Kahden kuun suosikit

On jo maaliskuun viimeinen päivä ja vuorossa kuukauden suosikit. Tällä kertaa teenkin kahden kuun ajan suosikit! Jätin tarkoituksella yhden kuun välistä, jotta sain yhdistettyä helmi- ja maaliskuun suosikit. Tuntui, että sain koko ajan olla tekemässä kuukauden suosikit -postauksia. Jatkossa teen enää satunnaisesti kuukauden suosikit postauksia.

Ensimmäisenä kuun paras tallipäivä. Valinta onkin tällä kertaa yllättävän vaikea. Pakko silti myöntää, että postauksen Lennokas tallipäivä ratsastukset sujuivat ehkä parhaiten, jos mun syynä ollutta tippumista ei lasketa. Postausta onkin luettu 136 kertaa, eli postaus taisi kiinnostaa. En sitten tiedä, aiheuttiko otsikkokin sen!

Suosikkiherkku menee enemmänkin tämän koko vuoden puolelle. Olen nimittäin syönyt croissanteja todella paljon! Olenkin usein lähetellyt kaverilleni eväistäni kuvia ja hän nauraa aina, koska yleisin evääni on tietenkin croissant. Itse asiassa mulla on nytkin täällä croissant, jota syön samalla...

Lempikuva oli hankalampi valita, koska kaksi kuukautta on melko pitkä aika ja kuvia on paljon. Otankin nyt kunnian valita kaksi kuvaa, joista toinen on helmikuulta ja toinen sitten maaliskuulta. Ensimmäisenä helmikuun kuva, joka on esiintynyt täällä jo aiemminkin. Kuva komeilee myös mun taustakuvana tällä hetkellä.

Toisena lempikuvana eli maaliskuun kuvana on myöskin blogissa jo aiemmin esiintynyt luontokuva. Huomaa, että tykkään kuvata luontoa! Kohde on vain silloin niin helppo, kun puut eivät juurikaan liiku mikäli tuuli ei heiluttele oksia.

Uutena asiana lisään vielä kuviin liittyvän osion, eli kuukauden kännykkäkuva, okei tässä tapauksessa kahden kuun kännykkäkuva! Valokuvaus on vaan niin kiva juttu, joten kuviakin riittää jaettavaksi. Tykkään tästä kuvasta, koska se on yllättävän hyvälaatuinen kännykkäkuvaksi ja tarkennuskin meni ihan kivasti. Kuvahan on siis otettu Tampereen reissulta.

Suosikkiblogit ja aktiivisin kommentoija

Haters gonna hate -blogi sisältää mielettömän hienoja kuvia ja upean ulkoasun! Lisäksi päätähtenä toimii myös lämminverinen. Eri maailmoista -blogissa on todella mielenkiintoisia tuntipostauksia kahden tytön kertomana. Yleensä tavalliset tuntipostaukset ovat tylsiä, mutta tässä blogissa eivät todellakaan! Elämäni valttikortti -blogiin liityin lukijaksi vasta vähän aikaa sitten. Olen kuitenkin selannut sitä joa aiemmin. Blogi sisältää hienoja kuvia ja mielenkiintoisia tekstejä + hienon ulkoasun! 

Seuraavana aktiivisin kommentoija. Kahden kuun ajalta tätä on todella hankala valita, joten jätän mainitsematta tiettyjä. Useimmiten samat ihmiset jaksavat kommentoida tätä blogia aktiivisesti, kiitos paljon kaikille ihanille!

Luetuin/kommentoiduin postaus

Luetuin postaus mainittiinkin jo ylempänä, Lennokas tallipäivä, jota luettiin 136 kertaa! Lisäksi postaus keräsi huimat 28 kommenttia, joista kylläkin puolet on mun omia. Toisin sanoen kommentteja tuli kyseiseen postaukseen 14, kiitoksia! :)

Alkaako teitä kyllästyttää nämä kuukauden suosikki postaukset?

Heppamokia

Jälleen kerran Blogitallilla on mielenkiintoinen haastepostaus, jossa pitää kertoa omista hevosmokistaan. Ohjeet löytyvät täältä. Mullehan on niitä mokia ihan tarpeeksi, mutta eikö se niin ole, että oppi menee parhaiten perille kantapään kautta..

1. Oltiin menossa maastoon tuttua reittiä kaverini kanssa. Mä johdin Montulla ja kaverini tuli perässä omalla ratsullaan. Polulle oli lentänyt jostain pätkä paalinarua. Oli tuulinen päivä, joten tietenkin se heilui tuulen mukana. Montu tietysti säikähti äkillistä narun liikahdusta, jota itse en huomannut. Sivuhypyn jälkeen olinkin jo maassa. Kaikista paras osuus oli siinä, kun molemmat ratsut säikähtivät ja tipuimme kaverini kanssa samaan aikaan!

