Kun ratsulla on hauskaa

Kahdeksan postausta ja 24 päivää, sinänsä ihan varteenotettava saavutus. Yritän edelleen pitää blogin pystyssä, mutta täytyy myöntää, etten edes halua enää postailla niin kuin ennen. Ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa kertoa hiukan kuulumisiani. Näinä 24 päivänä en ole päivittänyt tallikäynneistäni oikein mihinkään, en tänne blogiin tai instagramiinkaan. Olen kuitenkin käynyt talleilla lähes normaalisti. Jalmarilla kävi hieroja ja se sai myös hokkikengät. Lisäksi kävin Lamonankin luona yli kuukauden tauon jälkeen, mutta en toki keleistä johtuen päässyt sen selkään. Tästä voikin päätellä, etten ole tässä kuussa kauheasti ratsastellut. Kuun alkupuolella olin kuitenkin islanninhevosvalmennuksessa ja täytyy sanoa, että sieltä sain todella paljon lisää motivaatiota ratsastukseen! Siksi minua hiukan harmittikin se, etten juurikaan päässyt satulaan ja jos pääsin, niin työskentely painottui käyntiin. Ei siinä, hyvähän sitäkin askellajia on välillä työstää!

Olin eilen lyhyen tauon jälkeen ratsastamassa Jalmarilla ja täytyy sanoa, että ratsastuksesta jäi oikein hyvä fiilis! Tuntui pitkästä aikaa siltä, että Jalmarikin tykkäsi taas toimia ratsuna. Jo sen silmistä pystyy lukea paljon, mutta myös korvat olivat tavallista enemmän pystyssä. Menimme lähinnä käyntiä ja pysähdysharjoituksia. Jalmari olisi kuitenkin halunnut ravata, joten se keksi jossain vaiheessa päähänsä ruveta pelleilemään. Se "säikähti" jotain ja hyppäsi pystyyn. Ensimmäisellä kerralla tamma saattoi jopa oikeasti nähdäkin metsässä jotain, koska tilanne tuli niin yhtäkkiä. Sama kuitenkin toistui parikin kertaa ja alkoikin tuntua, että Jalmarilla oli vain hauskaa. Samaa kertoi myös se, että ratsastuksen jälkeen tamma veteli ilopukkeja laitumella! Nämä pystyynhypyt eivät olleet pahoja, koska edelleenkin väitän, ettei Jalmari edes osaa hypätä kahdelle jalalle. Pysyin siis kyydissä ja treenimme jatkuivat normaalisti. Lähinnä minua vain nauratti Jalmarin käytös! Se olikin aivan innoissaan, kun otimme ensimmäisen ravipätkän. Yritin ottaa rauhallisia ravipätkiä, mutta niistä ei oikein tullut mitään enkä sitten uskaltanut alkaa työstää ravia, kun pohja ei ollut mikään kovin hyvä. Siksi tyydyinkin siihen, että sain suoralla edes vähän rauhallisempaa askelta. Tämä oli kyllä normaalia hauskempi ratsastus, pakko myöntää!

Tämä kollaasi kertookin kaiken oleellisen tilanteesta!

Kaikki kuvat on ottanut Nelli!
Oletteko te ratsastaneet tässä kuussa harvemmin kuin yleensä?

Hyvää joulua!

Joulupostaus numero 8

1.

2.

Jouluaattoni lähti käyntiin kuten mikä tahansa päivä. Täytyy myöntää, ettei minulla oikeastaan ole vieläkään joulufiilistä. Onneksi tätä päivää on kuitenkin jäljellä ja ehkä sitten illemmalla minullakin on jo jouluisempi fiilis! Tällä hetkellä tuo pihalla vallitseva sää vain masentaa hiukan. Hetki sitten ulkona näytti ihan siltä, kuin olisi huhtikuu ja nyt sää muistuttaa enemmänkin syksyä kuin joulua. No, säästä huolimatta on ihan hyvä yrittää virittäytyä enemmän jouluisemmalle mielelle esimerkiksi kuuntelemalla joululauluja, kuten minä teen tällä hetkellä, tai sitten katsoa jouluisia ohjelmia! Kolmas vaihtoehto on selata blogeja ja katsella jouluisia kuvia, joita useimmista blogeista löytyy. Tämäkään blogi ei ole poikkeus, joten tässä postauksessa näette joulukuun alussa otettuja joulukuvia!

3. On se vaan nätti <3

4.

