Ravurin ohjaksissa

Eilisestä jäi hyvä fiilis, vaikka kameran muistikortti jäikin kotiin. Tästä syystä uusia kuvia ei ole. Toki oli jo niin pimeääkin, ettei hyviä kuvia olisi edes saanut. Tämän postauksen kuvat ovat tältä ja tältä kerralta. Mutta itse asiaan, otsikostakin voi jo päätellä jonkun verran, mitä päädyin tekemään Jalmarin kanssa. Kyselin tässä postauksessa ehdotuksia liikutukseen ja yksi varteen otettava ehdotus oli ohjasajaminen. Sitä en kuitenkaan päässyt tällä kertaa kokeilemaan, vaan hyppäsin suoraan kärryille omistajan sitä ehdottaessa. Nyt voin rehellisesti sanoa, että olen ajanut ravihevosella itsenäisesti.

Ensimmäisenä otimme kaverini kanssa molemmat hevoset hoidettaviksi. Hoidon jälkeen aloin kysellä, saisinko ohjasajaa Jalmaria ja omistaja itse ehdotti mulle kärryttelyä. Niinpä päädyin auttamaan valjastamisessa kaverini satuloidessa toista hevosta, Tiltaa. Pian kaverini pääsi menemään edeltä pellolle ja siirryin istumaan kärryille. Jalmarin omistaja ajoi ensin Jalmarilla, koska siitä on kuulemma pitkä aika, kun sillä on viimeksi ajettu. Menimme pellolla muutaman "kierroksen" ja Jalmari käyttäytyi oikein mallikkaasti sen sijaan kuin Tilta, joka pelkäsi(?) kärryjä. Tai sitten se olisi vain halunnut juosta lujaa kärryjen perään. Menimme toki kärryillä ihan vain käyntiä.

Ohjakset siirtyivät pian minulle ja omistaja vielä varmisti, että osaan ohjailla Jalmaria edes jollain tavalla. Sen jälkeen sain istua yksin kärryillä ja ajaa Jalmaria ihan itse. Se käveli todella rennosti korvat höröllä. Pari kertaa se yritti lähteä raviin, mutta sain sen aina hidastettua hyvin nopeasti. Lisäksi tein muutaman pysähdyksen onnistuneesti. Pahin ongelma ilmeni, kun vaihdoin suunnan. Jalmari yritti "uuteen" suuntaan siirtyä koko ajan ravaamaan ja turvallisuussyistä vaihdoin suunnan takaisin. Jalmari oli kuitenkin paljon menevämpi kuin aluksi. Pari kertaa se lähti raviin niin, etten meinannut saada sitä enää hidastamaan. Siinä kohtaa itselleni iski pienimuotoinen paniikki, joka tietenkin pahensi tilannetta. Onneksi tajusin itse rentoutua kärryillä ja se kummasti auttoi. Tuli taas huomattua, että hevonen tosissaan vaistoaa ihmisen mielialan.

Ajoin Jalmarilla ehkä puoli tuntia, jos sitäkään ja sen jälkeen lopetin. Opettelin purkamaan varusteet omistajan opastuksella ja lopuksi vielä hoidin ja venyttelin Jalmaria leipäpalojen avulla. Se tuntuikin olevan todella jäykkä venymään sivuille. Pitää ottaa tuo venyttely tavaksi! Kokonaisuudessaan oli oikein kiva päästä ravurin kärryille. Huomasi kyllä, että Jalmarikin taisi tykätä päästä pitkästä aikaa kärryjen eteen!

Oletteko te koskaan ajaneet hevosella/ponilla?

Laukataanko auringonlaskuun?

Maanantaina olin kuvaamassa kavereideni ratsastustuntia, mutta siitä lisää myöhemmin. Tässä postauksessa kerron eilisestä, jolloin olin ratsastamassa Lamonalla. Sää oli mitä parhain, kun aurinko paistoi eikä edes ollut kylmä. Todellisuudessa sekä omat, että kuvaajani sormet ja varpaat olivat lopuksi jäässä. Yritin pukeutua kerroksittain, mutta silti vaatetta tuntui olevan liian vähän.. Ehkä mä ensi kerralla osaan pukeutua lämpimämmin.

Okei tässä kuvassa mulla on huomattavissa pientä takakenoa ja jalka on tosiaan liian edessä.

