Heinäkuun heppajutut

Näistä heinäkuun aikana otetuista mekkokuvista on tulossa vielä omaa postaustaankin!

Heinäkuu tuli ja meni. Minulle elokuun alkaminen tarkoittaa sitä, että koulut alkavat kohta. Se taas tarkoittaa hevoskesän loppumista. Sen hevoskesän, joka on todennäköisesti minun ja Jalmarin viimeinen yhteinen kesä. Onneksi minulla on kuitenkin vielä koko lukuvuosi aikaa käydä tallilla. Sitä vain en osaa sanoa, kuinka paljon sitä aikaa loppujen lopuksi on. Riittääkö aika kirjoitusten ja työssäoppimisten ohella heppailuun? Se selviää tulevaisuudessa, enkä halua vielä ajatella asiaa. Nyt haluan pohtia menneen kuukauden heppakuulumisia!

Heinäkuussa ehdin käymään melko aktiivisesti Jalmarin luona. Usein kävin sen luona pari päivää peräkkäin. Joka tapauksessa kuitenkin vähintään 2x viikossa. Liikutuskertoja kertyi, mutta toki täällä oli ainakin niin kamalan kuuma, että liikutusta oli pakko rajoittaa ja meninkin hyvin paljon ilman satulaa. Jopa iltaisin kello kahdeksan aikaan oli vielä niin kuuma. Muistan nimittäin menneeni yhden liikutuksen ilman satulaa todella rennosti (löysin ohjin kävelyä ja pari raviaskelta aina silloin tällöin) ja silti Jalmarin tuli kuuma. Onneksi meillä onkin tallilla oma uittopaikka, jossa hevosia pystyy viilentämään pesun lisäksi! Tuonne samalle paikalle päädyin myös yhtenä kuumana päivänä. Ja silloin pääsin itsekin kastautumaan!

Veteen pääseminen oli haastavaa, kuten tuosta alla olevasta kuvasta voi päätellä. Minun piti taluttaa Jalmari veteen (paljain jaloin), eikä se oikein siltikään suostunut jatkamaan kahlaamista. Pari kertaa sain pelätä myös varpaideni puolesta. Niin ja kerran meinasin tipahtaa Jalmarin yli veteen, kun hyppäsin selkään vähän turhan vauhdikkaasti. Se olisikin ollut hauskaa ja onkin sinänsä harmi, ettei niin päässyt tapahtumaan!

Heinäkuun aikana liikutukset ovat sujuneet vaihtelevasti. Uutena innostuksen lähteenä minulle on toiminut tasainen sänkipelto, joka mahdollistaa taas hetken Jalmarin kunnollisen ratsastuksen. Maastossa mennessä kun on niin hankala esimerkiksi taivutella. Maastossa olenkin keskittynyt enemmän askellajeihin ja nyt pellolle siirtyessä olen taivutellut Jalmaria. Alkuun se tuntui kamalan jäykältä, mikä nyt ei edes ole ihme, mutta on se pikku hiljaa alkanut taipua enemmän. Ilman satulaa homma on toiminut, mutta kun 23.7. menin pitkästä aikaa satulalla kuvaajan ollessa paikalla, ei mikään oikein enää onnistunutkaan. Jalmari kulki lapa edellä enkä saanut siihen oikein mitään tuntumaa. Käynnissä sujui vielä ihan Ok, mutta muuten ei sitten sujunutkaan.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, Jalmari laukkasi tuolloin 23.7. matalassa muodossa pyöreänä. Selkään tuo laukka tuntui kyllä kivalta, ettei siinä. Pystyin nimittäin pitkästä aikaa istumaan satulassa. Maastossa laukka menettää laadun, mutta pellolla tulee näemmä kivaa pätkää. Pitäisi vain saada joku tuntuma tuohon touhuun. Lopulta päätinkin ratsastaa Jalmaria länkkätyylillä ja päästin ohjat tuntumalta, jolloin Jalmari pääsi venyttämään itseään.

