Täytyy myöntää, etten edes muista, milloin olen viimeksi mennyt Jalmarilla satulalla. Viime viikkoina olen käynyt sen luona noin kerran viikossa ja olen mennyt pääasiassa ilman satulaa. Tosin tuossa kesäkuun alkupuolella päädyin taas kärryjen kyydille ihan vaihtelun vuoksi. Instagramissa olenkin ahkerasti hehkuttanut hyvin sujuneita treenejämme. Jalmari on ollut niin kivan rauhallinen viime aikoina! Kärryilläkin siitä kyllä huomasi innostuksen, mutta innostuksesta huolimatta vauhti ei kiihtynyt ellen sitä pyytänyt. Muistan, kuinka sain noin vuosi sitten tamman kärryille hypätessä olla koko ajan hidastelemassa sitä. Nyt Jalmari sen sijaan toimi lähes ajatukseni voimalla. Sama on ollut myös ratsastaessa. En siis voi hehkuttaa tuota tammaa yhtään liikaa!
Viime viikon maanantaina olin ratsastamassa Jalmarilla ja sain Nellin pitkästä aikaa kuvaamaan meidän menoamme. Hänelle siis kiitos kuvista! Päädyin menemään jälleen ilman satulaa, koska pääsimme menemään vain edestakaisin erästä pidempää tiepätkää, jonka pohja oli muuten todella hyvässä kunnossa! Suoralla tiellä nyt ei oikein saa mitään erikoisempaa tehtyä, joten tein muutamia siirtymisiä. Pysähdykset ja hidastukset olivat alkuun todella hitaita, mutta pikku hiljaa Jalmari alkoi toimia paremmin. Lopuksi sain sen hidastamaan ravista käyntiin pelkällä istunnalla löysällä ohjalla. Siitä vasta tulikin hyvä fiilis! Edelleen tuollaiset pienetkin onnistumiset tuntuvat niin hyviltä. Kaiken kruunasi se, että Jalmari oli ihanan innostunut koko ratsastuksen ajan. Se kulki paljon korvat höröllä ja toimi oikein hienosti!
Kuten voi kuvitella, ei Jalmari koko aikaa kuitenkaan täydellisesti mennyt. Välillä se nosti päätään ylemmäs, jolloin vauhtikin kiihtyi. Tätä tapahtui enemmän alkuun, mutta loppua kohden tamma rauhoittui huomattavasti. Se alkoi taas laskea päätään enemmän, jolloin minun oli helpompi istua selässä ja vauhti hidastui. Edelleen tuo rauhallisuus on se juttu, mitä haen ratsastaessa. Koen, että se onnistuu parhaiten meidän kohdallamme ilman satulaa, ainakin näin suoria teitä kulkiessa. Olen jopa oppinut pysymään siellä selässä mielestäni aika hyvin. En tarvitse enää tukea mistään ja voin huoletta antaa Jalmarille pidempää ohjaa ilman, että oma istuntani alkaa horjua. Me molemmat siis alamme kehittyä tässä pikkuhiljaa!
Oletteko te menneet viime aikoina ilman satulaa?