2. Nämä "Oho, se onkin irti!" -tapahtumat on aina ikimuistoisia. Muutamia kertoja mullekin on käynyt niin, että heppa on ollut ihan rauhassa harjauspaikalla ja hetken päästä se onkin ollut irti. Montun kanssa kävi myös kerran näin, kun olin laittanut riimunarun hiukan huonommin riimuun kiinni. Oli sitten mukava jahdata sitä läheiseltä sänkipellolta takaisin harjauspaikalle, kun Montu vain juoksi aina karkuun.

3. Jostain syystä tää on jäänyt vuoden 2011 leiriltä mieleen. Heppani odotti karsinassaan, kun menin hakemaan kypärää. Muistan varmasti, kuinka suljin karsinan oven huolellisesti. Ilmeisesti en ollutkaan saanut sitä loppuun asti kiinni, koska hetken päästä kuului huuto, että ratsuni oli vapaana tallissa. Onneksi tilanne oli nopeasti ohi, kun avustajat auttoivat hevosen takaisin karsinaan.

4. Mun noloin, tyhmin ja hauskin tippuminen tapahtui n.3 vuotta sitten, kun koitin mennä erään ponin kyydissä naisten satulassa(sivuttain) ilman satulaa. Ratsuni oli erittäin kiltti, joten se pysyi paikoillaan koko ajan. Mä en vaan tiedä mitä sitten tapahtui, mutta lopuksi päädyin maahan selälleni, vaikka ratsu oli pysynyt tosiaan kiltisti paikoillaan! Luultavammin oma tasapainoni oli jälleen pettänyt ja vain liu’uin maahan.

Näin sitä pysytään kyydissä!

5. Muistan myös erään hetken, jolloin olin nousemassa erään ponin kyytiin ilman satulaa. Olin saanut juuri ja juuri itseni jotenkin selkään, kun poni lähti ravaamaan uraa kohti. Ravi jatkui uralla ja yritin pysyä kipityksessä mukana. Kaverini huuteli jo ohjeita mahdollisen tippumisen varalle. Ihme kyllä, mutta sain itseni tukevasti selkään enkä siis tippunutkaan.

Kaikkea sitä onkin pitänyt kuvata, tippumisen aiheutumisesta vihreä likatahra...

Millaisia heppamokia teille on sattunut?

Ideapark 21.3

Oltiin lauantaina(eilen) kaverini kanssa ostoksilla Ideaparkissa. Kulkuvälineenä toimi linja-auto. Yritin kuvailla videopostausta kännykälläni, mutta lopputulos oli todella tylsä. Ainakin, kun videossa ei ole puhetta ollenkaan.

Reissu oli mun mielestä oikein mukava! Maistoin jopa uudenlaista jäätelöä, valkosuklaa-lime makua. Pakko sanoa, että se oli todella hyvää! Kaverini otti macaron-jäätelöä, mutta se ei ollut niin hyvää kuin tämä mun makuni. Ostin jäätelön ja muun ruuan lisäksi New Yorkerilta 2 toppia, jotka olivat tarjouksessa 2.95€ kappale. New Yorkerilta lähti myös mukaan mun kauan haaveena ollut peplum-paita, joka oli väriltään persikan oranssi. Ainakin mä kutsun väriä sillä nimellä. Lisäksi kaikkien kauppojen kiertelyn jälkeen päädyin ostamaan Lindexiltä valkoisen huivin, joka sattui myös olemaan tarjouksessa ja hintaa oli vain 7.95€. Kotiintulo matkalla voitin arvalla lilan pyyhkeen, joka päätyy näillä näkymin tallille. Kotona sain vielä äitini ostaman kosketusnäyttökynän, joka oli todella ihanan värinen!

Linkki videoon

Omistatteko te tuollaista paitaa?

Ei näin

Ei tän pitänyt mennä näin. Mulla oli kaikki suunnitelmat valmiina tallia varten. Kuitenkin kaikki suunnitelmat muuttuivat tämän päivän osalta. En siis päässyt tallille, mikä harmittaa mua älyttömästi. Syynä se, että olin sairaalassa sormeni takia. Viimeisellä oppitunnilla oli liikuntaa ja koripalloa. Tietenkin onnistuin saamaan koripallon suoraan vasemman käden nimettömään niin, että sormi vääntyi. Olinkin oikeastaan koko lopputunnin sivussa jääpussin kanssa. Hiukan myöhemmin kävin näyttämässä sormea sairaalassa. Röntgenkuvien jälkeen helpotus oli kuitenkin suuri, murtumia ei ollut! Tosin hiusmurtuman riski on olemassa... Ehkä sormi paranee nyt muutaman päivän aikana, kun sain lastan tukemaan sormea.

Samalla jaan teille muutamia metsäkuvia tiistailta. Sää oli juuri sopiva ja metsä hienon näköinen! Pienellä muokkauksella näistäkin tuli mun makuun kivan näköisiä. Mitäs te pidätte?

Oletteko te ikinä murtaneet luitanne?

Unelmahevoseni

Mulla ei ole postattavaa, kun kaikki kiva tapahtuu vasta loppuviikosta. Perjantaina on tarkoitus mennä tallille ja lauantaina suuntana on Ideapark. Tällaisena "välipostauksena" ajattelin kirjoittaa siitä, millaisen hevosen haluaisin. En siis ole hankkimassa hevosta, mutta saahan sitä aina haaveilla.

