Minä ratsastustunnilla?!

Kirjoitin jokin aika sitten erääseen postaukseen, että tavoitteenani on käydä vuoden aikana ratsastustunneilla. Tavoite alkoikin lupaavasti, sillä päädyin lopulta Repolan tallille keskiviikkona 21.2. ratsastustunnille. Olen käynyt kuvaamassa kyseisellä tallilla kavereitani jo useampaankin kertaan, joten aivan uusi paikka ei kuitenkaan ollut kyseessä. 

Ratsukseni sain tallin omistajan hevosen nimeltä Otto, jolta löytyy kokoakin huomattavasti enemmän kuin niiltä, joilla olen tottunut menemään. Kyseessä on nuorempi ruuna, joten odotin ratsastusta mielenkiinnolla. Jo käynnissä ero muihin ratsastamiini hevosiin oli selkeä. Askel oli pitkä ja jo käynnissä minulla oli hankaluuksia istuntani kanssa. Yritin huomaamattani ratsastaa käyntiä liikaa lantiollani.

Aloitimme käynnissä yllä olevan tehtävän, jossa oli mm. pysähdyksiä ja ympyröitä ja tuota samaa teimme koko tunnin hiukan eri osia muutellen. Valkoinen merkkaa rataa, mitä teimme, harmaat ovat ympyröitä ja nuo tyhjät kohdat ovat pysähdyksiä. Tehtävä oli juuri sopiva, sillä jo siinä oli haastetta minulle! Kun tehtävä alkoi sujua käynnissä, se aloitettiin kevyessä ravissa. Tässä kohtaa ilmi tuli ainakin se, että käteni valahtivat usein liian alas. 

Lisää ongelmia tuli siinä kohtaa, kun ympyrät alettiin tehdä harjoitusravissa ja toisessa päässä pääty-ympyrällä nostettiin laukka. Opettaja huomautti, että menen niin sanotusti lyttyyn harjoitusravissa ympyrää tehdessä. Suorastaan järkytyin, kun suoristin kylkeäni ja opettaja sanoi, missä kohtaa olin täysin suorana. Tuntui nimittäin, että olisin siinä kohtaa ollut jo aivan vastakkaisella puolella vinossa. Samalla minun olisi pitänyt muistaa pitää kyynärpäät kyljissä ja ulko-ohja tarkkana, sillä kylkeä korjatessa ulkokäteni pääsi vähän minne sattuu. Istunnassani onkin siis paljon korjattavia asioita, joita en ole edes tajunnut ajatella!

Laukannostot ovat olleet minulle aina hankalia, mutta nyt se varsinkin korostui. En nimittäin meinannut saada nostettua laukkaa ollenkaan ja jos sain, se ei pysynyt yllä. Laukassa istuntani on yksi tekijä, joka jarruttaa. Lisäksi pidin myös ohjasta liikaa kiinni. Lopulta keskityin ohjaan liikaa ja siinä kohtaa aloin varsinkin jarruttaa istunnalla päästäen ohjan lähes kokonaan pois.

Tunti oli minulle varsin silmiä avaava. Olin tosiaan tuon tarpeessa, sillä nyt minulla on taas vino pino korjattavia asioita istuntaani liittyen! Esimerkiksi tuo ympyröillä sisäänpäin nojaaminen oli minulle täysin uusi juttu ja siitä haluan kyllä päästä eroon. Joka tapauksessa tykkäsin tunnista oikein paljon ja ratsuni oli mukavan erilainen verrattuna niihin, joita olen tottunut ratsastamaan. Jo tuo kokokin vaikutti paljon, sillä Oton liikkeet olivat kovin suuria verrattuna esimerkiksi Jalmariin, jolla nyt olen pääasiassa ratsastellut. Sain kyllä Oton kulkemaan satunnaisia pätkiä niin, että se tuntui satulaan kivalta, mutta onhan tuossa vielä opettelemista!

Näissä 8.2. kuvatuissa kuvissa esiintyvät Nelli ja Otto.

Ratsastatteko te paljon erikokoisilla ratsuilla?

Wanhat 2018

Kuvat ovat joko Henrin tai Julian käsialaa!

Outoa ajatella, että tuo kauan odotettu päivä on nyt jo takanapäin. Puolen vuoden treenit huipentuivat viime perjantaina 16.2. vanhojen tansseihin niin minun kuin monen muunkin kohdalla. Meillä treenit tosiaan alkoivat jo syyskuussa ja hyvä niin. Alkuun tuntui, etten opi tansseja millään, mutta yllättävän hyvin se alkoi kuitenkin sujua. Lopulta tanssit tulivat jo vähän kuin alitajunnasta.

Tää kampaus oli kyllä niin mun mieleinen!

