Alkuvuoden suosikit

Perjantai olikin sitten viimeinen koulupäivä ennen hiihtolomaa! Koulu loppui tavallisuudesta poiketen jo kahdelta, jonka jälkeen lähdimme kahvilaan herkuttelemaan kavereideni kanssa. Torstai-perjantai yön aikana satoi lunta n.30cm, joten jouduin hylkäämään haaveeni päästä tallille ja tarttumaan lapion varteen. Pihatöitä oli tarjolla liiaksikin asti..

Hiihtolomalla aion käydä paljon tallilla ja toivottavasti ehdin nähdä kavereitakin! Lomaa kuitenkin varjostaa yksi pieni juttu nimeltä yhteishaut, jotka ovat minulle heti, kun koulu taas maanantaina alkaa. Onneksi olen tehnyt jo päätökseni, mutta pieni epätietoisuus silti painostaa lomaa. Ehkä näille koulutusasioillekin on pakko pyhittää aikaa.

Tässä postauksessa ajattelin vielä palata menneeseen ja käydä läpi alkuvuoden suosikit. Luvassa on siis tammi- ja helmikuun suosikit!

Tuo koko kerros kasaantui mopoautoni katon päälle yhdessä yössä!

Aloitetaan tallipäivästä. Näiden kahden kuun aikana säät ovat olleet hyvin vaihtelevia, mutta onneksi niitä säältään suotuisia päivi oli ja pääsin tallille. Yksi suosikki on varmasti yksi perjantai, jolloin minulla oli ratsastustunti kavereideni kanssa. Siitä en kuitenkaan blogiin kirjoittanut, mutta hehkutin tuntia kaikille tutuilleni. Kerrankin ratsastin oikeasti ja ratsu meni todella, todella hyvin! Päivä oli koulunkin osalta todella ihana, eli päivää voisi sanoa superonnistuneeksi. Lisäksi tykkäsin tästä tallipäivästä. Lumipyrystä huolimatta sain Lamonan esittelemään hyviäkin pätkiä hangessa!

Näiden kahden kuun aikana olen kuunnellut taas Ylex:ää ja suosikkikappaleet oli helppo valita, Tungevaag & Raaban X Charlie Who? - Russian Roulette ja Alan Walker - Faded. Molemmat ovat viime vuodelta, mutta vasta nyt olen alkanut pitää niistä tosissani. Lisäksi tältä vuodelta oleva kappale Kuningatar on ihastuttanut minut, vaikka se tuntuukin jakavan mielipiteitä kahtia. Myös tämä Kauniit & Uhkarohkeat -yhtyeen kappale soi Ylex:llä.

Olen löytänyt myös uusia mielenkiintoisia blogeja kuten Kouluratsut ja Kamillaino. Edellä mainittuun blogiin tutustuin etsiessäni kouluratsastusblogeja ja kuinka ollakaan, tuo tuli vastaan. Kamillan blogin taas löysin selatessani satunnaisia blogeja ja huomasin Kamillan kommentoineen miltei jokaiseen jotain positiivista. Päädyimmekin juttelemaan sosiaalisen median kanavissa ja nyt tuntuu, että olisin tuntenut Kamillan jo kauemmankin. Tämä "yllätystutustuminen" onkin varmasti tämän ajan mieleenpainuvin asia! Eipä sitä joka päivä kohtaakaan netin kautta ihmistä, jonka kanssa tulee heti hyvin juttuun.

Suosikkikuva oli hankala, koska olen kuvannut tämän vuoden puolella älyttömän vähän itse! Yksi kuvausreissu oli Nebun kuvaus lopputammikuusta. Näiden kahden kuun ajalta valitsen sekä luontokuvan että hevoskuvan! Luontokuva oli helpompi päätös, koska vaihtoehtoja ei ollut montaa. Siksi valitsinkin tämän taivaskuvan, jossa on minun mielestäni kivat värit! Heppakuva olikin jo hankalampi, mutta en usko teidän ihmettelevän loppuratkaisua. En tiedä, kumpiko tuon kuvan on ottanut, joten kiitos kuuluu joko Hitulle tai Riialle!

Luetuin postaus on tällä kertaa hiukan kiireellisesti postauspulassa tehty, mutta se keräsi yllättävän paljon hyviä ajatuksia kommentteihin. Tämä postaus on siis Tulevaisuus ratsastajana. Sitä on katsottu 184 kertaa, mikä todistaa sen, että puolet tämän blogin lukijoista ovat "haamulukijoita", jotka ovat listoilla, mutta eivät lue postauksia. Postaus keräsi huikeat 42 kommenttia, joista 22 on teidän lukijoiden/katselijoiden kommentteja. Suuri kiitos teille!

