Tipahdin ilman kypärää

1.

2.

Jep, otsikko pitää paikkansa. Tipahdin kuvausten aikana käynnistä pellolle, joka ei muuten ollut kovin pehmeä alusta laskeutua! Olen silti edelleen hengissä, koska laskeuduin niin, ettei pää tullut ensimmäisenä maahan. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta tämä on hyvänä esimerkkinä siitä, ettei aina tarvitse tapahtua mitään maatamullistavaa, että sieltä tipahtaa. Siksi kypärän käyttö on oikeasti tärkeää. Itse menen aina kypärällä, mutta kuvauksissa, joissa nyt lähinnä vain istun hevosen selässä, saatan olla ilman kypärää.

3.

4.

5. Joskus pitää olla hiukan uhkarohkea. Onneksi heppa otti tämän päähänpiston rauhallisesti, kuten kuvasta huomaa.

6.

7.

Olin tosiaan sunnuntaina 24.7 Jalmarin luona. Tarkoituksena oli ratsastaa maastossa ilman satulaa, mutta päädyimmekin alkuun pitämään pienet kuvaukset, kun saimme mennä rypsipellolle traktorinjälkiä pitkin. Siinä kaveriani kuvatessa totesin, että kuvista tulisi paljon hienompia mekkojen kanssa ja tästä lauseesta teimme sitten totta ja parin puhelun jälkeen saimme kuin saimmekin mekot paikalle. Lähinnä tosiaan seisoimme Jalmarin kanssa siellä pellossa ja uskalsin olla mm. sivuttain. Siitä käännyin väärinpäin tarkoituksena mennä makaamaan tamman takapuolen päälle, mutta se päättikin lähteä liikkeelle. Yritin hapuilla siinä väärinpäin ollessani ohjia käsiin, mutta yhtäkkiä tasapainoni petti. En tajua, miksi niin kävi, mutta pian löysin itseni maasta. Tippuminen jälleen vain huvitti minua, vaikka alkuun kättäni ja jalkaani särki hiukan, kun maa ei tosiaankaan ollut pehmeää. Kuvaajani nauroikin minulle jälkeenpäin, että se oli aika koomisen näköistä, kun ensin kuului kaamea tömähdys ja sen jälkeen kovaäänistä naurua. Kaiken huippu oli se, ettei minusta nähnyt vähääkään, kun tipuin tosiaan rypsipellon sekaan! No, tästäkin kuitenkin selvittiin ja hyvä niin. Ainakin sain taas hyvät naurut ja hauskan muiston! Suosittelen nyt kuitenkin kokemusta viisaampana pitämään ne kypärät siellä päässä, ainakin ratsastuksen aikana.

8.

9.

10. Uskokaa tai älkää, tämä kuva oli silkka vahinko, en yrittänyt sitä mitenkään muotoon.

11. Tässä kuvassa olen jo tippunut tuonne sekaan!

12.

Oli sillä hetken aikaa näinkin tyylikkäät sykeröt, mutta ne eivät oikein olleet Jalmarin juttu..

Kuvat ©Hitu!

Löytyikö kuvista suosikkia?

Kahden hevosen torstai

Viime torstaina(21.7) olin käymässä kahdella tallilla. Päivällä ajelin itsekseni mopoautolla Jalmarin luokse liikuttamaan sitä. Suunnittelin jo valmiiksi, että irtojuoksutan tammaa. Siksi päädyimmekin pian saapumiseni jälkeen eräälle pienemmälle pellolle, jossa kuvittelin irtojuoksutuksen onnistuvan. Kuvitteluksi se sitten jäikin, kun tilaa oli aavistuksen verran liikaa. Yritin siinä samassa myös irtohypyttää Jalmaria noin 20cm korkean esteen ylitse, mutta eipä se sitä ylittänyt kuin kerran.. Estehevosta tammasta ei taida ainakaan tulla, eikä se nyt niin harmitakaan minua. Irtojuoksutuksen aikana Jalmari ehti rikkoa toisen etusuojansakin ja huomasin tämän vasta hiukan myöhemmin. Siksi siltä siis puuttuu joistain kuvista toinen etusuoja. Juoksutuksen jälkeen kävelytin Jalmaria hetken ja uitin sitä vielä hetken. Tällä kerralla se suorastaan syöksyi veteen. Ymmärrän ihan hyvin, koska ötökät kiusasivat tammaa aika lailla ja vedessä niistä ei ollut niin paljoa haittaa.