Perjantaiaamuna heräsin puoli kuuden aikoihin ja aloitin aamutoimet mm. juomalla lämmintä, sillä juuri ennen vanhoja hankin flunssan ja siksi kurkkuni oli kipeänä myös tanssipäivänä. Meikkini toteutin itse ja siihen varasin aikaa runsaasti. Ehdin kuitenkin ihan hyvin meikata ja syödä aamulla, vaikka kampaajani olikin kahdeksan aikoihin. Kampaajalta sain tosin juosta mekon pukemisen jälkeen koululle, kun siellä piti olla jo puoli kymmenen aikoihin. Varsinaista kiirettä ei kuitenkaan todellisuudessa ollut, koska kenraaliharjoitukset olivat vasta kymmeneltä ja lopulta olin koululla hyvissä ajoin.

1. Kuva on aamulta, jolloin saavuin koululle ja ylimääräistä aikaa oli hetki ennen kenraaliharjoituksia. / 2. Nappasin kuvan silloin, kun olin jo matkalla ulos salista päivän päätteeksi. / 3. Kampauksessani olikin vähän enemmän pinnejä, kuin luulin! Tuntui nimittäin, että pinnejä olisi ollut päässäni vain muutama :D

Ensimmäinen näytös oli kello 12. Tuolloin minua jännitti hiukan, kun odottelimme jonossa saliin pääsyä. Toisessa näytöksessä, joka oli kello 18, minua ei enää jännittänyt. Tuossa jälkimmäisessä näytöksessä olin jo sen verran väsynytkin, etten enää osannut jännittää tanssimista. Itse esitykset menivät oikeastaan aika hyvin. Totta kai muutamia mokia tapahtui, mutta eivätpä ne maailmaa kaataneet.

1. Ruokailu alkoi kello 14 eräällä kartanolla. / 2. Ruokaan saimme itse vaikuttaa äänestyksellä ja lautaselta voi hiukan nähdäkin, mitä siellä lopulta oli tarjolla! Ruoka oli kyllä älyttömän hyvää, vaikka mikään suurin lihan ystävä en olekaan. / 3. Tää valkosuklaa-mansikka jälkiruoka oli myös todella, todella hyvää!

Kokonaisuudessaan päivä oli kyllä varsin kiva! Olihan se hauska, kun sai olla päivän vähän kuin prinsessa. Täytyy kuitenkin myöntää, että päivän jälkeen fiilis oli vähän "tässäkö se nyt oli" -tyyppinen. Päivä meni todella nopeasti ja se on ehkä syy tuohon fiilikseen. Totta kai päivä oli kyllä kaikin tavoin ikimuistoinen ja tuota on varmasti kiva muistella myöhemmin!

Oletteko te olleet katsomassa vanhojen tansseja tai jopa itse tanssineet niissä joskus?

Kaikki alkaa käynnistä

Ilman jalustimia meneminen on ollut aina haaste itselleni. Siksi olen mennyt ihan älyttömän vähän niin, että jalustimet olisivat kaulalla. Yksin ratsastaessa on niin helppo pysyä omalla mukavuusalueellaan ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Nyt asiaan tulee kuitenkin muutos! Päätin nimittäin kokeilla mennä kuukauden ilman jalustimia Jalmarilla. Kuun vaihteessa kokoan ajatukseni tästä kokeilusta tänne blogin puolelle. Haluan nimittäin tietää, miten ilman jalustimia meneminen vaikuttaa itseeni ja etenkin Jalmariin, vai onko vaikutusta ollenkaan?

Pääsin aloittamaan tämän "helmikuu ilman jalustimia" -tempaisun vasta 7.2, jolloin ehdin tallille. Tuolloin menin Jalmarilla aluksi maastossa ja siirsin jalustimet kaulalle jo ennen kuin nousin satulaan. Kokeilin myös laittaa satulan alle romaanin, jolloin satula tuntui paremmalta oman istuntani kannalta. Voi siis olla, että satulakin on yksi tekijä, joka vaikuttaa negatiivisesti istuntaani. Täytyy nyt tutkia tätä aihetta ja miettiä sen sopivuutta taas uudelleen myös Jalmarin kannalta.

Joka tapauksessa, takaisin treeneihimme. Jalmari oli heti aluksi todella reipas, ja jos esimerkiksi pysäytin tamman, se käänsi itsensä poikittain tielle. Energiaa siltä siis löytyi. Tilannetta ei helpottanut se, että itse jännitin satulassa, kun en saanut jalustimista turvaa. Onneksi olen keksinyt, että voin tällaisissa tilanteissa voin sulkea silmäni noin pariksi sekunniksi, jolloin pystyn keskittymään hengitykseeni ja saan itseni rentoutumaan. Näin myös Jalmari rauhoittuu, kun pystyn itse olemaan jännittämättä.