Kun olin viimeksi ratsastamassa Lamonalla ja tein siitä postauksen, sain ohjeita tuoli-istunnan korjaamiseen. Ohjeen voi lukea linkin postauksesta. Heti aluksi päätin pitää jalkani taaempana, jolloin istunta oli pystympi. Jos jalkani pääsi liian eteen ja aloin nojaamaan taakse, kaverini huomautti siitä. Päätin silti koettaa kommentin neuvoa nousta kevyeeseen istuntaan ja löytää sitä kautta oikea painopiste. Saattaa olla, että tajusin ohjeet väärin, mutta mulla ohje ei toiminut. Ongelmani on lähinnä se, etten "uskalla" pitää jalkoja kiinni kyljissä. Hidastaessa pohje menee ainakin eteen, kun päästän pienimmänkin paineen irti. Sama toistuu kevyessä istunnassa, eikä se siis hyödytä. Näin koen itse tämän ongelman, mutta en sitten tiedä, kuinka väärässä analyysini on..

Menin tavallista pidemmät alkukäynnit, kun yritin etsiä pellolta kohtaa, joka ei olisi niin märkä. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, joten päätin mennä tunnin hiukan rauhallisemmin. Tein alkuun muutaman käyntivoltin ja pysähdyksen. Lamona reagoi todella hitaasti pidätteisiin, joten tällä kertaa ne olivat treenauksen kohteena. Lisäksi Lamonalla on tapa lähteä "hiipimään", jos sitä ei käske tai hidasta kunnolla. Tällä kertaa tein pysähdyksen joka kerta, kun Lamona yritti lähteä hiipimään. Voin sanoa, että pysähdykset onnistuivat loppua kohden paljon paremmin kuin aluksi eikä Lamona edes yrittänyt lähteä hiipimään! Pysähdyksiin olen todella tyytyväinen.

Tää oli ainaki ilmeistä päätellen hauskaa!

Ravia menin lopulta ympyröillä ja suorilla, vaikka pelto olikin hiukan märkä. Lamona ei kuitenkaan pahemmin liukastellut. Kaverini nimesi yhden ratsastuskuvioni suorakaiteeksi ja sitä se todella oli. Pitkillä, kuivilla suorilla pyysin "voimakkaampaa" ravia ja päädyissä taas hidastusta. Sen kummempia tehtäviä en ravissa tehnyt.

Laukannostoja tein monta, mutta loppujen lopuksi laukkasin todella vähän. Vaikka otin paljon nostoja, otin niitä tiheään tahtiin enkä ottanut kuin pieniä pätkiä. Tein isompia kaarteita laukassa ja satunnaisia suoria. Laukassa yritin vain saada vauhdin haluamakseni ja kaarteet hyviksi. Pari kertaa Lamona lähti puskemaan laukassa apujeni läpi. Sen kanssa pitää olla niin tarkka ulkoapujen ja oikeastaan sisäapujenkin kanssa! Itselleni tämä on hyvää treeniä, koska en tosiaan aina muista käyttää pohkeita niin kuin kuuluisi.

Yllä olevasta kuvasta mun ongelman näkee erittäin hyvin..

Lopuksi menin ravia ympyrällä yrittäen saada Lamonan puskemaan kunnolla takaa. Tein saman molempiin suuntiin ja sen jälkeen siirryin ravaamaan isommalle alueelle loppuraveja. Lamona rentoutuu heti, kun sille antaa pitkät ohjat ja tykkään siitä erityisesti tämän takia! Loppuraveissa huomasin, että ympyrätyöskentely auttoi. Ravi oli paljon selkeämpää kuin normaalisti ja pystyin jopa keventämään. Kun olin mennyt tarvittavat loppuverryttelyt, kysyin puolijäätyneeltä kuvaajaltani Nelliltä, jos hän haluaisi kiivetä vielä satulaan. Näin vaihdoimme osia. Nelli meni pitkään käyntiä ja otti lopuksi hiukan ravia molempiin suuntiin. Suoraan sanottuna Nelli ratsasti Lamonaa paremmin kuin itse ratsastan. Hän kertoi selässä käynnistä näin: "Oikeeseen suuntaan piti olla tosi tarkka ulkopohkeen kanssa ja vasempaan sisäpohkeen kanssa, koska muuten Lamona lähti puskeemaan. Lamona oli mukavampi pidemmällä ohjalla, mutta sillon se pääsi vähän etupainoseksi. Mut ihan kiva poni ja uskon, että se on viä kivempi kun sillä menis enemmän ja tajuaisi vähä miten sitä ratsastetaan niin sais sen takajalatki alle varmaan tosi helposti."
Kaikinpuolin oikein mukava ratsastuskerta. Kyllä mä ehkä vielä joskus opin ratsastamaan ihan siististi! Nyt pitäisi vain saada tuo istunta ensimmäisenä kuntoon. Näissäkin kuvissa tuo tuoli-istunta näkyy, vaikka kovasti yritinkin sitä parantaa.