Ensimmäinen ehto on koko. Itse olen lähemmäs 170cm pitkä, joten mulle ei mikään pikkuinen hevonen kelpaa. Itse asiassa mun mielestä jo 155cm on mulle liian pieni hevonen. Haaveitteni ratsu olisi siis säkäkorkeudeltaan ainakin 170cm ja mieluummin ylikin!

Hevonen saisi olla iältään noin 9-13-vuotias, jolla on jo koitettu muutamia este- ja koulukisoja. Silloin se olisi tottunut kuljetukseen edes vähän enemmän ja sen tavat kisapaikalla osattaisiin kertoa. väriin liittyen mulla ei ole mitään sen suurempia vaatimuksia tai haaveita. Kimo hevonen on tietenkin siinä mielessä huonompi, että sitä saa olla koko ajan pesemässä. Ehkä tummanruunikko jonkinlaisella läsillä olisi hieno.

Luonteeltaan unelmahevoseni olisi rauhallinen ja toimiva ratsu. Toisaalta liian automaattinenkaan se ei saa olla. Eli jotain pientä haastetta voisi kuitenkin olla. Yhtenä toiveena on esteratsu, joka hyppää vähintään 120cm korkeita esteitä. Tykkään kuitenkin enemmän esteitä, kuin kouluratsastuksesta. Koulutuspuolelta unelmahevoseni olisi vähintään HeA-tasoinen tai enemmän, eihän siitä haittaakaan ole. Taidokkaan lisäksi haluaisin hevosen olevan luotettava, koska tekisin sillä myös varmasti kaikenlaisia maastakäsittelyjuttuja. Eli toisin sanoen hevonen, johon saa luotua kestävän suhteen.

Kokonsa puolesta kyseessä ei ole todellakaan ponirotu. Vaikka tällä hetkellä olenkin kiintynyt lämppäriin, en haluaisi sellaista itselleni ainakaan näillä vaatimuksilla. Enemmänkin kallistun puoliveriseen. Löysin aikoja sitten myynti-ilmoituksen hiukan jykevämmästä puoliverisestä, joka vaikutti todella ihanalta! Sen ulkonäkö oli todella kiva.

Tää oli vaan niin upean näköinen ratsu Miljoonahevosessa!

Millaisia olisi teidän unelmahevosenne?

Kuvaajana

Kaverini pyysi minua jälleen mukaansa Kauhajoen Hevosurheilukeskukseen katsomaan omaa hevostaan. Kyseessä on sama kaveri, joka pyysi minua silloin ystävänpäivänä tunnille(postaus). Niimpä siis päädyimme eilen heti aamusta tallille. Teimme kaikkea tarpeellista, ennenkö kaverini haki hevosensa Nebun sisälle. Kyseessä on todella kivan oloinen hevonen! 

Oli pakko ottaa tällainen kuva, kun tajusin ylettyväni peiliin.

Toimin lähinnä kuvaajana, mutta siirtelin myös puomeja paikasta toiseen ja toimin yleisenä avustajana. Välillä tuntuikin ihan kuin olisin ollut ammattikuvaaja kahden kameran kanssa. Harmi vain, ettei kuvat ole sitä laatua. Estetreenien jälkeen kuvattava ratsukko siirtyi läheiselle laitumelle ja mä seurasin tietenkin perässä. Itse asiassa laitumelta tulikin ihan kivoja kuvia, vaikka itse sanonkin! Sää oli taas niin ihanan aurinkoinen.

Käyttekö te usein kuvaamassa kavereidenne hevosia?

Aurinkoisia kuulumisia

 1.

Vaihteeksi kirjoittelen taas kuulumispostausta. Heppailun lisäksi olen tehnyt kaikenlaista tällä viikolla. Mä rohkaisin itseni ja soittamalla kyselin tulevaa TET paikkaa. Jännitän jostain syystä soittamista todella paljon. Onnistuin kuitenkin saamaan haluamani TET paikan, johon menen siis työharjoitteluun viikoksi huhtikuussa.

TET paikan hankkimisen lisäksi olen leiponut, tehnyt koulutehtäviä ja nauttinut keväisistä säistä. On vaan niin paljon ihanampaa herätä aamuisin, kun kuulee lintujen laulun ja huomaa auringon paistavan. Lisäksi valokuvaaminen on moninkertaisesti hauskempaa, se tuli huomattua tänään. Pienellä muokkauksella näistäkin kuvista tuli ihan kivoja, vaikka itse sanonkin! Tylsän harmaat metsäkuvat muuttuivat yhtäkkiä salaperäisemmiksi, kun käyttää hiukan muokkaamistaitojaan.

 2.

 3.

 4.

 5.

 6.

 7.

 8.

 9.

 10.

11.

12.

Saako sään lämpeneminen teitä paremmalle fiilikselle? Kertokaa samalla suosikkikuvanne!