Näistä heinäkuun aikana otetuista mekkokuvista on tulossa vielä omaa postaustaankin!
Heinäkuu tuli ja meni. Minulle elokuun alkaminen tarkoittaa sitä, että koulut alkavat kohta. Se taas tarkoittaa hevoskesän loppumista. Sen hevoskesän, joka on todennäköisesti minun ja Jalmarin viimeinen yhteinen kesä. Onneksi minulla on kuitenkin vielä koko lukuvuosi aikaa käydä tallilla. Sitä vain en osaa sanoa, kuinka paljon sitä aikaa loppujen lopuksi on. Riittääkö aika kirjoitusten ja työssäoppimisten ohella heppailuun? Se selviää tulevaisuudessa, enkä halua vielä ajatella asiaa. Nyt haluan pohtia menneen kuukauden heppakuulumisia!
Heinäkuussa ehdin käymään melko aktiivisesti Jalmarin luona. Usein kävin sen luona pari päivää peräkkäin. Joka tapauksessa kuitenkin vähintään 2x viikossa. Liikutuskertoja kertyi, mutta toki täällä oli ainakin niin kamalan kuuma, että liikutusta oli pakko rajoittaa ja meninkin hyvin paljon ilman satulaa. Jopa iltaisin kello kahdeksan aikaan oli vielä niin kuuma. Muistan nimittäin menneeni yhden liikutuksen ilman satulaa todella rennosti (löysin ohjin kävelyä ja pari raviaskelta aina silloin tällöin) ja silti Jalmarin tuli kuuma. Onneksi meillä onkin tallilla oma uittopaikka, jossa hevosia pystyy viilentämään pesun lisäksi! Tuonne samalle paikalle päädyin myös yhtenä kuumana päivänä. Ja silloin pääsin itsekin kastautumaan!
Veteen pääseminen oli haastavaa, kuten tuosta alla olevasta kuvasta voi päätellä. Minun piti taluttaa Jalmari veteen (paljain jaloin), eikä se oikein siltikään suostunut jatkamaan kahlaamista. Pari kertaa sain pelätä myös varpaideni puolesta. Niin ja kerran meinasin tipahtaa Jalmarin yli veteen, kun hyppäsin selkään vähän turhan vauhdikkaasti. Se olisikin ollut hauskaa ja onkin sinänsä harmi, ettei niin päässyt tapahtumaan!
Heinäkuun aikana liikutukset ovat sujuneet vaihtelevasti. Uutena innostuksen lähteenä minulle on toiminut tasainen sänkipelto, joka mahdollistaa taas hetken Jalmarin kunnollisen ratsastuksen. Maastossa mennessä kun on niin hankala esimerkiksi taivutella. Maastossa olenkin keskittynyt enemmän askellajeihin ja nyt pellolle siirtyessä olen taivutellut Jalmaria. Alkuun se tuntui kamalan jäykältä, mikä nyt ei edes ole ihme, mutta on se pikku hiljaa alkanut taipua enemmän. Ilman satulaa homma on toiminut, mutta kun 23.7. menin pitkästä aikaa satulalla kuvaajan ollessa paikalla, ei mikään oikein enää onnistunutkaan. Jalmari kulki lapa edellä enkä saanut siihen oikein mitään tuntumaa. Käynnissä sujui vielä ihan Ok, mutta muuten ei sitten sujunutkaan.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, Jalmari laukkasi tuolloin 23.7. matalassa muodossa pyöreänä. Selkään tuo laukka tuntui kyllä kivalta, ettei siinä. Pystyin nimittäin pitkästä aikaa istumaan satulassa. Maastossa laukka menettää laadun, mutta pellolla tulee näemmä kivaa pätkää. Pitäisi vain saada joku tuntuma tuohon touhuun. Lopulta päätinkin ratsastaa Jalmaria länkkätyylillä ja päästin ohjat tuntumalta, jolloin Jalmari pääsi venyttämään itseään.
Seuraavan kerran meninkin Jalmarilla sen uusilla kuolaimilla, jotka ostin Seinäjoella käydessäni. Kuolaimista on tulossa oma postauksensa, kunhan saan testattua niitä vielä kunnolla. Ensimmäisen kerran perusteella voin kuitenkin sanoa, että Jalmari meni paremmin kuin entisellä kuolaimella! Se ei mennyt enää yhtä pyöreänä, vaan kulki niin sanotusti normaalisti. Innolla odotan, kuinka tulevaisuudessa sujuu ja toteanko kuolaimet hyväksi vai huonoksi ostokseksi.
Postauksen kuvia ovat ottaneet Hilma, poikaystäväni ja äitini!
Oletteko te päässeet hevostelemaan paljon heinäkuun aikana?