5.

6.

7.

8.

9.

11.

11.

Hyvää joulua kaikille! :)

Kertokaa toki suosikkikuvanne näistä!

Kehittyminen etenee

 Joulupostaus numero 7

Viime vuonna kirjoitin tällaisen samanlaisen postauksen otsikolla Tavoitteet vuodelle 2016. Tässä postauksessa en vielä kerro tavoitteitani vuodelle 2017, vaan käyn läpi kehittymistäni ratsastajana. Tästä aiheesta kyseltiin paljon kysymyspostauksessani ja täytyy sanoa, että aihe kiinnostaa kyllä itseänikin! Tämän vuoden aikana olen nimittäin ottanut todella suuria harppauksia kehittymiseni suhteen jo lyhyessäkin ajassa. Tämän vuoden alussa asetetut tavoitteet olen saanut kaikki toteutettua, ainakin osittain. Viime vuoden kuvia katsellessa olen lähinnä kauhistellut, kuinka olen voinut joskus ratsastaa niin. Esimerkiksi näitä kisakuvia katsoessani jouduin toteamaan, että olen todellakin kehittynyt ratsastajana, aika paljonkin. Luulin, että ratsastin edes hiukan siistimmin jo tuohon aikaan, mutta en näemmä.

Yllä oleva kuva on otettu viime vuonna elokuussa. Kyseinen postaus löytyy tämän linkin takaa ja täytyy sanoa, että järkytyin noita kuvia katsellessa. Jalmarin kanssa menimme vain lujaa, muulla ei ollut väliä. Nykyään meno on onneksi täysin erilaista. Nyt sentään keskitymme rauhallisuuteen. Voin siis sanoa, että Jalmarikin on kehittynyt. Voisinkin kirjoittaa tästäkin aiheesta postausta, kunhan vain saan enemmän materiaalia!

Tämä kuva on otettu vuoden 2015 lokakuussa. Ongelmat kiteytyvät todella hienosti yhteen kuvaan! Pahimpia ongelmiani olivat takakeno, varpaiden suunta ja jalkojen valuminen eteen. Tässä kuvassa varpaat sentään osoittavat aika hyvin oikeaan suuntaan, mutta voin sanoa, että ongelma oli paha. Vielä nykyäänkin varpaani lähtevät välillä väärään suuntaan, mutta saappaisiin siirtymisen johdosta ongelma lähes katosi. Nähtävästi kengillä on oikeasti paljon vaikutusta! Edelleen minulla on kuitenkin sama ongelma, tuoli-istunta. Nykyään vain osaan pitää selkäni suoremmassa, jolloin ongelma ei näytä ihan niin pahalta. Pohkeiden paikka on kuitenkin edelleen väärä.

Tässä kaikki istuntavirheeni laukassa tulevat hyvin esille. Ennen jännitin jalkaani lähes aina niin, etten voinut rentouttaa lantiotani. Tätä ongelmaa yritettiin pitkään korjata, mutta vasta tänä vuonna olen oppinut oikeasti istumaan siellä satulassa! Edelleenkin saatan jännittää jalkoja esimerkiksi ilman jalustimia mentäessä, mutta muuten pystyn pitämään jalkani jopa aika hyvin "pitkänä", vaikka itse sanonkin! Tuntuu, että suurin muutos oli siinä, kun aloitin Lamonalla ratsastamisen. Väitän, että se poni onkin vienyt minua yllättävän paljonkin eteenpäin. Lamona on nimittäin se, jolla pääsin treenaamaan aktiivisemmin myös laukkaamista.

Nämä kaksi laukkakuvaa on otettu tämän vuoden tammikuussa. Näistä näkee jo hiukan kehitystä edelliseen kuvaan verrattuna, mutta edelleen jännitän hiukan jaloillani, etenkin tässä alemmassa kuvassa. Luulenkin, että näiden kuvien ottamisen aikaan suurin ongelmani oli se, että osasin istua liitovaiheessa siististi(ylempi kuva), mutta muuten jännitin edelleen jalkojani. Olihan se jo hyvä alku, koska hyvin nopeasti aloin kehittyä siitä ja saada jalkaani enemmän rennoksi.

