassa makaa suloinen varsa. Kun lehden avaa, ensimmäisenä vastaan tulee sisällysluettelo. Asia, joka minua häiritsee, on sivunumerot. Luettelossa lukee vain numeroita, joiden jälkeen on aina piste. Ymmärtäähän tuosta, että kyseessä ovat sivunumerot, mutta minusta ennen sivunumeroa pitäisi lukea "s.". Itse luettelossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Pidän tuosta, kuinka lehden teemaa, omaa hevosta, koskevat jutut on koottu samaan.


Eniten minua kiinnostavia juttuja olivat "Näkökulmia hevosen omistamiseen: Oma hevonen ja korkeakouluopinnot" sekä "Satulan on sovittava hevosen lisäksi myös ratsastajalle". Luin kuitenkin lähes kaikki muutkin jutut ja täytyy myöntää, että suurin osa oli todella mielenkiintoisia. Artikkeleiden kirjoittajat vaihtuivat ja myös kirjoitustyylit muuttuivat eri kirjoittajien myötä. Eniten pidin niistä kirjoituksista, jotka olivat kirjoitettu kolumni tyyppisesti, eli vähän samalla tavalla kuin blogikirjoitukset. Täytyy myöntää, että taisin päästää jopa pari kyyneltä, kun luin hevosten lopettamista koskevia juttuja. Pari niistä oli esimerkiksi blogien kautta tutuksi tulleita hevosia ja niiden omistajia, joten sekin saattoi vaikuttaa tunteisiini.


Lehteä nopeasti selaamalla voi havaita sivuilla monipuolisia ja hienoja kuvia. Ensivilkaisulla lehti vaikuttaa ihan luettavalta, mitä nyt muutamissa kohdissa olisin itse tehnyt taiton eri tavalla. Itse sisältö oli sopivan monipuolista. Artikkelit koskivat eri aiheita ja esimerkiksi lehden teemaa oli lähestytty eri tavoilla eri kirjoittajien toimesta. Täytyy kuitenkin myöntää, että olisin toivonut joidenkin juttujen olevan pidempiä ja kertovat aiheesta syvemmin. Jotkut jutut tuntuivat kertovan ainakin osittain jopa aiheen vierestä. Tai ainakin minä koin näin.


Kokonaisuudessaan lehti oli mielenkiintoista luettavaa. Parannuskohtiakin löytyi, mutta ymmärtääkseni lehti on muuttunut jo nyt parempaan suuntaan siitä, mitä esimerkiksi ensimmäinen numero oli. Minulla itselläni ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vertailuun, joten voin vain sanoa, että ainakin tämä yksittäinen numero oli lukemisen arvoinen. Toki lehden tyyli ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta mielestäni lehti vaikutti kivan modernilta kaikkien kolumni tyylisten juttujensa kanssa. Niitä nimittäin harvemmin näkee hevoslehdissä. Suosittelen siis tarttumaan lehteen ja päättämään oman mielipiteensä siitä!


Oletteko te jo tutustuneet Riders Magazine -lehteen?

6. heinäkuuta 2018

Synttäriponi

 1.
2.

Vaikka kaikki hevoset kääntyvätkin vuotta vanhemmiksi aina vuoden ensimmäisenä päivänä, niin Jalmarin virallinen syntymäpäivä on 25.6. Tuona maanantaina aloin jo töissä ollessani suunnitella, että menisin tallille ja ottaisin Jalmarista kuvia. Ja niin myös teinkin! Otin tamman liinan päähän suitsiensa kanssa ja napsin kuvia. Toki tuon kyseisen liinan poistin jälkikäsittelyssä näistä kuvista.

Minulla oli myös lei mukana ja sen kiinnitin Jalmarin suitsiin. Pakko myöntää, että olen jopa tyytyväinen näihin kuviin! Kokeilin erilaista objektiivia kuvaukseen ja kuvista sai jopa todella kivoja. Tai ainakin omasta mielestäni (heheh)! Aukko oli mahdollisimman pieni, jolloin kamera tarkensi tiettyyn kohtaan tehden näistä kuvista erilaisia muihin ottamiini verrattuna.

 3.
 4. ja 5.
6. ja 7.
 8.

Löytyikö kuvista suosikkia?