Illalla olin vielä kaverini mukana kuvaamassa häntä ja Nebua ja päästihän kaverini minutkin sinne selkään lopuksi. En osannut varautua tähän yhtään, joten hyppäsin selkään vain tennareilla ja shortseilla. Lisäksi sain lainata kaverini merkkikypärää ja hanskoja. Totesinkin, että tuo kypärä oli kyllä näin kerran kokeilun perusteella todella kivan tuntuinen päässä! Se vain, että hintaakin siltä sitten löytyy.. Nebu oli tällä kerralla todella kiva. Toki menin sillä vain käyntiä, mutta jo sen perusteella, että sain ratsastettua sitä hiukan enemmän "kevyemmäksi", voin sanoa, että se oli kiva.

Ratsastuskuvani on ottanut Nea!

 Millaisia ratsastuskypäriä te omistatte?

Viimeinen leiripäivä

Saimme herätä poikkeuksellisesti vasta yhdeksältä. Aamupalan jälkeen aloitin jo pakkaamisen, kunnes meidät haettiin leiritiloista leirikisaan. Täytyy myöntää, että nämä leirikisat olivat kyllä viime vuotisia hauskemmat! Pääsimme hyppäämään muutamia esteitä ilman satulaa, juoksemaan enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti seiniä päin, haahuilemaan sokkona ja vähän kaikkea muutakin! Ja sainpahan kokeilla taas uutta ratsuakin, kun minun ryhmäni ratsuna toimi Muffe. Voin vain kuvitella, miltä se näytti, kun haahuilin yksin silmät sidottuna maneesin toisessa päässä. Meidän oli tarkoitus jäädä maneesin puoleenväliin, mutta olin ensinnäkin lähtenyt päinvastaiseen suuntaan ja juossut vieläpä oikean kohdan ohitsekin. Nauroin tälle vedet silmissä, kun minulle kerrottiin tästä! Näköjään suuntavaistossani olisi parantamisen varaa..

Jälleen kaivelin viime vuoden arkistoja löytääkseni edes yhden kuvan Muffesta.. En nimittäin heilunut tällä leirillä koko aikaa kamera kädessä kuvaamassa hevosia.

Leirikisojen jälkeen meillä oli vielä ruoka, jonka jälkeen aloimme taas siivota ja pakata. Täytyy kyllä sanoa, että tämä oli erittäin mukava ja hauska leiri! Tuo oli mahtavaa, että porukka oli suurin piirtein ikäistäni ja kaikki olivat tasokkaampia ratsastajia. Hyvän leirin kruunasivat vielä hyvät kelit! Jokaisena päivänä paistoi ainakin hetken aurinko eikä sateistakaan ollut haittaa. Kaikin puolin todella mahtava leiri siis!

Linkki videoon

PULLEROMÄEN KOLMOSET 2016 ♥ - toisen leiriläisen tekemä leirivideo(tajusin vasta myöhemmin, että videomme ovatkin samannimiset..)

Neljäs leiripäivä

Torstai 14.7.2016
Päivä, jolloin tajusin, että osaan ratsastaa ilman satulaa paremmin kuin muuten.

Aamu meni jo rutiinilla, kun kaikki ajat tiesi ulkoa. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli vain eri opettaja kuin yleensä. Saimme toivoa tälle tunnille ratsuja ja itse toivoin Prinssiä, koska se oli isompi suokki, joka vaikutti sillä hetkellä ihan hyvältä vaihtoehdolta. Meillä oli taas koulutunti ja sen aiheena olivat väistöt ja asetus. Aluksi Rinssi säikähti pari kertaa maneesin perällä, kun ulkopuolella talutettiin hevosia ja kavioiden äänet kuuluivat sisälle asti. Koko tunnin ratsuni hiukan jännitti maneesin yhtä nurkkaa, mutta onneksi siitä ei ollut haittaa, kun tehtävä kiersi juuri sen kyseisen nurkan. Menimme tietyn pätkän väistöjä aluksi käynnissä ja lopuksi ravissa. Tällä kerralla tunsin jopa onnistuneeni pariin kertaan. Laukkaa otimme pääty-ympyrällä, joten siinä ei ollut mitään haastetta.

Tämäkin kuva Prinssistä on viime vuodelta.. Alla oleva kuva on sentään tältä vuodelta ja siinä Prinssi on vasemmassa reunassa!

Teoriassa rakensimme kentälle irtohypytyskujan ja hypytimme muutamia eri hevosia. Jokainen hypytettävistä hevosista oli erilainen ja näimme hyviä esimerkkejä, millaisia hyppääjiä on olemassa. Jotkut hyppäävät hyvin selkää käyttäen, jotkut hyppimät pienempiä esteitä miettimättä jalkojaan ja niin edelleen. Tämä teoria oli kyllä mielenkiintoinen ja sen aikana sain otettua muutamia ihan kivojakin kuvia!