Nämä yllä olevat kuvat on otettu tänä kesänä/syksynä. Pikku hiljaa jalkani on löytänyt oikean paikan. Edelleen minun pitää opetella rentouttaman lantioni, mutta suunta on jo huomattavasti parempi! Lisäksi tuolle ryhdille on kyllä pakko tehdä jotain. Alla on kaksi kuvaa joista tämä minun ja Rafin kuva on otettu 2015 ja alempi, Jalmarin kanssa otettu kuva, on otettu tänä vuonna. Kuvien ottamisessa on aika tarkasti vuosi väliä. Nykyään ongelmiani ovat mm. tuo eteen nojaaminen ja alapohje, jonka irrotan ratsun kyljestä. Etenkin Jalmarin kanssa tuo jalan irrottaminen tulee esiin. Voisin miltei väittää, että sinänsä viime vuonna otetussa kuvassa istuntani on siinä mielessä parempi, että istun suorassa. Mutta jos nyt en mitään muuta kehuttavaa keksi, niin voisin mainita katseestani, jonka olen nostanut aika hyvin tuolta maasta ylemmäs!

Alla olevat kuvat nyt eivät ole parhaita, mutta näkee niistäkin jo kehitystä. Kehitykseni esteillä onkin kyllä uskomaton juttu. En nimittäin ole hypännyt oikeastaan tämän vuoden puolella ollenkaan muuten kuin tuolla leirillä heinäkuussa. Hiukan jopa pelkäsin leirillä, miten kamalalta esteistuntani näyttääkään, mutta yllättäen se olikin ihan kiva, näin itse sanottuna! Onhan siinä paljon parantamistakin, mutta siihen nähden, etten tosiaankaan hypi esteitä mitenkään usein, se oli hyvä!

2015

2016

Oletteko te kehittyneet mielestänne tämän vuoden aikana?

Kaksi niin erilaista

 Joulupostaus numero 6

Jalmarin tallilla asustelee tällä hetkellä kaksi lämminveristä, Jalmari ja Tilta. Tilta on siro, perustyypin lämminverinen ja sen rinnalla Jalmari näyttää suurin piirtein kylmäveriseltä. Nämä kaksi ovat siis hyvin erilaisia ulkonäöltään, mutta kuinka erilaisia ne ovat luonteeltaan? Selvitimme Tiltan liikuttajien kanssa hiukan sitä, miten paljon nämä kaksi samanrotuista tammaa eroavat toisistaan luonteiden perusteella.

Mitä hevosesi tekee, kun..

...vastaan tulee vesilätäkkö?

Jalmari: Jalmarille vesilätäköt ovat niitä hevosensyöjähirviöitä ja meillä meneekin hyvin usein useampi minuutti selvitä vesilätäköiden ohi. Jalmarihan on varsinainen hienohelma ja se ei suostu kävelemään vesilätäköistä ratsastajan kanssa ellei edellä ole toinen ratsu. Silloin se kyllä suoriutuu vesilätäköistäkin nätisti! Huvittavinta koko jutussa on se, että uittopaikalla Jalmari kyllä menee veteen ihan nätisti!
Tilta: Useimmiten Tilta yrittää kiertää vesilätäköt, mutta se menee kyllä kiltisti sen ylikin, jos vain pyytää. Hyvin usein Tilta onkin toiminut pelastuksena Jalmarille, kun se on ylittänyt vesilätäköt ensimmäisenä.

...kävelet loppukäyntejä löysin ohjin?

Jalmari: Jalmari on onneksi nyt oppinut rentoutumaan löysillä ohjilla. Tämä onkin yksi asia, mihin olen tyytyväinen Jalmarin kanssa, koska alkuaikoinamme se piti päänsä ylhäällä, oli ohjien kireys mikä tahansa. Tämä toki saattoi johtu ihan sitäkin, että itse jännitin selässä.
Tilta: Tilta kävelee rennosti eteenpäin, niin kuin yleensäkin.

...laitat suitsia?
Jalmari: Tässä Jalmari käyttäytyy oikein mallikkaasti. Se ottaa kuolaimet suuhunsa suhteellisen helposti ja kun ne kuolaimet ovat siellä suussa, tamma laskee päätään. 

Tilta: Suitsia laittaessa Tilta laskee päätään, jotta ne on helpompi laittaa ja kuolaimetkin tamma ottaa aina helposti suuhun.

