Kuten jo eilen hiukan paljastelin, oltiin kaverini Nean kanssa tämän hevosen luona kuvaamassa. Toimin taas kuvaajana. Tuntui hiukan oudolta, kun olimme molemmat juhlallisissa vaatteissa ja sitten oltiinkin tallilla, mutta mikäs siinä, heppatyttöjähän me. Kuvat onnistuivat ihan hyvin, mitä nyt Nebu yritti syödä ruohoa. Se olikin ainut, mikä teki kuvaamisesta hankalaa. Sää oli aurinkoinen, eli todella hyvä!
Vielä samana iltana mentiin uudelleen tallille suunnitelmana, että mä nousen Nebun selkään. Olen sitä koittanut kerran ennemmin ja silloinkin vain todella hetken aikaa käyntiä ja pari ravipätkää. Tällä kertaa Nea piti mulle "ratsastustuntia". Alkukäyntien jälkeen aloitin tekemällä voltit jokaisessa kulmassa. Mentiin siis kentällä. Nebu tuntui heti alkuun hiukan omituiselta. Sitä piti ratsastaa ihan eri tavalla, mihin mä olen tottunut. Jos totta puhutaan, niin tämän ratsastuksen perusteella Nebu ei oikein iskenyt muhun.
Älkää saako traumoja mun istunnasta..
Ravissa tein samaa, kulmassa voltteja. Keventäessä meni vielä ihan hyvin, mutta harjoitusravissa lähdin taas myötäämään liikettä selälläni, vaikka lantiollahan se pitäisi myödätä. Lopuksi Nea päätti ottaa multa jalustimet pois ja kuulemma istunta parantui heti. Mun selkä pysyi hiukan paremmin suorassa. Seuraava ongelma olikin hartiat, joita en vain saa pidettyä takana..
Jalustimien takaisin laittamisen jälkeen aloitin laukkaamisen pääty-ympyrällä. Mun piti pitää sisäkäsi ylhäällä, mikä ei todellakaan onnistunut. Taas kerran lähdin myötäämään liikettä selällä. Vasta ihan lopuksi muistin taas, miten laukassa pitäisikään myödätä liikettä. Nebulla oli vain niin ilmava ja hyvin pyörivä laukka, etten osannut istua siellä yhtään.
Mentiin vielä ravissa matalaa kavalettia. Ravin jälkeen tarkoitus oli laukata esteen yli niin, että pysyisin satulassa enkä nousisi kevyeeseen istuntaan. Sekään ei oikein sujunut mun osalta. Onneksi päästiin sentään ihan Ok hyvin vasempaan kierrokseen ja sain oikeasti pidettyä Nebun laukkaympyrällä. Toinen suunta olikin katastrofi. Ei päästy kertaakaan estettä. Lopulta luovutin ja Nea kävi Nebun selässä. Nea osasi totta kai ratsastaa Nebulla paljon paremmin ja munkin olo helpottui, kun huomasin Nebun menevän oikeasti hyvin. Jännitin alkuun ainakin vähän. Olihan kyseessä mulle uusi heppa. Loppuun meninkin vain laukkaa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Siinä vaiheessa aloin keskittyä enemmän istuntaan ja voin jopa sanoa, että meni paljon paremmin alkutuntiin verrattuna.
Loppuraveja
Loppuun menin vielä loppuravit ja -käynnit. Sen jälkeen ratsastin tallin eteen ja nousin alas selästä. Nea kylmäsi vielä Nebun jalat sen jälkeen, kun olimme purkaneet varusteet. Kello oli 22:13, kun lopetimme ratsastuksen. Menin vielä Nealle yöksi ja valvottiinkin vielä tuon jälkeen ihan kiitettävästi.
Vaikka tämän tekstin perusteella voikin huomata, etten pitänyt Nebusta, sanon kuitenkin sen olevan oikein mukava hevonen, kunhan ratsastaja osaa asiansa! Tällä kertaa kyse olikin mun osaamattomuudesta. Osassa kuvissa mulla on chapsit ja osassa ei, koska otin ne kesken tunnin pois. Epäilin jännittäväni niiden takia pohkeitani, mutten oikeastaan ole varma, mistä se viimetteeksi johtui. Voin kuitenkin sanoa, että oli kiva päästä ratsastamaan Nebulla!
Ratsastuskuvat ©Nea
Oletteko te ikinä ratsastaneet illalla yhdeksän jälkeen?