Milloin teillä on hiihtoloma?

Kun pallo pääsi hankeen

Tiistaina pääsin taas käymään Jalmarin luona, joka on taas päässyt lihoamaan, siitä tuo nimitys "pallo". Tallille lähdimme hyvissä ajoin ja saimme muutamia kuviakin kaverini kanssa! Päätin kotona, että teen taas vaihteeksi kivan videopostauksen, mutta eipä tuosta nyt kovin kummoinen tullut, kun kuvaaminen hiukan jäi. Sain tehtyä kuitenkin jonkinlaisen videon, johon saatte nyt tyytyä näiden kuvien lisäksi.

Ensimmäisenä kaverini otti Tiltan hoidettavakseen ja minä siirsin Ellan hoitopaikalle. Kaverini hoitaessa Tiltaa siivosin karsinaa. Seuraavana pääsimmekin jo liikuttamaan hevosia sänkipellolle. Siellä oli hyvä määrä lunta, joten liikkuminen oli sekä itselle, että hevosille raskaampaa. Ella ainakin vaikutti nauttivan lumesta! Se ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan ja yritti se ravatakin vähän. Samaten Tilta innostui kuulemma lumesta. Kauhean kauaa emme kuitenkaan pellolla ehtineet olla, kun Jalmari yhtäkkiä juoksi paikalle. Onneksi kaverini oli ehtinyt jo ratsastaa, joten hän siirtyi taluttelemaan ratsuaan. Jalmari oli kuulemma koputellut karsinan ovea hiukan lujempaa, joten se oli ollut pakko päästää sieltä. Toki luulen, ettei sen ollut tarkoitus tulla meidän luo asti, mutta väliportti sattui olemaan meidän jäljiltämme auki. Onneksi talli sijaitsee aukealla paikalla metsän ympäröimänä, joten hevoset ovat tottuneet siihen, että ne saavat liikkua vapaammin. Yritin kyllä ottaa Jalmaria kiinni, mutta se juoksi aina karkuun, joten loppujen lopuksi oli järkevintä antaa sen seurata meitä vapaana. Pian Tiltaakin oli kävelytetty tarpeeksi ja suuntasimme kohti tallia. Myös Jalmari seurasi meitä hienosti.

Tallissa nappasin Jalmarin kiinni ja harjasin sen pikaisesti, vaikka harjattavaa ei kovin paljoa ollutkaan. Sen jälkeen vaihdoin sille "edustusriimun" ja, taas kerran, juoksutusliinan. Tällä varustuksella siirryimme takaisin pellolle, jossa vielä kävelytin Jalmaria hetken. Sen jälkeen aloinkin juoksuttaa sitä hangessa. Rennomman ravailun jälkeen aloin pyytää enemmän vauhtia. Se olikin huvittavaa, kun Jalmari nosti häntänsä pystyyn ja näytti hienompia liikkeitään! Juoksutuksen kesto oli noin 20min ja se sisälsi monta suunnan vaihdosta ja temmon muutoksia. Jalmari olikin todella väsynyt juoksutuksen jälkeen, niin kuin olin kyllä minäkin. Annoin Jalmarin välillä mennä omia reittejään, joten juoksin sen perässä, jotta rinki pysyi tarpeeksi isona. Sainpahan itse samalla kunnon pohjelihastreenin! Hoidin Jalmarin vielä uudelleen juoksutuksen jälkeen kaverini putsatessa loputkin karsinat. Sen jälkeen pääsimmekin laittamaan tallin ovet kiinni ja lähtemään kotiin.

Linkki videoon

Onko teillä jo kunnon hanget?
Osa materiaalista ©Nelli!

Kolmikaarista kiemurauraa tunnilla

Eilen päädyin Kauhajoen Hevoskeskukselle ratsastustunnille. Puhuimme jo aiemmin kaverini kanssa, että olisi hauska päästä taas tunnille. Tällä kertaa kaverini päätyi kuitenkin vain kuvaajaksi. Yllätyin tallilla positiivisesti, kun nimeni kohdalla luki "Lopis". Olen mennyt kyseisellä hevosella kerran ennemminkin, ystävänpäivätunnilla ja silloin se vaikutti oikein mukavalta. Siksi lähdin tunnille ihan hyvillä mielin. Alkukäynneissä Lopis katseli hiukan tarkemmin kulmia, mutta mitään säikähtämistilanteita ei kuitenkaan tullut. Oikeastaan Lopis meni todella rauhallisesti koko tunnin.

