No ainakin melkein!
Viime vuonna julkaisin helmikuussa 2018 vuodelle jonkinlaiset tavoitteet. Kyseisen postauksen voi käydä lukemassa tästä linkistä. Tavoitteita oli vain huimat viisi kappaletta, eivätkä ne edes liittyneet hevosiin yhtä lukuun ottamatta. Viime vuoden alussa nimittäin harmittelin sitä, kuinka kehitykseni ratsastuksen suhteen junnaa paikoillaan. Siksi en asettanut viime vuodelle mitään ratsastuksellisia tavoitteita.
Tää suokki oli kyllä mulle todella opettavainen hevonen ja näillä tunneilla jouduin oikeasti tekemäänkin jotain, mikä on tietenkin hyvä asia!
Ensimmäinen tavoitteeni oli käydä edes silloin tällöin ratsastustunneilla. Tämä itse asiassa toteutui aivan yllättäen ja nopeammin kuin olin arvannutkaan. Jo helmikuun aikana olin ensimmäisellä ratsastustunnillani. Tuosta tuntini tuolla tallilla jatkuivat noin puoli vuotta, jonka jälkeen päädyin tarkoituksettomasti toiselle tallille, jossa käyn nykyään paritunneilla eräällä issikalla. Voisinkin sanoa, että nämä ovat edesauttaneet kehittymistäni huomattavasti. Tai en tiedä, olenko itse kehittynyt juurikaan, mutta ainakin Jalmari on!
Vielä viime vuoden puolella olisin varmaan blurrannut tästäkin naamani vain, koska olen ilman meikkiä.
Seuraava tavoitteeni viime vuodelle oli opetella olemaan ilman meikkiä ja silmälasit päässä. Edelleen meikkaan kouluun ja edelleen käytän mielummin piilolinssejä kuin silmälaseja. Enää en kuitenkaan ole niin tarkka tästä. Saatan mennä tapaamaan kavereitani niin, että laitan vain nopeasti ripsiväriä ja vähän korjaan naamani pahimpia punaisia länttejä. Tai jos olen oikein hurja, en meikkaa ollenkaan. Voin siis sanoa, että kehitystä on tapahtunut. Minua ei kiinnosta enää niin paljoa, miltä näytän muiden silmissä.
Kolmas tavoite oli viettää kiva vanhojen tanssipäivä. No, mekkoni ei revennyt enkä kaatunut, vaikka vähän tulikin mokailtua. Niistäkin selvittiin, eikä maailma kaatunut! Tästäkin on oma postauksensa. Ainut, mitä olisin voinut tehdä toisin, on se, että olisin voinut hymyillä. Lähes kaikissa tanssikuvissa näytän siltä, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa. No, sitä nyt on turha miettiä näin jälkeenpäin.
Toiseksi viimeinen tavoite oli ajaa ajokortti ja hankkia tatuointi. Ajokortti minulta löytyy taskusta, mutta se tatuointi uupuu edelleen. Saa nähdä, tuleeko minulla lopulta olemaankaan koskaan tatuointia, vaikka haaveilen siitä kyllä edelleen. Mutta hei, sen ajokortin kuitenkin hankin! Se on kuitenkin itselleni paljon hyödyllisempi kuin tatuointi. Mopoauton ratti vaihtui Citroenin rattiin, kun täytin 18. Ja ompa tuollakin tullut jo ajeltua, vaikka täytinkin vasta syyskuussa.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, listallani oli kohta "kuvaa enemmän". No tuota noin. Ensinnäkin tuo postauksessa mainittu hatusta heitetty idea ei ainakaan toteutunut. Mutta kuvauksia olen kyllä alkanut pitää enemmän. Ainakin Jalmarin kanssa. Ja on niitä kavereitakin tullut kuvailtua. Eli eiköhän tämäkin tullut suoritetuksi!