Näissä kahdessa ylemmässä kaverini ratsastaa.

Kuvat ©Nelli tai minä

Käykö teidän kaverinne ikinä ratsunne selässä oman ratsastuksenne jälkeen?

Ostoksia Ideaparkista

Eilen olin kirjaimellisesti koko päivän Ideaparkissa kaverini kanssa. Suunnittelin kuvaavani videopostausta, mutta se vain jäi, joten saatte tyytyä kuviin ja tekstiin. Lähdin reissuun sillä ajatuksella, etten tarvitse mitään, niin paitsi talvikengät. Kuinka ollakaan, menomatkalla sain kerättyä listaa, mitä hankin: purkkaa, pipo, collegehousut ja muuta sellaista. Tämä lista toteutui hyvin. Löysin kaiken, paitsi kengät joita aloin etsiä liian myöhään. Kulmakynää etsin vain yhdestä liikkeestä, eikä siellä ollut väriä, minkä olisin tarvinnut..

Pahoittelen ettette saa tällä(kään) kertaa tätä parempia "asukuvia".

Rahaa meni kiitettävä summa, koska ruokaankin meni rahaa ostosten lisäksi. Toisaalta, olen tyytyväinen ja rahaa nyt aina kuluu, kun menee ostoksille. Löysin heti ensimmäisenä NewYorkerilta toppeja hintaan 2.95€, joita lähdin ihan tarkoituksella etsimään. Lisäksi mukaan tarttui 12.95€ maksavat urheiluliivit ja kaverini ansiosta uusi, ihana pipo. Pipoon olen tyytyväinen, koska se on takkini värinen ja hintaa oli vain 4.95€. Näiden ostosten lisäksi löysin H&M:ltä 19.99€ maksavat farkut, joita voisi kyllä sanoa jo jegginsseiksi. Maksoin niistä osan lahjakortilla, joten itseltäni meni niihin vain 5€. Collegehousut löysin Cubukselta ja ne maksoivat 19.95€. Pystyin jopa olemaan ostamatta karkkia tai sipsiä! Ostin vain paluumatkalle Arnoldsista yhden donitsin, mutta ehkä se oli sallittua.

Äitini osti mulle vielä ihanan värisen kulhon ja pöytätabletin, jolle ei kyllä vielä ole käyttöä.

Mikä on teidän lempivaatekauppanne?

Loman päätös

v.2014 mulla oli viikon ajan "ylläpidossa" issikka

Viime postauksesta pystyitte lukemaan aika hyvin mun syyslomaviikon kuulumisia. Itsellänihän oli syysloma viime viikolla. Viikko meni todella nopeasti ja tuntui etten ehtinyt tehdä mitään muuta kuin talleilla ja pahinta tässä on se, etten tosiaan tehnyt mitään muuta. Olin joka päivä tallilla, paitsi lauantaina jolloin yritin parannella ääntäni. Ajattelin tässä postauksessa kertoa hiukan eilisestä, jolloin olin issikkavalmennuksessa. Pahoittelen heti, etteivät kuvat eivät ole kyseisestä valmennuksesta. Onneksi lopusta löytyy tiistaina kuvattu videopostaus! Olimme kaverini kanssa silloin Nebun tallilla, kun kaverini piti liikuttaa Nebu. Itse asiassa olin tänäänkin kuvaamassa Nebua, kun kavereillani oli ratsastustunti.

Tämän vuoden Hevosmessuilta issikoita!

 Löysin näinkin "laadukkaan" kuvan Juha Kontiosta vuoden 2013 hevosmessuilta.