Seuraavan kerran meninkin Jalmarilla sen uusilla kuolaimilla, jotka ostin Seinäjoella käydessäni. Kuolaimista on tulossa oma postauksensa, kunhan saan testattua niitä vielä kunnolla. Ensimmäisen kerran perusteella voin kuitenkin sanoa, että Jalmari meni paremmin kuin entisellä kuolaimella! Se ei mennyt enää yhtä pyöreänä, vaan kulki niin sanotusti normaalisti. Innolla odotan, kuinka tulevaisuudessa sujuu ja toteanko kuolaimet hyväksi vai huonoksi ostokseksi.

Postauksen kuvia ovat ottaneet Hilma, poikaystäväni ja äitini!

Oletteko te päässeet hevostelemaan paljon heinäkuun aikana?

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

1.

2.

Viime aikoina olen reissannut poikaystäväni kanssa mopoautollani siellä sun täällä. Näiden reissujen aikana olen saanut todeta, että Suomen luonto on oikeasti aika hienoa. Varsinkin silloin, kun osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Olen myös raahannut kameraani mukana joissain paikoissa ja näistä kuvista voitte tekin todeta, ettei aina tarvitse mennä ulkomaille tai edes kovin kauas. Joskus se lähimetsäkin saattaa osoittautua ihan kuvaukselliseksi paikaksi. Näistäkin kuvista osa on otettu eräältä kanjonilta ihan kotipaikkakunnaltani! Niin surullista, etten ole noin kymmeneen vuoteen käynyt kyseisellä kanjonilla. Paikka oli nimittäin oikein hieno! Ehkä pitäisi alkaa kulkea enemmänkin uusissa paikoissa. Varsinkin Lappiin haluan vielä joskus lähteä. Siellä maisemat tuntuvat olevan ihan eri luokkaa kuin täällä lakeuksilla.

3.

4.

5.

6. & 7.

8. Tämän otin riippusillalla ollessani lautojen välistä :D

9.

10.

11.

12. ©poikaystäväni

Onko joku näistä kuvista mielestäsi erityisen onnistunut?

Lukemisen arvoinen lehti - Riders Magazine

Tämä postaus on kirjoitettu yhteistyössä Playsson.net:in kanssa.


Blogini Instagram-tilillä on meneillään arvonta, josta voit voittaa tämän kyseisen lehden! Klikkaa alla olevaa linkkiä, etsi yllä oleva kuva ja lue ohjeet:

@hymyillenhuomiseen

Veikkaan, että moni on saattanut kuulla tai esimerkiksi nähdä lehtihyllyssä lehden nimeltä Riders Magazine. Kyseessä on melko tuore Playsson.net:in tuottama hevoslehti. Olen haaveillut kyseisen lehden ostamisesta jo kauemman, mutta harvemmin sitä tulee käveltyä lehtihyllyn ohi. Ainut lehti, jota enää luen säännöllisesti, on Aku Ankka. Pienempänä minulle tuli useampiakin lehtiä, myös hevoslehtiä, mutta nykyään tilaukset ovat jääneet pois, kun niiden sisältö alkoi tuntua minua nuoremmille tarkoitetuksi. Siksi odotinkin innolla tätä Riders Magazine -lehteä, jonka sain nyt käsiini.

Kansi vaikutti lupaavalta, melko normaalin näköinen hevoslehti. Otsikoita on nostettu kanteen houkuttimiksi ja kuvassa makaa suloinen varsa. Kun lehden avaa, ensimmäisenä vastaan tulee sisällysluettelo. Asia, joka minua häiritsee, on sivunumerot. Luettelossa lukee vain numeroita, joiden jälkeen on aina piste. Ymmärtäähän tuosta, että kyseessä ovat sivunumerot, mutta minusta ennen sivunumeroa pitäisi lukea "s.". Itse luettelossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Pidän tuosta, kuinka lehden teemaa, omaa hevosta, koskevat jutut on koottu samaan.

