Toinen leiripäivä

Tiistai 12.7.2016

Päivä, jolloin tajusin, että olen henkeen ja vereen kouluratsastaja.

Herätys oli aamulla ennen kahdeksaa. Aamupalan jälkeen saimme levähtää hetken, ennenkö piti taas puoli yhdeksältä mennä laittamaan hevosia tunneille. Ensimmäisenä tunnilla menimme ilman jalustimia ja itselläni oli ratsuna Rubi. Alkuun venyttelimme hiukan satulassa, edellispäivän leirikasteesta johtuen. Venyttelyiden jälkeen aloitimme hommat ja jälleen kerran sain tehdä satulassa kunnolla töitä. Leiri kyllä avasi silmäni sen suhteen, etten yleensä työskentele satulassa ja siihen on pakko saada muutos! Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura, johon mukaan mahtui myös voltteja. Lisäksi pitkällä suoralla olisi pitänyt väistättää takapäätä, mutta se ei vain yksinkertaisesti onnistunut. Rubi kyllä totteli muuten, mutta siinä kohtaa pohkeilla ei ollut mitään vaikutusta. Lisäksi sain kuulla olevani pehmeäkätinen ratsastaja. Siitä ei vain tuolla tunnilla ollut hyötyä, kun Rubilla olisi pitänyt pitää hiukan parempi tuntuma. Opettajamme yritti jopa näyttää minulle kädestä pitäen, kuinka se heppa toimii, mutta jostain syystä en vain osannut. Olen ollut jo kauemman aikaa tietoinen, että osaan istua satulassa hyvin, mutta en osaa työskennellä siellä. Nyt tämä ongelma vain tuli esille vielä voimakkaammin. En silti sano, että tunti olisi mitenkään epäonnistunut, päinvastoin. Sain vain enemmän silmiäni auki ja nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa.

Toisella tunnilla menimme maneesissa esteitä, jotka asettelimme ennen tunteja ikäänkuin siksak-muotoon pituushalkaisijalle. Ratsunani toimi taas Dana. Alkuverryttelyjen jälkeen aloitimme hyppäämisen ja voin rehellisesti sanoa, että esteet jännittivät ja ehkä jopa hiukan pelottivat minua. Ennen tätä tuntia olin hypännyt viimeksi syksyllä(?), joten taukoa oli kertynyt. Onneksi Dana on kuitenkin luotettava hyppääjä. En vain tahtonut saada sitä vieläkään liikkumaan, vaikka ehkä jännityskin vaikutti tähän. Lähes jokaisella hyppykerralla ensimmäinen este ylittyi todella huonosti, mutta toisen esteen jälkeen meno muuttui hiukan paremmaksi. Viime vuonna myötäys oli yksi ongelmistani ja nyt sain sitä korjattua hiukan paremmaksi. Edelleen kuitenkin nyppäsin Danan suusta sen laskeutuessa alas esteeltä. En vain ole tottunut hyppäämään niin suurilla hevosilla, mutta tähänkin auttaisi todella paljon harjoittelu.. Totesin tunnin jälkeen, etten vain ole enää yhtään esteratsastaja.

Ei, en tajua itsekään tuota istuntaani..

Illalla meillä oli leiriolympialaiset, joita ei kuulemma ennen olekaan ollut. Leirillämme oli paljon tallin vakioleiriläisiä, joten heidän vuokseen keksittiin erilaista ohjelmaa. Nämä olympialaiset olivat todella leikkimieliset. Voin vain kuvitella, miltä se näytti, kun me kaikki istuimme kentällä rakentamassa hiekkalapion kanssa erilaisia hiekkaveistoksia!

Ratsastatteko te paljon ilman jalustimia?