Alkukäyntien jälkeen aloimme mennä kolmikaarista kiemurauraa käynnissä. Alkuun teimme niin, että pituushalkaisijalla olevien kartioiden kohdalla piti tehdä pysähdys. Lopis ei heti reagoinut pidätteisiin, mutta pikku hiljaa se alkoi kuunnella paremmin ja lopuksi siirtymiset onnistuivat todella hyvin! Teimme jonkin aikaa samaa tehtävää, jossa katsottiin hiukan reagointikykyäkin, koska tarkoituksena oli saada hevonen pysähtymään nopeasti ja liikkeelle saman tien. Itse ainakin huomasin, että olin välillä turhan hidas. Pian muunsimme tehtävää niin, että pysähdyksen sijasta kartioiden välissä piti tehdä vain puolipidäte, joka hiukan hidastaa hevosta, mutta ei kuitenkaan pysäytä. Se oli minulle jo hankalampaa, koska puolipidäte on aina ollut hiukan vieraampi käsite itselleni. Käynnissä tehtävä vielä onnistuikin, mutta kevyessä ravissa oli hankalampaa. Puolipidätteen aikana piti istua satulaan hiukan pidemmäksi aikaa, joten rytmi meni väliin sekaisin. Onneksi tehtävää muutettiin pian niin, että pituushalkaisijan kartioiden välissä tehtiinkin siirtyminen käyntiin. Se oli jo paljon helpompaa! Lopis toimi siinä kohtaa todella hyvin. Ainut ongelma oli oikeastaan koko tehtävän ajan asetus. Täytyykin muistaa jatkossa treenata asetusta ja taivutusta enemmän.

Laukkaa otimme samalla kiemurauralla niin, että nostimme toisessa päädyssä laukan, laukkasimme ensimmäisen kaarteen, hidastimme raviin ensimmäisten kartioiden välissä, ravasimme "keskimmäisen" kaarteen ja nostimme taas laukan viimeisten kartioiden välissä. Muuten menimme harjoitusravia ja se ilmeni ongelmaksi itselleni. Vatsalihakseni olivat taas vaihteeksi hukassa. Aina laukasta hidastamisen jälkeen hytkyin satulassa kuin mikäkin perunasäkki! Kun sain taas ravin kontrolliin, olikin jo paljon helpompaa istua alhaalla. Laukkapätkät sujuivat todella hyvin, vaikka en saanutkaan laukkaa pyörimään niin lyhyillä pätkillä kauhean hyvin! Lopis nosti laukan kuitenkin juuri silloin, kuin itse halusin ja mikä parasta, sain jalkani pysymään paikoillaan! Yleensä päästän jalat jopa liian rennoiksi laukan aikana, mutta nyt sain pidettyä painon kantapäillä ilman takapuolen nostamista. Ehkä osaan jatkossa tehdä samoin.

Tunnista jäi kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis, vaikka en nyt varsinaisesti mitään uutta oppinutkaan. Ei musta kuitenkaan tuntiratsastajaa taida tulla.. Tuo sopii minulle ihan mainiosti, että käyn aina silloin tällöin näyttämässä taitojani tunnilla ja saan vinkkejä ratsastukseeni. Tästä on taas hyvä jatkaa ja esimerkiksi laukkaistuntaani osaan ehkä taas parantaa!

Kuvista kiitos Nellille!

Kuinka usein te käytte ratsastustunneilla?

Aurinkoinen päivä satulassa

1.

Tiistaina pääsin testaamaan uusia varusteitani, chapsit ja fleecetakin. Nuo chapsit kyllä yllättivät täysin! Ne tukevat paljon paremmin verrattuna edellisiin. Toivottavasti saan pidettyä nämä uudet ehjänä pidempään!

Olin tosiaan tiistaina ratsastamassa Lamonalla ja ajattelin tehdä tästä postauksesta kuvapostauksen, joten en selittele kovin tarkasti ratsastuksesta. En keksinyt mitään erikoista tehtävää, joten ratsastus oli taas päämäärätöntä seilailua sinne tänne. Lamona kuitenkin toimi hyvin, vaikka se tuntui hiukan laiskalta tällä kertaa. Sain kuitenkin mentyä kaikki askellajit läpi ja se riitti.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

Kertokaa toki suosikkikuvanne! Kuvat ©Hitu ja Riia!

Uudet chapsit ja muita ostoksia!