Valmennuksessa menin kahdella tallin islanninhevosella, joilla olen ennemminkin ratsastanut. Molemmat ovat iältään melko nuoria. Tykkäsin Kontion opetustyylistä todella paljon! Hän kertoi todella hyviä vinkkejä juuri niiden hevosten ratsastukseen, joilla menin. Valmennus oli järjestetty hyvin, koska menimme kahden ratsukon ryhmissä ja niin valmentaja pystyi seuraamaan molempia ratsukoita. Itse asiassa Kontio kävi toisen ratsuni selässä. Sen jälkeen sainkin parhaat vinkit kyseisen issikan ratsastamiseen. Viime viikolla sain paljon hyviä vinkkejä ratsastukseeni eri opettajilta ja nyt saatan olla taas vähän parempi. Ainakin tiedän enemmän, vaikken mitään osaisikaan!

Linkki videoon

Käykö teidän valmentajanne/opettajanne koskaan hevostenne selässä?

Heppaviikko

Toinen oli vähä innoissaan

Eilen ääneni oli puolikadonnut ja tänään pystyn puhumaan enää hiljaisella äänellä. Odotan niin innolla huomista, kun äänen pitäisi olla parempi.. Huomenna luvassa olisi Juha Kontion issikkavalmennus. Tää viikko on kuitenkin ollut äänen menettämisen arvoinen! Olen ollut koko viikon hiukan kipeä, vaikka eipä mulla kai kuumetta ole ollut. Olen joka päivä näiden viiden päivän aikana päässyt jollekin tallille(en siis ole ollut todellakaan samalla tallilla joka päivä) ja palannut kotiin joko hyvällä tai huonolla fiiliksellä. Pikku hiljaa alan saamaan takaisin sitä hyvää fiilistä joka ratsastuksesta kuuluisi tulla. Mainittakoon keskiviikko ja eilinen, joista jäi todella hyvä fiilis! Sen sijaan torstaista jäi huonompi fiilis, vaikka ratsastuksen osalta se meni yhtä hyvin kuin aina.

Olin torstaina käymässä Jalmarin luona äitini kanssa. Kävimme hakemassa Agri Marketista sinne pinkin talikon syystä, että vanhalla ei enää saanut niin hyvin putsattua karsinoita. Tallille päästyämme otin hepat talliin ja siivosin sitten karsinat sillä uudella talikolla. Kun karsinat oli putsattu, otin Jalmarin hoidettavaksi samalla kun äitini harjaili Tiltaa. Tarkoitus oli lähteä köpöttelemään maastoon ilman satulaa. Kaikki sujui siihen asti hyvin, kunnes pääsimme metsän laitaan. Jalmari säikähti jotain ja hyppäsi aivan yhtäkkiä hyppäsi sivuun, kääntyi ympäri ja ravasi Tiltan luokse. Tippuminen ei olisi ollut kaukana, mutta pysyin ihmeen hyvin selässä.

Pellolle jatkaessa totesin, ettei Jalmari ole mun tyyppiä. Se ei suoraan sanottuna ole ratsu. Jalmari on hevonen, joka tykkää juosta ja itse en pysy selässä ilman satulaa, jos se lähtee lujempaa. Se pukitti pari kertaa pellolla ja teki muutamia pomppuja. Päädyin taas juoksuttamiseen. Huomasi, että Jalmariakin alkoi tympiä se jo. Pitäisi keksiä jokin uusi liikutusmuoto sille.. Itse haluaisin nousta kärryille, mutta Jalmarilla pitäisi olla kokeneempi kuski ohjaimissa. Sen sijaan ohjasajoa voisin ehkä koittaakin. 

Jes, se on laihtunut jo vähän! Verratkaa tämän postauksen toiseksi viimeistä kuvaa tähän kuvaan! 

Millä eri tavoilla te liikutatte heppojanne, jos ette ratsasta?

Ratsastustunnilla

Varasin viime viikolla itselleni irtotunnin jo tutulle tallille, Kauhajoen Hevoskeskukseen. Tunnin piti alkaa viideltä, mutta olimme hiukan jäljessä aikataulussa. Kavereideni hevoset olivat "hiukan" kuraiset, kun haimme ne tarhasta. Oma ratsuni Rini oli onneksi puhdas, mutta siitä taas lähti karvaa. Täytyy sanoa, että petyin hieman nähdessäni sen nimen kohdallani. Tiesin etukäteen, miten ponimainen Rini on ja olisin toivonut isompaa ratsua. 