Eniten minua kiinnostavia juttuja olivat "Näkökulmia hevosen omistamiseen: Oma hevonen ja korkeakouluopinnot" sekä "Satulan on sovittava hevosen lisäksi myös ratsastajalle". Luin kuitenkin lähes kaikki muutkin jutut ja täytyy myöntää, että suurin osa oli todella mielenkiintoisia. Artikkeleiden kirjoittajat vaihtuivat ja myös kirjoitustyylit muuttuivat eri kirjoittajien myötä. Eniten pidin niistä kirjoituksista, jotka olivat kirjoitettu kolumni tyyppisesti, eli vähän samalla tavalla kuin blogikirjoitukset. Täytyy myöntää, että taisin päästää jopa pari kyyneltä, kun luin hevosten lopettamista koskevia juttuja. Pari niistä oli esimerkiksi blogien kautta tutuksi tulleita hevosia ja niiden omistajia, joten sekin saattoi vaikuttaa tunteisiini.

Lehteä nopeasti selaamalla voi havaita sivuilla monipuolisia ja hienoja kuvia. Ensivilkaisulla lehti vaikuttaa ihan luettavalta, mitä nyt muutamissa kohdissa olisin itse tehnyt taiton eri tavalla. Itse sisältö oli sopivan monipuolista. Artikkelit koskivat eri aiheita ja esimerkiksi lehden teemaa oli lähestytty eri tavoilla eri kirjoittajien toimesta. Täytyy kuitenkin myöntää, että olisin toivonut joidenkin juttujen olevan pidempiä ja kertovat aiheesta syvemmin. Jotkut jutut tuntuivat kertovan ainakin osittain jopa aiheen vierestä. Tai ainakin minä koin näin.

Kokonaisuudessaan lehti oli mielenkiintoista luettavaa. Parannuskohtiakin löytyi, mutta ymmärtääkseni lehti on muuttunut jo nyt parempaan suuntaan siitä, mitä esimerkiksi ensimmäinen numero oli. Minulla itselläni ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vertailuun, joten voin vain sanoa, että ainakin tämä yksittäinen numero oli lukemisen arvoinen. Toki lehden tyyli ei välttämättä miellytä kaikkia, mutta mielestäni lehti vaikutti kivan modernilta kaikkien kolumni tyylisten juttujensa kanssa. Niitä nimittäin harvemmin näkee hevoslehdissä. Suosittelen siis tarttumaan lehteen ja päättämään oman mielipiteensä siitä!

Oletteko te jo tutustuneet Riders Magazine -lehteen?

Synttäriponi

 1.

2.

Vaikka kaikki hevoset kääntyvätkin vuotta vanhemmiksi aina vuoden ensimmäisenä päivänä, niin Jalmarin virallinen syntymäpäivä on 25.6. Tuona maanantaina aloin jo töissä ollessani suunnitella, että menisin tallille ja ottaisin Jalmarista kuvia. Ja niin myös teinkin! Otin tamman liinan päähän suitsiensa kanssa ja napsin kuvia. Toki tuon kyseisen liinan poistin jälkikäsittelyssä näistä kuvista.

Minulla oli myös lei mukana ja sen kiinnitin Jalmarin suitsiin. Pakko myöntää, että olen jopa tyytyväinen näihin kuviin! Kokeilin erilaista objektiivia kuvaukseen ja kuvista sai jopa todella kivoja. Tai ainakin omasta mielestäni (heheh)! Aukko oli mahdollisimman pieni, jolloin kamera tarkensi tiettyyn kohtaan tehden näistä kuvista erilaisia muihin ottamiini verrattuna.

 3.

 4. ja 5.

6. ja 7.

 8.

Löytyikö kuvista suosikkia?