Kun lähdin kuvaamaan ilman muistikorttia

Pääsiäinen tuli ja meni. Vapaat kuluivat minun osaltani tallilla ja tässä postauksessa ajattelin jakaa muutamia kuvia sunnuntailta. Olin taas kuvaamassa kaveriani ja hänen hevostaan, tai oikeastaan tungin heidän mukaansa. Vähän aikaa sitten tajusin, että omistan valovoimaisen objektiivin, jota oli pakko päästä kokeilemaan maneesiin. Maneesissa kuitenkin huomasin, että olin jättänyt tärkeimmän asian kotiin, muistikortin. Yhden puhelun jälkeen asia oli kuitenkin hoidossa, koska minulla on niin ihana perhe. ♥ Hetken odottelun jälkeen muistikortti saapui minulle ja pääsin aloittamaan kuvaamisen. Kuvia tulikin otettua taas yli 1000, mutta yli puolet päätyivät poistoon. Tuolla valovoimaisella objektiivilla on muuten hyvä kuvata, mutta tarkennus oli todella hankalaa. Objektiivi on 35mm, eli sitä ei pysty "zoomata", jolloin käyttö oli hiukan hankalampaa. Lopulta luovutin ja siirryin käyttämään automaattitarkennusta. Jouduin peittömään toisella kädelläni kirkkaan tarkennusapuvalon, jolloin käteni hiukan puutui, mutta ei se mitään! Kuvaamassa oli kuitenkin kivaa ja sain ihan kivoja otoksia, ainakin omasta mielestäni.

 Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka tarkennus meni usein hiekkaan.

Verratkaa tätä ylempää kuvaa tähän kuvaan! Tämä on paljon selkeämpi mielestäni.

Tämän tyylikkäämpää kaverikuvaa saa hakea!

Onko teille sattunut lähiaikoina mitään suurempia unohduksia?

Ravikärryillä

Minulla oli jo torstai vapaata, joten lähdin kaverini kanssa tallille. Ensimmäisenä hoidimme omat hoidokkimme, jonka jälkeen lähdimme maastoon. Kaverini meni ilman satulaa ja minä vain taluttelin Jalmaria. Hyvin pian kuitenkin totesimme pohjan olevan huono, joten päätimme vaihtaa pellolle. Pellolla kaverinikin siirtyi taluttamaan ratsuaan. Meille ajettiin sinne urat, joten umpihangessa meidän ei tarvinnut mennä. Otin Jalmarin kanssa pari spurttipätkää niin, että juoksin itse edellä. Jalmarilla olikin astetta enemmän virtaa, joten se riehui itsensä pari kertaa vapaaksi. Toisella kerralla jouduinkin tekemään syöksyn maan tasolle, että sain riimunarusta kiinni. Voin vain kuvitella, kuinka huvittavalta se todellisuudessa näytti!

Mallia siitä, kuinka hevosta ei saa ikinä ottaa kiinni!

Muutamien juoksupätkien jälkeen olin itse hengästynyt, mutta Jalmari oli vielä energinen. Siksi ajattelinkin, että ohjasajan sitä vielä hetken. Jostain kumman syystä päädyinkin ajamaan Jalmarilla lumihankeen. Onneksi pellolla oli ne urat, joita pitkin kärryjen vetäminen oli hiukan helpompaa. Kauaa en kuitenkaan ajanut, koska melko raskasta se varmasti oli. Aluksi totuttelin istumaan kilpakärryjen kyydissä. Tietyssä asennossa ohjastaminen vaatii yllättävän paljon tiettyjä lihaksia. Koppakärryistä oli kumi tyhjä, joten päädyin siksi istumaan kevyempien kilpakärryjen kyytiin. Jalmari toimi todella hyvin. Se pysähtyi, kun pyysin sitä ja ravasi sitä tahtia, minkä minä määräsin. Toki ravi oli tällä kerralla kipittämistä, koska en päästänyt sitä ravaamaan kunnolla. Muuten ajo sujui todella hyvin ja minulle jäi siitä hyvä mieli! Jalmari tuntui iloiselta, kun se pääsi pitkästä aikaa kärryjen eteen. Tiedän, että osa teistä lukijoista ei usko, että kukaan hevonen voisi nauttia kärryjen edessä olemisesta, mutta Jalmarin ilme kyllä kertoi paljon. Täytyy katsoa, kuinka usein innostun tulevaisuudessa Jalmaria ajamaan.

Mitä mieltä te olette ravureista?
Suurin osa kuvista ©Hitu!

Päivän väri oli harmaa

...johon kuului myös yliannostus pinkkiä.