Pääsimme aloittamaan tunnin noin 15 yli viisi. Alkuun menimme totta kai alkukäynnit. Sen jälkeen treenasimme kulmia ensin käynnissä ja sitten kevyessä ravissa. Omaksi ongelmakseni koitui asettaminen. En jostain syystä viitsi käyttää ohjia kunnolla. Muutenkin olen nykyään ratsastaja, joka ei enää vaadi hevoselta kovinkaan paljoa. Sitten valitan, kuinka huonosti meni, koska en yksinkertaisesti itse ratsastanut.

Kevyttä ravia mentiin oikeasti kauan. Pohjettani rupesi särkemään, koska jännitin sitä ilmeisesti joka hetki, kun kevensin. Onneksi sen jälkeen saatiin mennä hetki käyntiä, kun opettaja selitti seuraavan tehtävän. Tarkoituksena oli mennä harjoitusravia, kääntää toiselta pitkältä sivulta keskelle ikään kuin kaartoon, tehdä keskelle siisti pysähdys ja jatkaa ravissa. Jälleen kerran asetus ja kulmien ratsastus olivat suuressa osassa tehtävää. Nyt meni silti paremmin kuin kevyessä ravissa! Rinillä oli todella tasainen ravi ja siellä oli helppo istua ja jopa yrittää työskennellä. Lisäksi pysähdykset onnistuivat hyvin. Rini rupesi jo aavistamaan, mihin sen piti pysähtyä, mutta silloin vain aloin tehdä pysäytystä joko hiukan ennemmin tai myöhemmin. Silloin sujui hyvin ja sain Rinin oikeasti itse pysähtymään ja välillä jopa pelkkää istuntaa käyttäen. Rini on herkkä istunnalle, koska jopa minä sain sen pysähtymään pari kertaa "liian" nopeasti.

Tehtävää vaihdettiin siihen, että pysähdyksen kohdalla pitikin nostaa laukka. Rinillä oli hauska, ponimainen laukka! Siinä iski kuitenkin pahin ongelma. Rini yritti oikoa kulmaa ja itse käänsin sitä ulko-ohjalla, jolloin asetus kääntyi väärään suuntaan. Videolta tämän ongelman näkee hyvin! Oikeasti tekee jopa pahaa katsoa, kuinka väärin asettuneena sainkaan Rinin kulkemaan enkä suoraan sanottuna itse huomannut tuon ongelman olevan noin paha selästä käsin. Onneksi suunnan vaihdon jälkeen muhun iski fiilis, että oli pakko ratsastaa. Sain ratsastuksen sujumaan edes vähän paremmin. Lopuksi menimme vielä ravia ja loppukäynnit. Tunnista jäi taas kerran huono fiilis, koska en itse osannut. Suoraan sanottuna vaadin itseltäni liikaa, tavoittelen liikaa täydellisyyttä ja jään harmittelemaan virheitäni pitkäksi aikaa. Toisaalta saan olla tyytyväinen, koska istuntani oli melko hyvä näin itse sanottuna!

Linkki videoon

Materiaali taas ©Äiti!

Käyttekö te usein irtotunneilla?

Puolikipeä kuvaaja

Pitkästä aikaa olin kisakuvaajana. Puolikipeänä ponnistelin itseni tallille. Vaatteita laitoin päälle useamman kerroksen, etten vain saa keuhkokuumetta tai muuta vastaavaa. Eikä siltä kyllä tuntunut! Eipä siinä olisi kylmä voinutkaan tulla, kun kuljimme kaverini kanssa väliä maneesi-piha. Lisäksi taas taluttelin Nebua yhdessä välissä vuorotellen kaverini kanssa. Yritin säätää maneesissa kameran asetuksia, mutta hyviä asetuksia ei vain löytynyt ja kaikki maneesikuvat epäonnistuivat suoraan sanottuna. Sen sijaan pihalta sain ihan kivoja kuvia! Pihalla en jaksanut säätää asetuksia yhtään, mutta ehkä ihan hyvä niin. Kuvat onnistuivat ihan hyvin niinkin. Nean blogista voitte lukea kisoista enemmän ja sieltä löytyy myös enemmän ottamiani kuvia!

 Tälläsen loimen mä haluaisin, jos omistaisin hevosen!

Aiheeseen liittymätön kysymys, koska olette viimeksi olleet kipeinä?