...nouset selkään? 
Jalmari: Jos minut puntataan satulaan, Jalmari yrittää lähteä jo aiemmin liikkeelle, mutta kun nousen korokkeelta, se pysyy paremmin paikoillaan. Meillähän on tosiaan se tapa, ettei nousta jalustimen kautta satulaan.
Tilta: Tilta on aika usein hieman malttamaton selkäännousussa, mutta se ei kuitenkaan tee ikinä mitään tyhmää. Kun olen päässyt selkään, se joko seisoo kiltisti paikoillaan tai kuopii merkiksi siitä, että se tahtoisi lähteä jo liikkeelle.

...tasapainosi alkaa horjua selässä?
Jalmari: Jalmari suhtautuu tähän joko hyvin neutraalisti tai sitten se ottaa nokkiinsa.
Tilta: Usein Tilta pysähtyy tai edes hidastaa tässä kohtaa.

...tipahdat satulasta?
Jalmari: Jalmari jää seisomaan paikoilleen eikä edes yritä paeta mihinkään riippumatta siitä, pidänkö ohjista kiinni vai en. Usein tamma antaa itsensä helposti kiinni, jos se pääsee tippumisen yhteydessä vapaaksi.
Tilta: Tiltalta on pudottu vain pari kertaa ja silloin se on lähtenyt karkuun. Nykyään se saattaisi jäädä jo paikoilleen odottamaan.

...se kerjää herkkuja?
Jalmari: Tämän voisin sanoa jopa huonoksi tavaksi, koska Jalmari alkaa tökkiä turvallaan melko voimakkaastikin. Se saattaa ensin haistella, mutta sitten se alkaa tökkiä esim. selkää. Olen pari kertaa meinannut kaatuakin tämän takia!
Tilta: Tilta alkaa vain nuuhkia mm. taskuja ja jopa varpaitakin etsiessään mahdollisia herkkuja.

...sitä kuvataan?
Jalmari: Jalmarissa on se ominaisuus, että kirkkaita valoja kohdatessaan se alkaa puuskuttaa ja korvat menevät automaattisesti hörölle. Tamma siis jostain syystä jännittää kirkkaita valoja. Siksi salamavaloa ei kannata käyttää tämän tamman lähettyvillä. Jos salamaa ei ole, Jalmari ei piittaa kamerasta mitään. Tosin kuvauksissa kuvaaja joutuu usein tekemään kaikkensa, jotta tamman korvat olisivat edes hetken pystyssä!

Tilta: Tilta saattaa näyttää hiukan hapanta naamaa alkuun, mutta kun sen huomion saa herätettyä, tamma poseeraakin oikein suloisesti! Ratsastajana kanssa seisoskelu ei ole Tiltan juttu ja pitkä seisoskelu voikin aiheuttaa kuopimista.

Oletteko te kohdanneet hevosia, jotka eivät sovi oman rotunsa ns. "muottiin"?

Hyvän blogin kriteereitä

Joulupostaus numero 5

Tätä postausta kuvittavat ottamani luontokuvat kuun alusta.

Olenko ainoa, jonka mielestä joulukuu on mennyt ihan liian nopeasti? En ole tajunnut yhtään, että jouluaattoon on enää hiukan yli viikko! Tieto suorastaan järkytti minut tässä hiljan. No, ehkä ehdin hankkia vielä viimeiset joululahjat ennen jouluaattoa.. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut valittaa ajan kulumisesta, vaan kertoa kriteereitä, joiden perusteella saatan kiinnostua blogeista tai jopa liittyä niihin lukijoiksi. Samalla mainitsen blogeja, joissa nämä kriteerit korostuvat.

1. Ensimmäisenä mieleen tulee ulkoasu. Ulkoasu on kuitenkin se, joka tulee vastaan ensimmäisenä, kun blogin avaa. Jos ulkoasu on karmea, suljen blogin lähes samantien. Usein jo pelkästä ulkoasusta voi päätellä blogin sisältöäkin. Jos ulkoasuun ei ole panostettu, voisin hyvin epäillä, ettei blogin sisältöönkään ole panostettu. Ulkoasu luo ensivaikutelman blogista, joten siihen kannattaa oikeasti panostaa! Jos ei itse osaa tehdä esimerkiksi banneria, voi sellaista pyytää joltain muulta. Moni tekee niitä jopa ilmaiseksikin! Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että blogissa ovat siistit värit. Jos teksti on neonvihreää, sitä on hankala lukea. Tällä hetkellä tykkään varsinkin näiden blogien ulkoasuista: Voitto kotiin, Kaikki peliin!, Tyyli kaukana, Ohjaksissa ja Kamillaino.