26. kesäkuuta 2018

Kirjaimellisesti lennettiin esteiden yli


Taisin kirjoittaa tämän kesän tavoitelistaan, että haluan hypätä, mutta Jalmarin kanssa se ei olisi niin kannattavaa. No, kuinkas kävikään; päähänpistoni johdosta päädyin hyppäämään Jalmarin kanssa pari viikkoa sitten maanantaina (11.6). Eikä se edes ollut niin katastrofaalista, kuin kuvittelin. Olin nimittäin varma, että Jalmari saa tiputettua minut vähintään kerran! Tamma innostui toukokuussa jo puomeja mennessämme sen verran, etteivät odotukseni olleet kovin suuret. Eipä Jalmarilla ole edes hypätty muutamia satunnaisia enemmän tai vähemmän vahinkohyppyjä lukuun ottamatta kuin kerran. Ja siitäkin on enemmän aikaa. Tamman hyppytekniikka ei siis ole mikään täydellinen, mutta kyllä me silti tuota meidän hurjaa "estettä" päästiin ylittämään ihan puhtaastikin!

Ainakaan ei voi väittää, ettenkö mä ois ollut tosissani! Ilme kertoo kaiken.

Hyppytuokio alkoi lupaavasti, kun jo käynnissä puomeja lähestyessämme Jalmari päätti tehdä u-käännöksen. Oletettavasti se ajatteli puomien olevan hurja monsteri, joka syö pikkuisia Jalmari-poneja. Onneksi alkujärkytyksestä selvittyään tamma ylitti puomeja nätisti. Päästiin menemään niitä sekä käynnissä että ravissa. Tämän verryttelyn jälkeen käskinkin kuvaajaamme Hilmaa nostamaan puomit ristikoksi. Tuota kavaletista menevää ristikkoa me sitten ylittelimme Jalmarin kanssa aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Etupää meni kyllä lähes aina nätisti yli, mutta takapää pudotti puomeja hyvinkin helposti. Laukassa tekniikka onneksi muuttui hieman paremmaksi ja viimeiselle "pystylle" saatiinkin hyvä hyppy, josta olen todella ylpeä! Postauksen ensimmäinen kuva on juuri tuosta hypystä ja kyllähän siitä huomaa, että tekniikkakin on jo parempi kuin näissä muissa hypyissä.

Näin käy, kun kuski ei näe ponnistuspaikkaa. Mutta hei, puomi ei tippunut! Me kirjaimellisesti lennettiin!

Hypyt ovat laskettavissa ihan kahden käden sormilla, miltei jopa yhden. Otimme niitä siis todella vähän ja korkeudet pysyivät ihan kavalettitasolla. Meidän treenaamiseen ne olivat kuitenkin juuri sopivia. Sekä kuski että ratsu olivat kuitenkin aika hukassa vielä. Jätin Jalmarin suorittamaan liian usein yksin heittäessäni ohjat pois. Myös hyppykohtien hahmottaminen oli minulle hankalaa, enkä yhtään ihmettele, miksi Jalmari tiputteli näistäkin esteistä puomeja. Eihän se nyt voi hypätä, jos kuski ratsastaa paikat ihan miten sattuu. Onneksi saatiin niitä ihan hyviäkin hyppyjä, eikä kellekään jäänyt traumoja. Ehkä me kuitenkin pysytään pääasiassa koulujuttujen treenaamisessa ja mennään jatkossa  pikkuesteitä joskus ja jouluna mielenvirkistykseksi. Olihan tuo nimittäin ihan hauskaa ja Jalmarikin tuntui kuitenkin tykkäävän ainakin vähäsen.

Mulla taitaa olla kehuminen käynnissä ja Jalmarista en edes ole varma (:D).

Mikä on ollut korkein este, minkä olette hypänneet?

15. kesäkuuta 2018

Ratsastussaappaat vai saappaanvarret?

Osa 2

Kirjoitin tammikuussa 2016 postauksen nimeltä Ratsastussaappaat vai saappaanvarret? ja edelleen kyseinen postaus nousee yhä uudelleen suosittujen tekstieni listalle. Kyseinen aihe selkeästi kiinnostaa ihmisiä. Siksi ajattelinkin kirjoittaa tämän kakkososan ihan siitä syystä, että pystyn nyt kirjoittamaan mielipiteeni sekä saappaista että saappaanvarsista. Tuota ensimmäistä kirjoittaessani minulla oli kokemusta vain saappaanvarsista ja myös mielipiteeni on tainnut hieman muuttua tuosta ensimmäisestä postauksesta.