Toisella tunnilla meillä oli leirin viimeinen kunnollinen ratsastustunti, joka oli leikkitunti ilman satulaa. Viime vuonna toivoin tälle tunnille Futua ja niin toivoin nytkin. Se oli viime vuonna tarpeeksi rauhallinen ja oikein mukava ilman satulaa, ja niin oli nytkin. Tunsinkin istuvani sen selässä paljon paremmin ilman satulaa kuin satulalla. Itse asiassa istuntaani kehuttiinkin, kun ratsastin ilman satulaa, joten ajatus ei ollut pelkästään omani. Tästä syystä minulle jäikin hyvä fiilis.

Alkuverryttelyiden jälkeen olimme leikkiä nimeltä talli palaa. Jos joku ei tiedä, siinä on "talleja", jotka ovat yleensä kartoita. Yksi leikkijöistä jää ilman tallia ja hänen huutaessaan "talli palaa", kaikki vaihtavat paikkaa ja kisailevat, kuka jää huutajaksi. Itse jäin monta kertaa ilman tallia, mutta ei siitä ollut haittaakaan. Lopuksi otimme laukkakisan, jota en kylläkään voittanut. Tällä tunnilla oli kyllä hauskaa!

Oletteko te koskaan irtohypyttäneet hevosia/poneja?

Kolmas leiripäivä

Keskiviikko 13.7.2016

Päivä, jolloin tajusin, että osaan hypätä esteitäkin kohtalaisesti.

Aamun herätys oli täysin samaan aikaan kuin edellisenäkin päivänä ja aikataulu sama. Ensimmäisellä tunnilla menin toisessa ryhmässä Ässä-nimisellä pikkusuokilla, joka hädin tuskin yltää hevosmittoihin. Pieneltä se kyllä vaikuttikin! Loppujen lopuksi Ässä oli kuitenkin ihan hyvän kokoinen ja ketterä kaveri. Ennen tuntia mietin viime vuotta, jolloin kyseinen ruuna näytti vielä todella vauhdikkaalta. Kyllähän siltä vieläkin vauhtia löytyi, mutta ratsastajahan sen vauhdin määrää. Tunnin tehtävänä oli pääty-ympyrä ja hyvin pitkälti menimme samoja tehtäviä kuin kahden ratsukon yksityistunnilla viime vuonna. Eli asetimme hevosia sisään ja ulos, väistätimme takapäätä ja niin edelleen. Alkuun olin hiukan varovainen Ässän kanssa, koska luulin sen olevan todella herkkä. Olihan se herkkä, mutta kivalla tavalla. Oikeastaan tykkäsin Ässästä todella paljon. Olisi vain kiva, jos se olisi isompi! 

Teoriassa oli hevosen kopitusta ja kyseessä ei ollut mikään helpoin tapaus. Kopituksessa menikin kauan aikaa ja meitä päästettiin jo välillä lepäämäänkin. Kopituksesta kuitenkin oli hyötyä, koska teorian pitäjä teki trailerista hevoselle kivan paikan. Leirin loputtua hevonen kuulemma meni paljon lyhyemmässä ajassa sisälle kuin silloin, kun he olivat tulossa leirille!

Toisella tunnilla menimme taas esteitä ja nyt minulla oli ratsuna Susa. Se olikin minulle uudempi tuttavuus, mutta täytyy sanoa, että Susa oli juuri oikea hevonen sillä hetkellä minun ratsukseni ja tunnista jäi superhyvä fiilis! Yllättäen leirin paras tunti olikin omalla kohdallani estetunti, vaikka olin juuri vannonut olevani kouluratsastaja.

Alkuverryttelyt saimme mennä aika vapaasti, voltteja, ympyröitä ja muutamia siirtymisiä sinne ja tänne. Verryttelyhypyt otimme kahdelle pääty-ympyrällä olevalle matalalle ristikolle. Susa hyppi niitä alkuun todella hyvin, mutta parin ympyrän jälkeen se tuntui jo kyllästyvän. Sain kuitenkin heräteltyä tamman jotenkin ja viimeinen verryttelyeste oli melko hyvä hypyltään. Seuraavana siirryimmekin hyppäämään "pitkää vettä", eli estettä, jonka alla oli hiukan paalimuovia. Alkuun Susa meni esteen ohitse, mutta toisella yrityksellä pääsimme hyvin ylitse. Vaikka este olikin virallisesti vain puomi, Susa hyppäsi sen ylitse. Tämän harjoitushypyn jälkeen hyppäsimme vielä porttia, joka oli toinen erikoisempi este. Alkuun Susa meni senkin ohitse ihan sen vuoksi, etten minä ollut tarpeeksi hereillä. Tällä tunnilla tuli kyllä huomattua, kuinka tärkeää olisi ollut pitää ne pohkeet siellä kyljissä.. Päästin Susan aivan liian usein kiertämään esteet, mutta joka kerta toisella yrityksellä ne ylittyivät mallikkaasti. Tykkäsin Susassa siitä, että sain sen nostamaan laukan vaikka käynnistä. Edellispäivän ratsun kanssa se olisi ollut suuri ihme.

