30. joulukuuta 2017

Me päästiin hankeen!!


Joulu tuli ja meni, enkä saanut joulun aikaan itselleni kunnon joulufiilistä lainkaan. Eikä se edes haitannut. Joulun jälkeen ehdin käydä tallilla tiistaina 26.12 ja tuolloin oli vielä pakkasta sekä kunnon hanget, joten päästiin treenaamaan kunnolla Jalmarin kanssa. Kerrankin sain uutta materiaaliakin, kun Nelli oli kuvaamassa meitä!


Jalmarin omistaja teki meille pellolle urat, joissa oli kevyempi mennä kuin umpihangessa. Toki välillä poikkesimme reitiltä sinne hangenkin puolelle, joko tahallisesti tai vahingossa. Alkuun otin pysähdyksiä ja Jalmari totteli hiukan vaihtelevasti. Välillä se toimi pelkästään istunnalla ja välillä sain tehdä pidätteitä ohjallakin. Joka tapauksessa kehitystä on tapahtunut, sillä ennen ohjasta sai oikeasti vetää, ennenkö Jalmari edes harkitsi pysähtymistä.


Käyntityöskentelyn jälkeen otin hiukan ravia ja yritin saada Jalmarin rauhoittumaan, kun se alussa saattaa yrittää kiihdyttää ravia. Onneksi rauhoittumiseen ei kuitenkaan nyt vaadittu paljoa ja nopeasti päätinkin aloittaa laukkaamisen, johon tämä treeni oikeastaan painottui.


Otin laukkaa suoraan sanottuna aika paljon ja Jalmari hikosikin treenistä ihan kiitettävästi. Toki se on vain hyvä juttu. Lisäksi sain todeta, että sen laukka on kehittynyt vielä entisestäkin! Vuoden alussa laukka pyöri huonosti oikeaan kierrokseen, mutta nyt puolissa ei ollut juurikaan eroa. Siksi voinkin sanoa, että selkeää muutosta on taas tapahtunut! Toki laukannostot eivät sujuneet ihan niin hyvin kuin maastossa, mutta niitä nyt pystyy hiomaan. Pääasia, että se laukka kuitenkin nousi ja vieläpä yllättävän helposti! Maastossa laukka nousee pysähdyksestäkin, mutta nyt nostot tapahtuivat pääasiassa ravista. Ainut vain, että Jalmari kuumui laukkaamisesta. Toisaalta silloin nostot vasta onnistuivatkin hyvin!


Lopussa Jalmari alkoi väsähtää ja laukassa se alkoi painaa kädelle niin, etten osannut tehdä asialle mitään. Käteni suorastaan puutuivat, kun pidin ohjaa vastaan, mikä ei ole hyvä juttu. En osannut nostaa Jalmaria ylös, kun menimme vasempaan kierrokseen. Oikeaan suuntaan sain ratsastettua laukkaa niin, että ohjalle painaminen oli huomattavasti vähäisempää. Onneksi saimme kuitenkin hyvät pätkät vielä loppuun ja siihen oli hyvä lopettaa!


Kaiken kaikkiaan voin todeta, että treeni sujui oikein hyvin! Jalmari on kehittynyt yllättävän paljon ainakin tietyissä asioissa ja siihen olen erittäin tyytyväinen! Ainut vain, että oma ratsastukseni ei ole muuttunut tässä vuoden aikana oikein mihinkään suuntaan. Olenkin lähinnä keskittynyt Jalmarin kehitykseen ja sen kyllä huomaa. Ehkä irtotunti voisi taas vaihteeksi olla tarpeen!


Oletteko te jo päässeet treenaamaan hankeen?

15. joulukuuta 2017

Rakas Joulupukki...

...en oikeastaan tiedä, mitä toivoisin joululahjaksi.  


En tiedä, olenko yksin tämän ongelman kanssa, mutta en osaa keksiä hyviä joululahjatoiveita itselleni. Ainahan sitä keksii yhtä sun toista, mutta en viitsi pyytää joululahjaksi esimerkiksi uusia ratsastushousuja, vaikka ne haluaisinkin. Tuon ostoksen voin hyvin tehdä itsekin, enkä siksi laita sitä toivelistaan. Eikä tarve uusille housuille nyt kovin akuutti ole.

Toisaalta ehkä uusille housuillekin olisi pieni tarve. Syksyllä rikoin parhaat housuni ja näissäkin on tuo kuvassa vasemmassa polvessa oleva reikä..

Pienempänä laitoin joululahjalistaan ihan kaiken, mitä vain keksin. Nykyään punnitsen melkeinpä liiankin tarkkaan, mitä tarvitsen. Siksi onkin helpointa pyytää sukulaisilta rahaa. Sille keksin aina käyttötarkoituksen, vaikka sitten mopoauton polttoaineeseen. Olisihan se kuitenkin tylsää, että pakettien sijasta saisin vain kirjekuoria. Siksi olenkin yrittänyt pohtia edes jotain konkreettista, mitä toivoisin.  