Viime lauantaina päädyin taas ostoksille, mutta tällä kertaa sentään hiukan kauemmas, Ideaparkkiin. Olen huomannut, että käyn vähintään joka kuussa ostoksilla, mutta ehkä se on ihan sallittua. Ostan kerralla vähän ja ehdin säästää rahaa aina seuraavaan kertaan. Tällä kertaa mukaan tarttui paljon harmaata ja vähän kirkkaan pinkkiäkin. Kaikki omat ostokseni tein New Yorkerilta. Ensimmäisenä löysin itselleni harmaan topin(3.95€), urheiluliivit(12.95€) ja ohuen neuletakin(14,95€). Urheiluliivit ovat samanlaiset kuin jo ennestään omistamani, mutta halusin niitä toisetkin.

Myöhemmin kävin vielä uudestaan New Yorkerilla hakemassa eräät jo aiemmin sovittamani collegehousut(14.95€). Rahaa siis kului, mutta nyt yritän taas säästää mm. hevosmessuihin ja yhteen tulevaan matkaan, josta en vielä paljasta enempää. 

Näiden harmaiden ostosten lisäksi kotona minulle päätyi neonpinkki takki, joka oli todella ihanan tuntuinen päällä! Sen alkuperäinen hinta oli lähemmäs 90€, mutta ostos oli maksanut nyt vain 10€. Takki on ilmeisesti kakkoslaatua ja sen huomaa, koska osa täytteistä oli mennyt sekaisin. Toisessa hihassa saattoi olla kaksinkertainen määrä täytettä, kun taas toisessa ei ollut yhtään. Se ei kuitenkaan haitannut minua, koska takki oli siitä huolimatta lämmin. Ainut häiritsevä tekijä on väri, mutta tuskin kukaan siihen sokaistuu.

Minkä värisistä vaatteista tykkäätte?

Muutama valokuva

1.

2.

Viime aikoina olen kuvannut luvattoman vähän. Lähdimme kuitenkin viime perjantaina kuvaamaan kavereideni kanssa. Tai no, todellisuudessa emme edes kuvanneet paljoa. Haluan kuitenkin jakaa parit kuvat tuolta päivältä ihan vain senkin takia, että saan tuon uuden "logon" näytille!

3.

4.

5.

6.

7. Ilman jalustaa on huono kuvata kuuta, mutta se näytti niin kivalta, kun tuo pimennossa oleva osakin näkyi!

Sanokaa suosikkinne näistä kuvista ja kertokaa samalla mielipiteenne tuosta "logosta"!

Ulkoasun päivitystä

Koska olen tällä hetkellä kipeänä, minulla oli aikaa väsätä uusi ulkoasu. Bannerin tein jo aiemmin ja nyt oli sitten tarkoitus tehdä keväisempi ulkoasu, kun ulkonakin alkaa olla jo niin hienot säät. Tykkäsin edellisestä ulkoasusta todella paljon ja sen huomaa tässä uudessakin. Tiedostan, että nämä ovat jopa turhan samanlaisia, mutta ehkä tätäkin nyt hetken katselee. Lupaan keksiä seuraavaan ulkoasuun jotain uutta ja vaihdan esimerkiksi mallia kokonaan!
Lisäksi voin paljastaa, että blogin kuvista poistuvat kohta nuo "welifedream.blogspot.fi" -tekstit ja tilalle tulee jonkinlainen logo, mutta siitä saatte kuulla lisää myöhemmin.

Mitä te tykkäätte tästä uudesta ulkoasusta?

Eletään hetkessä

Minun lauantaini oli täynnä hauskoja hetkiä, joista nautin. Olin kaverini mukana hänen liikutushevosensa tallilla, joka olikin minulle uusi paikka. Päätin jo sinne lähtiessä, että nyt panostan kuvaamiseen ja niin myös tein. Kuvia tuli otettua yli 1200, mutta poistelin niitä aika kovilla otteilla ja lopulta jäljelle jäi suurin piirtein puolet. Huomasin pahimman ongelmani olevan horisonttiviiva, joka aina kääntyy sivuun. Onneksi sitä saa ainakin vähän korjattua. Lisäksi kävi niin, että kuvaamani ratsukko "hohti" valkoista lunta vasten.

Tästäkin näkee tuota "hohtoa".