Oli niin lähellä, etten ostanut ratsastussaappaita lauantaina, kun olimme kaverini kanssa Seinäjoella. Kävimme aluksi Hööksin liikkeessä ja siellä sovitin kaikki mahdolliset saappaat läpi todeten yhdet hyviksi. Sovittamiseen menikin aikaa lähemmäs tunti. Onneksi en kuitenkaan kyseisiä saappaita ostanut, koska ne olisivat painuessaan olleet hiukan liian lyhyet. Toki sen takia olinkin niitä ostamassa, koska etsimäni saappaat tulevat sekä este- että koulukäyttöön. 

Näissä on sisäpuolella tuollainen pitävämpi paikka aivan kuin ratsastushousuissakin!

Saappaiden sijasta mukaan tarttuivat muutaman minuutin ostopäätöksellä chapsit, joiden akuutin tarpeen totesin jo perjantaina tallilla. Se olikin viikon ainut päivä, kun pääsin tallille. Palataan kuitenkin taas lauantain ostosreissuun. Joku saattaa ihmetellä, kuinka usein käynkään ostoksilla, mutta nyt siihen oli hyvä syy, koska tarvitsin ne chapsit tai saappaat. Hööksiltä mukaan tarttui myös CRW-merkkinen  fleecetakki(17.70€). Se olikin mahtava löytö, koska alkuperäinen hinta oli puolet kalliimpi! Chapsit ovat samaa merkkiä ja ne maksoivat 18.60€, koska ystävänpäiväviikonlopun ajan siellä oli tarjous "osta 50€ tuotteita, niin saat -10€ alennuksen". Ostin mukaan vielä riimunarun, jolloin tuo 50€ ylittyi ja sain sekä chapsit, että riimunarun halvemmalla! 

Tällä kertaa löysin myös vaatteita, joita oikeastaan lähdin etsimäänkin chapsien lisäksi. Mukaan tarttui Bik Bok:ilta toppi(12.95€). Sen hintaa kauhistelin jo viime kerralla, mutta tällä kertaa uhrauduin ostamaan kyseisen topin, hinnasta huolimatta. Lisäksi H&M:ltä löysin taas alushousuja 3kpl(8€) ja T-paidan(5€). Seppälästä etsin farkkuja ja sellaiset myös ostin. Olin valmistautunut maksamaan niistä 30€, mikä oli lahjakortin summa, jonka sain jouluna. Siellä oli kuitenkin tarjous, että kaikki housut olivat 25€, joten minulle jäi vielä käytettäväksi 10€ lahjakortista! 

Viikonloppuni sujui hyvin. Perjantaina kävin tallilla ja koin taas ahaa-elämyksiä istuntani suhteen. Kumisaappailla ratsastaminen ei ole minun juttuni, mutta onnistui sekin ihan hyvin. Hyvä fiilis jatkui lauantaihin asti ja vietin kivan päivän Seinäjoella. Ystävänpäivänä, eli sunnuntaina, olin lähes koko päivän liikkeellä. Nähtiin kavereiden kanssa porukalla ja muuta mainitsemisen arvoista en tehnytkään.

Onko teillä CRW-merkkisiä tuotteita, jotka olette todenneet hyviksi?

Nelijalkainen ystävä

Ystävänpäivän kunniaksi ajattelin kertoa yhdestä nelijalkaisesta ystävästäni, joka oli mukana blogin alusta asti ja pian siitä on puoli vuotta, kun tuo ystävä päätyi uuteen kotiin. En tajua vieläkään, kuinka myynnistä on jo noin pitkä aika! Olkoon tämä postaus ex-ravurin ja sen ratsastajan kehittymispostaus. Niille, jotka eivät tiedä Montusta, se oli liikutushevoseni lähemmäs kaksi vuotta ja siinä ajassa ehti tapahtua paljon, todella paljon!

Kaikki alkoi syyskuussa 2013, kun erään puhelun jälkeen sain tiedon, että olin vihdoin löytämässä etsimääni liikutushevosta. Tuohon aikaa etsin liikutushevosta, mutta varteen otettavia ehdokkaita ei löytynyt. Olikin suuri ihme, kun sellaista yhtäkkiä tarjottiin minulle. Koeratsastus suoritettiin 12.syyskuuta. Päädyin menemään Montulla, koska olin jo siihen aikaan pitkä ja Montu oli kolmesta hevosesta korkein. Päätös oli helppo tehdä, koska Montu oli sentään rauhallinen ja silloin se oli niin "täydellinen". Toki omat taitoni olivat vielä täysin hukassa siihen aikaan, joten ex-ravurin kanssa aloittaminen oli tarkemmin ajateltuna huono idea, mutta loppujen lopuksi molemmat kasvoivat ja kehittyivät omalla tavallaan ratsukoksi.