Parin totutushypyn jälkeen aloimme mennä rataa, jossa oli yhteensä 5 estettä, mutta hyppyjä tuli 8. Menimme muutamia esteitä useaan kertaan. Tykkäsin tästä radasta todella paljon, koska siinä oli hiukan vaativampiakin linjoja, mutta pääasiassa tiet olivat helppoja. Muutamalla esteellä päästin tosiaan Susan kiertämään parin esteen ohitse, mutta aina uuden yrityksen jälkeen menimme yli. Tästä tunnista jäi kyllä oikeasti hyvä fiilis ja tykkäsin Susasta todella paljon juuri tuonkin takia, että sen sain sentään liikkumaan!

Kuinka usein te pääsette hyppäämään esteitä?

Toinen leiripäivä

Tiistai 12.7.2016

Päivä, jolloin tajusin, että olen henkeen ja vereen kouluratsastaja.

Herätys oli aamulla ennen kahdeksaa. Aamupalan jälkeen saimme levähtää hetken, ennenkö piti taas puoli yhdeksältä mennä laittamaan hevosia tunneille. Ensimmäisenä tunnilla menimme ilman jalustimia ja itselläni oli ratsuna Rubi. Alkuun venyttelimme hiukan satulassa, edellispäivän leirikasteesta johtuen. Venyttelyiden jälkeen aloitimme hommat ja jälleen kerran sain tehdä satulassa kunnolla töitä. Leiri kyllä avasi silmäni sen suhteen, etten yleensä työskentele satulassa ja siihen on pakko saada muutos! Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura, johon mukaan mahtui myös voltteja. Lisäksi pitkällä suoralla olisi pitänyt väistättää takapäätä, mutta se ei vain yksinkertaisesti onnistunut. Rubi kyllä totteli muuten, mutta siinä kohtaa pohkeilla ei ollut mitään vaikutusta. Lisäksi sain kuulla olevani pehmeäkätinen ratsastaja. Siitä ei vain tuolla tunnilla ollut hyötyä, kun Rubilla olisi pitänyt pitää hiukan parempi tuntuma. Opettajamme yritti jopa näyttää minulle kädestä pitäen, kuinka se heppa toimii, mutta jostain syystä en vain osannut. Olen ollut jo kauemman aikaa tietoinen, että osaan istua satulassa hyvin, mutta en osaa työskennellä siellä. Nyt tämä ongelma vain tuli esille vielä voimakkaammin. En silti sano, että tunti olisi mitenkään epäonnistunut, päinvastoin. Sain vain enemmän silmiäni auki ja nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa.

Toisella tunnilla menimme maneesissa esteitä, jotka asettelimme ennen tunteja ikäänkuin siksak-muotoon pituushalkaisijalle. Ratsunani toimi taas Dana. Alkuverryttelyjen jälkeen aloitimme hyppäämisen ja voin rehellisesti sanoa, että esteet jännittivät ja ehkä jopa hiukan pelottivat minua. Ennen tätä tuntia olin hypännyt viimeksi syksyllä(?), joten taukoa oli kertynyt. Onneksi Dana on kuitenkin luotettava hyppääjä. En vain tahtonut saada sitä vieläkään liikkumaan, vaikka ehkä jännityskin vaikutti tähän. Lähes jokaisella hyppykerralla ensimmäinen este ylittyi todella huonosti, mutta toisen esteen jälkeen meno muuttui hiukan paremmaksi. Viime vuonna myötäys oli yksi ongelmistani ja nyt sain sitä korjattua hiukan paremmaksi. Edelleen kuitenkin nyppäsin Danan suusta sen laskeutuessa alas esteeltä. En vain ole tottunut hyppäämään niin suurilla hevosilla, mutta tähänkin auttaisi todella paljon harjoittelu.. Totesin tunnin jälkeen, etten vain ole enää yhtään esteratsastaja.

Ei, en tajua itsekään tuota istuntaani..

Illalla meillä oli leiriolympialaiset, joita ei kuulemma ennen olekaan ollut. Leirillämme oli paljon tallin vakioleiriläisiä, joten heidän vuokseen keksittiin erilaista ohjelmaa. Nämä olympialaiset olivat todella leikkimieliset. Voin vain kuvitella, miltä se näytti, kun me kaikki istuimme kentällä rakentamassa hiekkalapion kanssa erilaisia hiekkaveistoksia!

Ratsastatteko te paljon ilman jalustimia?