Joskus sujuu hyvin ja joskus taas ei suju yhtään.
Hevosten kanssa moni on saattanut huomata, ettei yksikään päivä ole samanlainen kuin toinen. Onnistumiset ja epäonnistumiset kuuluvat jokaiseen lajiin, myös ratsastukseen ja muuhun hevosten kanssa tekemiseen. Tämän väitteen olen todennut erittäin paikkaansapitäväksi. Olin viime viikolla kolme kertaa liikuttamassa Jalmaria ja tällä viikolla kerran. Meno on ollut kyllä niin vaihtelevaa, että välillä tuntuu, onko kyseessä edes sama hevonen..
Viime viikolla kävin tallilla keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Keskiviikkona toteutin yhden suunnitelmani ja menin Jalmarilla puomeja. Alkuun menin satulalla ja kuolaimettomilla, mutta hyvin nopeasti kävin heittämässä satulan talliin ja laitoin kuolaimettomien tilalle tutut ja turvalliset kuolaimet. Tuntuikin hauskalta, että hyppäsin ensimmäisen "esteemme" ilman satulaa, mutta näytti se niinkin onnistuvan! Jalmari kolautteli jo maapuomeilla jalkojaan, mutta päätin silti hypätä sellaisen 20cm pystyn, jonka tamma myös tiputti. No, tulipahan huomattua, etteivät esteet ole Jalmarin juttu. Vaikutti siltä, ettei se edes tykännyt erityisemmin hyppimisestä tai puomeista, mikä tuli sinänsä yllätyksenä. Odotin, että vaihtelu olisi virkistänyt tuota hevosta, mutta ei..
Perjantaina testasin ensimmäistä kertaa uutta satulaamme, jonka hain torstai-iltana. Satula vaikutti ihan hyvältä ja menin jo perjantaina 20minuutin pikaratsastuksen todeten, että satula tuntui ihan hyvältä. Jalmari toki pukitteli hiukan, mutta onhan se ihan normaalia, kun olen mennyt sillä viimeksi satulalla n.2kk sitten. Päätin kuitenkin testata satulaa vielä toisen kerran ennen ostopäätöstä. Silloin menimme kaverini kanssa maastossa ja Jalmari meni älyttömän hyvin! Se rentoutui todella hyvin, laski päätään jopa hiukan ravissa ja vaikutti muutenkin tyytyväiseltä! Tämän perusteella tein päätöksen, että satula jää meille. Kyseessä on synteettinen koulusatula, joka nyt toivottavasti sopii kauemminkin. Viimeistään sitten seuraavalla hierontakerralla näkee, kuinka satula vaikuttaa selän lihaksiin.
Lisäksi olin ratsastamassa viime tiistaina Jalmarilla ja silloin ratsastus vasta olikin yhtä vuoristorataa. Alkuun sujui suoraan sanottuna huonommin kuin ikinä. Tuntui, etten saanut pellolla Jalmariin minkäänlaista kontrollia, vaikka kyllähän se perusapuja totteli. En silti pystynyt keskittymään oikein mihinkään, kun ratsu karkaili avuilta. Päätin sitten siirtyä taas maastoon ja loppujen lopuksi kaverini kävi laittamassa oman ratsunsa valmiiksi ja jatkoimme taas kahden ratsun voimin. Yllättäen Jalmari rentoutuikin, kun itse osasin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, Jalmari meni saman ratsastuksen aikana huonommin kuin ikinä ja myös paremmin kuin ikinä. Olin nimittäin todella ylpeä, kun ravasimme erästä suoraa ja yhtäkkiä Jalmari lähti laskemaan päätään ja turpa kävi jo melko lähellä maata, mikä ei ole todellakaan yleistä tuon hevosen kohdalla! Tuo on se, mitä olen viime kerroilla yritänyt hakea, rentoa hevosta, joka malttaa kulkea rauhassa ja laskea päätään. Voin siis sanoa rehellisesti, että olemme kerrankin onnistuneet! Tästä on niin mahtavaa jatkaa!