Kerroinkin jo tuossa ensimmäisessä postauksessa, että omistin lapsena kumiset ratsastussaappaat ja sen jälkeen nahkaiset, jotka nyt eivät mitkään hienoimmat tai sopivimmat olleet. Näiden jälkeen siirryinkin käyttämään pelkkiä ratsastuskenkiä. Ja sitten mukaan tulivat saappaanvarret eli chapsit. Niitä minulla kerkesi olemaan useammat ennen kuin löysin sopivat nahkaiset ratsastussaappaat, joiden ansioista olen nykyään vannoutunut saappaiden käyttäjä.


Aloitetaan siitä, että saappaanvarsia on erilaisia, eikä minulla ole kaikista mahdollisista kokemusta. Olen ostanut lähinnä niitä, jotka maksavat sen 20€ ja ovat jotenkin sopivat napakkuuden puolesta. Saappaanvarsien yksi hyvä puoli onkin se, että niitä voi löytää halvalla ja kokovaihtoehtoja on useita. Voisin siis sanoa, että melko hyvät saappaanvarret on helppo löytää. Tai ainakin itse löysin aina uudet edellisten tilalle nopeasti. Värivaihtoehtojakin on useita ja myös materiaaleissa on eroja. Osa saappaanvarsista on kovempaa materiaalia kuin toiset ja näin ollen myös enemmän tukevia. Sanoisinkin, että nämä tukevammat ovat parempi vaihtoehto. Saappaanvarsien tarkoitushan on tukea jalkaa ja siksi niiden tulisi olla sopivan napakat ja hyvän kokoiset. Itse katsoin vain hintaa ja siksi valitsin sellaisia saappaanvarsia, jotka menivät helposti rikki. Jos nyt hankkisin sellaiset, valitsisin kyllä ne hieman kalliimmat, mutta laadultaan paremmat ja napakammat. Omani eivät nimittäin tukeneet näin jälkeen päin ajatellen juuri ollenkaan.

 Nämä saappaanvarret olivat jo hieman napakammat ja tukivatkin paremmin kuin edelliset.

Saappaanvarsien yksi hyvä puoli on se, että niiden kanssa voi vaihdella kenkiä tarpeen mukaan. Vaikka jalka kasvaisi ja kengät vaihtuisivat, sappaanvarret saattavat silti sopia pidempäänkin. Itse vain koin hankalaksi yrittää säätää kireitä saappaanvarsia jalkaani ja vetoketjutkin avautuivat välillä itsestään. Toki tässä on taas kyse laadusta ja syytän omia valintojani. Lisäksi omani eivät tosiaan tukeneet tarpeeksi ja vielä saappaanvarsia käyttäessäni ongelmana oli nilkkojen kääntyminen ulospäin. En tiedä, onko kengillä ollut vaikutusta tähän, mutta nykyään saappaiden kanssa ongelmaa ei ole ollut.


Ostin kunnolliset ratsastussaappaat vuoden 2016 toukokuussa, eli pian tuon kirjoittamani postauksen jälkeen. Sopivien etsimisessä meni kuitenkin kauan aikaa ja muistan, kuinka sovittelin suurin piirtein kaikki erään liikkeen saappaat, eikä sopivia löytynyt. Pohkeeni on sen verran kapea, mutta kuitenkin pitkä. Etsintä kuitenkin tuotti tulosta ja löysin saappaat, joista maksoin noin 150€. Tämä on mielestäni aika halpa hinta saappaista, sillä luulin joutuvani maksamaan sopivista paljon enemmän. Hyvistä saappaista olisin kuitenkin ollut valmis maksamaankin enemmän, sillä koin ne tarpeellisiksi. Saappailla on sama tarkoitus kuin saappaanvarsilla ja siksi oikea sopivuus on jälleen tärkeä asia. Sopivia kannattaa siis etsiä mieluummin kauemminkin kuin vain ostaa ensimmäiset vastaantulevat, jotka eivät tue jalkaa tarpeeksi.


Saappaat ovat mielestäni helppo laittaa jalkaan ja helppo ottaa pois. Eron saappaanvarsiin verrattuna huomaa esimerkiksi kävellessä. Saappaanvarsien kanssa käveleminen oli minulle aina helppoa, mutta saappaiden kanssa se on edelleenkin hankalampaa, vaikka ne ovatkin jo muotoutuneet jalkoihini ja näin hieman löysemmät. Saappaiden yksi huono puoli on kuitenkin se, että jos jalka tai lihakset kasvavat, voi joutua ostamaan uudet saappaat. Siinä mielessä ainakin kasvavalle jalalle saappaanvarret voisivat olla paremmat.