En koskaan aloittanut Montun liikuttamista siksi, että voisimme kehittyä. Halusin vain ratsastaa enemmän kuin kerran viikossa. Lähtökohtana oli hevonen, joka piti ratsastajan kiltisti selässään, käveli pyynnöstä, pysähtyi pienellä viiveellä ja saattoi ravata pomputtavaa raviaan, kun sille päälle sattui. Siitä pisteestä me olemme nousseet ja täytyy sanoa, että olen siitä hevosesta ylpeä. Siitä kehittyi minulle täydellinen ratsu, joka luki minun ajatuksiani. Harva ikäiseni edes saa ratsastaa ex-ravuria ja ymmärrän sen ihan täysin. Kahden vuoden aikana opin paljon hevosten käsittelystä ja jonkin verran myös hevosen eleiden tulkitsemisesta. Ei meidän matka kuitenkaan helppo ollut. Oli aikoja, jolloin murehdittiin milloin mitäkin ja aikoja, jolloin kaikki sujui hyvin. Päällimmäiseksi ovat jääneet kaikesta huolimatta ne parhaat muistot ja hyvä niin. En halua muistella ensimmäistä liikutushevostani kamalana tapauksena, joka osasi näyttää huonojakin puoliaan. Kahden vuoden aikana meistä ehti kehittyä ratsukko, joka ei loista MM-kilpailussa, mutta ratsukko, joka saavutti jonkinlaisen yhteyden ja se teki Montusta niin tärkeän minulle.

26.11.2013

4.3.2014

5.10.2014

27.3.2015

13.8.2015

19.8.2015, kameleontti

Siitä pää ylhäällä kulkevasta tammasta kuoriutui pala palalta yhä enemmän ratsu. Pää laski vähitellen alemmas ja muoto alkoi muistuttaa edes vähän enemmän ratsua kuin ravuria. Eikä sitä edes yritetty tavoitella. Montu rentoutti muotoaan, mutta ex-ravurille tyypillinen "pää pilvissä" -tyyli palasi kuvioihin, kun otin martingaalit käyttöön rajoittamaan pystyyn hyppimistä. Voin kuitenkin takapakista huolimatta sanoa, että kehityimme. Aluksi Montu ravasi tosissaan vain silloin, kun sille päälle sattui, ehkä johtuen myös ratsastajasta. Se hevonen oli kuitenkin viimeisinä ratsastuskertoina jäänyt taakse. Silloin ratsunani oli hevonen, joka nosti laukan suurin piirtein ajatuksenvoimalla.

En tiedä, mitä te näette alimpana olevaa videota katsoessanne, mutta itse en näe niin selkeää kehittymistä. Sanoisin, että suurin askel on tuo rentous. Ja laukka, sekin on parantunut jonkin verran. Montun hyppytyylikin parantui vähän, mutta sitä lähinnä häpeän. Montu ei edes osannut laukata vielä silloin, kuin kysyin lupaa hyppäämiseen! Onneksi en kuitenkaan katkonut Montun jalkoja, vaikka ex-ravureilla ne huhujen mukaan menevätkin tavallista helpommin. Ja loppujen lopuksi taisi olla niin, että tuo tamma tykkäsi ylittää niitä "maastoesteitä". Viimeisessä pätkässä tarkoitus oli ylittää raviaskeleella tuo laho oksa, mutta Montu päättikin hypätä sen ylitse.

Loppujen lopuksi olen tainnut itse kehittyä enemmän kuin ratsuni. Muistan vieläkin, kuinka menin ensimmäisen kerran Montulla ilman satulaa ravia ja kauhistuin, kuinka iso ravi sillä olikaan. Vähitellen opin istumaan siellä ottamalla harjasta tukea ja nojaamalla taaksepäin. Ei ehkä paras tapa, mutta niin opin pysymään kyydissä ongelmitta. Laukkaa emme ehtineet treenata ilman satulaa eikä se loppujen lopuksi ole mikään huono juttu. Meillä olisi ollut vielä paljon koettavaa, mutta olen onnellinen, että Montu pääsi nyt osaaviin käsiin. En kuitenkaan ole mikään ratsuttaja tai edes kovin taitava ratsastaja. Ajan kuluessa olisin pakostakin opettanut jotain väärin ja saattanut pilata koko hevosen. Olen kuitenkin kiitollinen tuosta mahdollisuudesta työskennellä Montun kaltaisen hevosen kanssa. Täytyy sanoa, ettei kukaan hevonen ole ollut minulle yhtä tärkeä, mutta tässä on koko elämä aikaa etsiä sellaista!

Linkki videoon

Hyvää ystävänpäivää!