Ostin Seinäjoelta eräänä päivänä 20eurolla Jalmarille tuollaisen sisätoppaloimen ja 15eurolla itselleni tuon collegetakin, johon olen jo ihastunut!
Viime viikolla kävin tallilla keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Keskiviikkona toteutin yhden suunnitelmani ja menin Jalmarilla puomeja. Alkuun menin satulalla ja kuolaimettomilla, mutta hyvin nopeasti kävin heittämässä satulan talliin ja laitoin kuolaimettomien tilalle tutut ja turvalliset kuolaimet. Tuntuikin hauskalta, että hyppäsin ensimmäisen "esteemme" ilman satulaa, mutta näytti se niinkin onnistuvan! Jalmari kolautteli jo maapuomeilla jalkojaan, mutta päätin silti hypätä sellaisen 20cm pystyn, jonka tamma myös tiputti. No, tulipahan huomattua, etteivät esteet ole Jalmarin juttu. Vaikutti siltä, ettei se edes tykännyt erityisemmin hyppimisestä tai puomeista, mikä tuli sinänsä yllätyksenä. Odotin, että vaihtelu olisi virkistänyt tuota hevosta, mutta ei..
Perjantaina testasin ensimmäistä kertaa uutta satulaamme, jonka hain torstai-iltana. Satula vaikutti ihan hyvältä ja menin jo perjantaina 20minuutin pikaratsastuksen todeten, että satula tuntui ihan hyvältä. Jalmari toki pukitteli hiukan, mutta onhan se ihan normaalia, kun olen mennyt sillä viimeksi satulalla n.2kk sitten. Päätin kuitenkin testata satulaa vielä toisen kerran ennen ostopäätöstä. Silloin menimme kaverini kanssa maastossa ja Jalmari meni älyttömän hyvin! Se rentoutui todella hyvin, laski päätään jopa hiukan ravissa ja vaikutti muutenkin tyytyväiseltä! Tämän perusteella tein päätöksen, että satula jää meille. Kyseessä on synteettinen koulusatula, joka nyt toivottavasti sopii kauemminkin. Viimeistään sitten seuraavalla hierontakerralla näkee, kuinka satula vaikuttaa selän lihaksiin.
Oli pakko lainata tallikaverin huopaa, kun oman kouluhuovan hankinta on vielä hiukan vaiheessa.. Samaten kouluvyö on vielä ostoslistalla.
Lisäksi olin ratsastamassa viime tiistaina Jalmarilla ja silloin ratsastus vasta olikin yhtä vuoristorataa. Alkuun sujui suoraan sanottuna huonommin kuin ikinä. Tuntui, etten saanut pellolla Jalmariin minkäänlaista kontrollia, vaikka kyllähän se perusapuja totteli. En silti pystynyt keskittymään oikein mihinkään, kun ratsu karkaili avuilta. Päätin sitten siirtyä taas maastoon ja loppujen lopuksi kaverini kävi laittamassa oman ratsunsa valmiiksi ja jatkoimme taas kahden ratsun voimin. Yllättäen Jalmari rentoutuikin, kun itse osasin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin, Jalmari meni saman ratsastuksen aikana huonommin kuin ikinä ja myös paremmin kuin ikinä. Olin nimittäin todella ylpeä, kun ravasimme erästä suoraa ja yhtäkkiä Jalmari lähti laskemaan päätään ja turpa kävi jo melko lähellä maata, mikä ei ole todellakaan yleistä tuon hevosen kohdalla! Tuo on se, mitä olen viime kerroilla yritänyt hakea, rentoa hevosta, joka malttaa kulkea rauhassa ja laskea päätään. Voin siis sanoa rehellisesti, että olemme kerrankin onnistuneet! Tästä on niin mahtavaa jatkaa!
Lähes kaikki kuvat on ottanut Nelli!
Oletteko te ratsastaneet koulusatulalla?