 Tässä sappaani eivät ole vielä muotoutuneet kunnolla jalkaani.
Kun taas tässä muotoutuminen on jo tapahtunut ja saappaat ovat painuneet kasaan etenkin nilkasta.

Loppujen lopuksi totean vain, että kukin saa tehdä omat päätöksensä aiheesta. Toisille saappaanvarret voivat olla paremmat ja toisille taas saappaat. Itse koen, että minulle saappaat ovat olleet paremmat, mutta edelleen on tilanteita, joissa saatan valita mieluummin esimerkiksi pelkät ratsastuskengät. Siksi olenkin iloinen, että minulla on edelleen sopivat ratsastuskengät esimerkiksi ajamiseen ja kuumina kesäpäivinä ratsastamiseen (saappaiden kanssa tulee nimittäin todella kuuma helteellä!) sekä sopivat saappaat kunnolliseen ratsastukseen. Ykkösvalintani on kuitenkin ratsastussaappaat.

Kuvassa mun luottoratsastuskengät näin kesäisin - ja ilman satulaa mentäessä! 

Onko teidän valintanne ratsastussaappaat vai saappaanvarret?

31. toukokuuta 2018

Muutos pelottaa

Kuvituskuvina toimivat nämä 25.5. otetut kuvat.

Kesäloma on alkamassa, ellei se jo olekin alkanut. Minullakin alkoi tavallaan kesäloma jo 18. päivä tässä kuussa. Toki lukio loppuu eri aikaan kuin ammattikoulu, mutta pari hassua tuntia viikossa nyt ei paljoa päätäni vaivaa. Ihan virallisesti kesälomani alkaa kuitenkin vasta tällä viikolla ja se tarkoittaa, että ensi syksynä aloitan päättävän luokan oppilaana. Tämä tuo mukanaan mm. kirjoitukset ja niihin pänttäämisen.


Kuten jo tässä postauksessa kirjoitin, tämä kesä saattaa olla minun ja Jalmarin viimeinen yhteinen kesä. Eikä tämä johdu mitenkään Jalmarista, vaan itsestäni. Valmistun (ainakin toivottavasti) ensi vuoden keväällä media-assistentiksi ja saan kaksoistutkintolakin päähäni. Sen jälkeen kaikki onkin hieman avointa. Ainut varma juttu on, että haluaisin muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnaltani. Olen toki miettinyt paljon muitakin suunnitelmia, mutta ne ovat tyyppiä "katsotaan sitten ensi vuonna, mikä tilanne on". Ainoa täysin varma asia on se, että todella moni asia tulee muuttumaan. Ja se tuo mukanaan samaan aikaan pelkoa ja innostusta.


Yksi täysin kysymysmerkkinä oleva asia tulevaisuuden kohdalla on hevoset ja myös bloggaaminen sen mukana. Opiskelijana minulla ei oletettavasti ole varaa omistaa hevosta, enkä edes välttämättä haluaisi sellaista tähän kohtaan. Minulle riittää vallan hyvin esimerkiksi vuokrahevonen tai muu vastaava, mutta tulevaisuus näyttää, onko minulla sellaiseenkaan aikaa. Näin ollen myös blogin kohtalo on mysteeri. Oletettavasti en ainakaan hevosista tule kirjoittamaan, joten jossain vaiheessa tämäkin blogi tulee tiensä päähän. Se aika ei kuitenkaan ole ihan vielä. 


Tiedän, että monella muulla on samankaltainen tilanne elämässä ja tuokin hieman lohtua tietää, etten ole ainut, joka ei tiedä vielä tarkalleen, mitä tahtoo tulevaisuudessa. Jokainen on varmasti joskus elämässään sellaisessa vaiheessa, että edessä on muutos, joka saattaa jopa pelottaa. Eikä tämä minunkaan kohdalle osuva muutos ole varmastikaan ainoa, vaan vastaavia on varmasti tulossa lisääkin sitten joskus. Ehkä täytyykin vain ottaa se asenne, että kyllä tästäkin selvitään ja toivoa kaiken selviävän aikanaan.


Onko teidän elämäänne tulossa vastaavia muutoksia, jotka pelottavat?