Reilu parin tunnin jälkeen vaihdoimme tallia minulle tutumpaan paikkaan. Jo aiemmin päätin, että lähtisimme kaverini kanssa maastoon. Itse menin Jalmarilla ilman satulaa. Kahden ratsun varustamisen jälkeen autoin kaverini satulaan ja nousin itse poikkeuksellisesti penkiltä Jalmarin kyytiin. Se sujui yllättävän hyvin, vaikka yleensä minut onkin puntattu sinne. Lähdimme sitten matkaan.

Sanoja "elä hetkessä" hoetaan paljon ja viime päivinä olen miettinyt enemmän sen merkitystä. Moni on varmasti nähnyt somessa #rideforolivia -kuvia erään ratsastajan muistoksi ja niiden kuvatekstinä saattaa olla jotain aiheeseen liittyvää. Siitä huolimatta harva pystyy irtautumaan arjesta ja murheista. Tämä maasto oli kyllä sellainen, jonka aikana elimme hetkessä. Noin puolen tunnin ajan kävelimme paria ravipätkää lukuun ottamatta edestakaisin samaa tietä pitkin, mutta meillä oli kaverini kanssa hauskaa ja nauru raikui. Jalmarikin kulki lähes koko ajan korvat höröllä, tai ainakin silloin, kun johdimme kahden ratsun jonoa. Huomasin myös Jalmarista uusia puolia. Se yllätti minut laskemalla päätään, kun menimme loppukäyntejä. Ex-ravureille se ei ole itsestäänselvyys. Pitkästä aikaa ratsunani oli rento hevonen, jonka selässä tykkäsin olla. Kaiken huipuksi Jalmari suostui johtamaan jonomme umpihankeen! Se on aina ollut tarkka jaloistaan, joten jonkun on aina täytynyt auttaa meidät lätäköiden ja muiden "erikoisempien" kohtien ylitse. Joskus näköjään tarvitsee tällaisia irtiottoja nähdäkseen asioita uudesta näkökulmasta.

Milloin te olette viimeksi olleet maastoilemassa rennolla fiiliksellä?

Kuvanmuokkausta

Valokuvaamisen ohella tykkään muokkailla kuvia. Jokin aika sitten sain idean etsiä minun ja Montun kuvista jonkun kuvan ja alkaa muokata sitä. Tämä "projekti" on ensimmäinen tekemäni hiukan vaativampi kuvanmuokkaus ellei bannereiden tekoa lasketa ja tämän tein kokonaan Gimp 2:lla. Lopputuloksesta tuli hiukan surumielinen, mutta ei nyt välitetä siitä. Tarkoitukseni oli vain muokata kuvaa ilman sen suurempaa tarkoitusta.

Lähtötilanne oli nämä kaksi yllä olevaa kuvaa. Ne olivat molemmat täysin muokkaamattomina(toki lisäsin niihin tuon "copyriten" ennen tänne lisäämistä), mutta muuten niihin ei ole lisätty edes valotusta tai muuta. Ensitöikseni lähdin muokkaamaan Montulta suitsia pois, jonka jälkeen rajasin meidät + ruohikkoa irti taustasta. Alla tästä vaiheesta kuva. Reunat olivat karkeasti rajatut ja työ näytti tuossa kohtaa järkyttävältä.

Tämän työvaiheen jälkeen liitin juuri rajaamani(yllä olevan) kuvan tuohon taustaan, jonka valitsin oikeasti vasta tässä vaiheessa. Seuraava työvaihe oli säätää tuo yllä oleva kuva hiukan läpinäkyväksi, jolloin kuvat sulautuivat paremmin yhteen. Samalla kumitin montun jalkojen alta tuota "metsää", joka oli liian peittävää. Alla olevassa kuvassa tuo kumitus on jo tehty.

Tässä yllä olevassa kuvassa mua häiritsi suunnattomasti, että Montu oli liian selkeä ja huono rajaukseni näkyi hyvin, vaikka yritin sitäkin korjailla. Niimpä otin käsiini tuhrintatyökalun ja aloin vedellä Montusta ns viivoja poispäin. Tuossa kohdassa oli tärkeää, että kuvat olivat eri tasoilla. Näin tausta ei sotkeentunut, vaikka Montu alkoikin muuttua utuisemmaksi.

Olin jo melko tyytyväinen työhön tuon jälkeen, mutta tajusin yhden seikan, mikä oli pakko korjata. Olin kuvassa edelleen itsekin läpinäkyvä. Rajasin itseni tuosta alkuperäisestä kuvasta(kolmas kuva ylhäältä päin) ja liitin tähän työhön. Kumittelin vielä huonosti rajatut kohdat pois ja totesin, että työ oli valmis! 

Tykkäättekö te tällaisista postauksista? Muokkaatteko te kuvia huviksenne?