Ensimmäisenä ideana keksin lahjakortin ryhmäliikuntatunneille. Tämä on hiukan jopa huvittava toive, sillä olen saanut kuntosalikortin jouluna 2015, enkä ole vieläkään käyttänyt sitä kuin pari kertaa. Ryhmäliikuntatunti olisi kuitenkin siinä mielessä kätevämpi, että siellä olisi ohjausta. Kuntosalissa on se ongelma, etten osaa tehdä siellä oikein mitään ja se onkin suurin syy siihen, etten ole siellä käynyt.


Pidempään pohdittuani keksin myös uuden kypärän olevan tarpeellinen. Suoraan sanottuna en edes kehtaa myöntää, kauanko nykyinen on minulla ollut. Sen voin sanoa, että kauemman kun ne saisivat olla. Lisäksi tarvitsisin uuden kypärän ihan senkin vuoksi, ettei tuo vanha täytä uusia turvavaatimuksia. Ainut ongelma on vain siinä, etten ole löytänyt tarpeeksi hienoja kypäriä. Tai olen, mutta niiden hinta on ihan liian korkea. Ehkä nyt viimeistään tammikuun aikana otan tavoitteeksi löytää uuden kypärän!


Viimeisimpänä toiveena tajusin tarvitsevani uuden laturin kännykkääni. Joudun aina käyttämään äitini laturia, mikä nyt ei ihan hyvä tapa ole. Omani on nimittäin siinä kunnossa, ettei se jostain syystä enää lataa kännykkääni. Tai lataa, mutta sen verran hitaasti nykyään, etten jaksa odottaa koskaan tarpeeksi pitkään!

Uudet kuoret kännykkääni olisivat myös ihan kivat. Nämä edellisen kännykkäni seeprakuoret olivat hauskat!
Millaisia joululahjatoiveita teillä on?

8. joulukuuta 2017

Kuvioissa jälleen

Nämä yhteiskuvat on ottanut Hilma!

Tämä blogi jäi vähän kuin vahingossa tauolle tuon syyskuussa julkaistun postauksen jälkeen. Itse asiassa ehdin jo kirjoittaa niin sanotun lopetuspostauksenkin, jonka jälkeen blogi olisi vaipunut kokonaan horrokseen. En kuitenkaan saanut koskaan julkaistua tuota postausta ja ehkä hyvä niin, sillä nyt aion taas palata uudella innolla kirjoittamaan. Ajatuksissani en ole  unohtanut tätä blogia ja tämän tauonkin aikana olen pyöritellyt aina silloin tällöin uusia postausideoita päässäni. Kun jotain tekee monta vuotta, ei siitä noin vain osaa luopua. Siksi päätinkin taas jatkaa kirjoittamista. En vain osaa sanoa, kuinka aktiivisesti tulen julkaisemaan postauksia tulevaisuudessa.


Tauon aikana olen käynyt Jalmarin luona noin kerran viikossa. Toki tähänkin tuli muutos lokakuun lopussa, kun työharjoitteluni alkoi. Päivät ovat tällä hetkellä sen verran pitkiä, etten enää neljän jälkeen viitsi lähteä tallille, kun jo ajomatkan aikana tulisi pimeää. Toivonkin, että taas joulun jälkeen koulun alkaessa aikaa tallilla käymiseen olisi enemmän. Silloin alkaa jo pikkuhiljaa olla valoisampaakin, tai ainakin näin toivon.

Olen tehnyt hevostelun suhteen myös sen oivalluksen, ettei minusta tule ikinä huippuratsastajaa ja se on oikei. Olen maastoillut Jalmarin kanssa keväästä asti ja jo kesän jälkeen minulle iski pieni motivaatiopula sen suhteen. Syksyn mittaan olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt siellä tallilla kerran viikkoon, vaikka se on välillä ollutkin hieman pakkopullaa. Yllättäen tein kuitenkin sen oivalluksen, että maastoiluhan on ihan hauskaa. Ei siinä juurikaan kehittymään pääse, mutta Jalmari tykkää ja aina voin keksiä uusia tehtäviä. Olemme treenailleet laukannostoja, laukkaa, temmonmuutoksia käynnissä ja pysähtelyä. Nämä jälkimmäiset ovat ainakin tärkeitä perusasioita, jotka olen vähän kuin sivuuttanut aiemmin. Edelleen treenattavaa riittää, mutta voisin jopa sanoa kehitystä tapahtuneen. Siksi odotankin innolla talvea, jos pääsisimme vaihteeksi pellolle kameran eteen. Silloin voisin paremmin arvioida, onko kehitystä oikeasti tapahtunut, vai kuvittelenko vain.

 Kuski vinossa ja totisella ilmeellä, mutta oikeasti tuolloin oli todella kivaa!

Luetaanko blogeja ylipäätään nykyään?