2. Sisällöstä tulee ensimmäisenä mieleen kuvat. Usein selaankin uudessa blogissa ensimmäisenä kuvat läpi. Kuvien ei tarvitse olla huippulaatuisia, mutta kunhan niitäkin on. Postaukset ovat väistämättä tylsiä, jos niissä ei ole kuvia tai niitä on vain pari. Itse en edes nykyään postaa, jos minulla ei ole tarpeeksi hyviä kuvia. Useimmissakin blogeissa on paljon hienoja kuvia, mutta ensimmäisenä mieleeni tulevat nämä blogit: Here And Now, Karvakorvakamut ja Sydämenlyönti.

3. Jos ylemmät kriteerit miellyttävät minua, saatan alkaa lukea postauksia ja selailla hiukan, mistä aiheista bloggaaja on kirjoittanut. Kirjoitustyyli on hyvin tärkeä asia minulle. Jos kirjoitus vilisee virheitä, sitä on jo hankala lukea. Tekstit voi vaikka tarkastaa läpi tekstinkäsittelyohjelmilla, jos muu ei auta. Lisäksi suosittelen kirjoittamaan enemmänkin kirjakielellä kuin puhekielellä. Onhan se aina siistimpää. Plussaa on aina myös omanlainen kirjoitustyyli! Yksi blogi, johon olen ihastunut erityisesti kirjoitustyylin ansiosta on nimeltään Pennin pyörittäjä. Kyseisellä blogilla on myös hyvällä tavalla joukosta erottuva nimi!

4. Vaikka nämä aiemmat kohdat täyttyisivät, se ei vielä välttämättä riitä saamaan minua blogin lukijaksi. Yksi hyvin tärkeä asia on postaustahti. Jos bloggaaja kirjoittaa kerran kuussa, en ehkä kovin mielelläni liity lukijaksi. Mielestäni sopiva postaustahti on vähintään kerran viikossa, mieluummin jopa parikin kertaa. Tietenkin jokaisena päivänä postaaminen on jo vähän liikaakin, mutta kukin tyylillään! Liityin melko hiljan lukijaksi blogiin nimeltä Trust is about us, jossa on mielestäni ollut oikein sopiva postaustahti ainakin sinä aikana, jolloin minä olen blogia lukenut! Toinen blogi, joka on mielestäni ollut kivan aktiivinen viime aikoina on nimeltään Only sky is the limit. Toki näin joulukuussa useampikin blogi aktivoituu, mutta ainakin nämä kaksi ovat postailleet ahkerasti myös aiempina kuukausina.

5. Yksi tärkeä kriteeri on myös se, että sisällön pitää olla sopivan monipuolinen. Jos blogissa on peräkkäin monta samantyylistä postausta, se ei herätä mielenkiintoani. Omasta mielestäni on jopa kivempi kirjoittaa, kun ei tarvitse aina kirjoittaa samanlaisia postauksia! Erikoispostauksia kannattaa mielestäni tehdä edes kerran kuukaudessa. Yksi blogi, joka minulle tuli tästä aiheesta mieleen, on nimeltään Pinkki Pyörremyrsky.

6. Tämä nyt ei ole varsinainen kriteeri, mutta välillä jopa bloggaajan ratsu saattaa herättää mielenkiintoni. Jos bloggaajalla on upea hevonen, saattaa sekin vaikuttaa liittymiseen. Pari kertaa olenkin tehnyt niin, että olen katsonut bloggaajan jakavan hienoja kuvia upeasta hevosestaan ja liittynyt lähinnä sen vuoksi blogiin. Tähän kohtaan voisin mainita blogin nimeltä Once upon a Time.

Mitkä asiat herättävät teidän mielenkiintonne blogeissa?

Parhaat ratsastuskuvani 2016

Joulupostaus numero 4

Olen aika varma, että moni näistä on esiintynyt täällä blogin puolella jo useammankin kerran, mutta ei anneta sen häiritä! Keräsin tähän postaukseen tämän vuoden parhaimmat ratsastuskuvat. Yritin laittaa kuvat aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Kaikkien laatu nyt ei päätä huimaa, mutta se nyt ei tässä kohtaa ole ainakaan itselleni tärkeintä. En merkannut jokaiseen kuvaan erikseen kuvan ottajaa, mutta suurimman osan on ottanut Nelli!

1.

2.

3. Ilmeestäni voikin päätellä tuon hetken fiilikseni!

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

Löytyikö kuvista suosikkeja?