Pääaskellajimme maastossa oli käynti, eikä tämä johtunut huonosta pohjasta. Hain vain itselleni rentoa fiilistä. Pahin ongelmani ilman jalustimia menemisessä taitaa olla se, että jännitän siellä satulassa. Ilman satulaa pystyn kyllä menemään täysin ongelmitta, mutta jotenkin satula aiheuttaa sen, etten pysykään kyydissä niin hyvin, ainakaan ilman jalustimia.

Ne pari hassua ravipätkää, mitkä otin, olivat suorastaan kamalia. Pompin satulassa kuin mikäkin perunasäkki ja otin satulasta tukea jaloilla puristamalla. Siksi päätinkin jättää ravailun niihin pariin pätkään. Jalmarilla oli kuitenkin sen verran energiaa, että kävin vielä pellolla purkamassa siltä energiaa, mutta silloin otin jo jalustimet käyttöön. Tein silloin havainnon, että jalustimeni ovat aivan liian lyhyet. Ravasin pellolla niin, että olin itse jalustimien varassa ja siihen nuo jalustimeni olivat oikein sopivat.

Ensimmäisen kerran perusteella sain havannoitua ainakin sen, että nykyiset koulujalustimeni ovat aivan liian lyhyet. Tästä johtuen nilkkani kipeytyivät jo siinä, kun menin noin 10min pellolla ja noin puolet tästä ajasta jalustimien varassa. Lisäksi havaitsin, että lonkkani kipeytyivät jonkun verran ratsatuksesta. Paljon puhutaankin siitä, että lonkat pitäisi saada auki ratsastaessa, mutta en vain tiedä, miten. Voisin kuitenkin sanoa, että se on ainakin yksi ongelma omassa istunnassani. Tästä onkin taas hyvä jatkaa! Tavoitteena olisi kuukauden lopussa päästä mahdollisesti jopa laukkaamaan ilman jalustimia niin, etten pompi satulassa ainakaan kovin pahasti. Saattaa kuitenkin olla, että tavoitteeni on ihan liian korkealle asetettu, mutta sen näkee sitten.

Menettekö te usein ilman jalustimia? Onko teillä samanlaisia ongelmia?

Toteutusta vaille valmista

Tykkään asettaa itselleni tavoitteita ja suunnitella, kuinka pääsen tavoitteeseen. Todellisuudessa puoletkaan asettamistani tavoitteista eivät kuitenkaan täyty ihan siitä syystä, että suorittaminen jää siihen suunnittelun tasolle. Tästä syystä en ole mitään uuden vuoden lupauksiakaan tehnyt. Nyt innostuin kuitenkin suunnittelemaan realistia tavoitteita, joita voisin yrittää suorittaa tänä vuonna. Realistia näitä voisi sanoa myös siksi, etteivät kaikki liity hevosiin. Ratsastuksen suhteen en nimittäin aseta uusia tavoitteita, kuten tässä postauksessa kerroin. Yritän vain päästä siihen, että ratsastaisin siellä selässä oikeasti ja näin ollen pystyisin keskittymään myös istuntaani. Enemmän nämä seuraavat tavoitteet liittyvätkin muihin asioihin.

1. Käy ainakin silloin tällöin ratsastustunneilla

Tämä tavoite on ainoa, joka koskee hevosia ja ratsastusta. Kirjoitin aiheesta jo oman postauksen ja kuten jo siinä mainitsin, tuntuu, että kehitykseni junna paikoillaan ja istuntani ottaa vain takapakkia. Ehkä tämä johtuu osittain myös siitä, etten enää ratsasta siellä satulassa. Tästä syystä pohdin, että voisin käydä ratsastustunnilla. Säännölliset tai edes epäsäännölliset tunnit olisivat hyvä ratkaisu, kun silloin siellä satulassa olisi oikeastaan pakko ratsastaa ja tehdä jotain istumisen sijaan. Olen jo päättänytkin muutamia talleja, joita käyn testaamassa hiukan keväämmällä!

Hui, olen tainnut olla viimeksi ratsastustunnilla vuonna 2016 ja sekin oli kesäleirillä!

2. Opettele olemaan ilman meikkiä(ja silmälasit päässä)

Tykkään meikata ja olenkin meikannut oikeastaan päivittäin todella pitkään. Vihdoin tämän vuoden tammikuussa uskalsin lähteä kouluun ilman meikkiä, enkä edes muista, milloin olisin viimeksi tehnyt niin! Tämä on jo siis hyvä alku. Vielä kun oppisi jättämään piilolinssitkin kotiin..

3. Vietä kiva vanhojentanssipäivä

Vanhojen tansseihin on enää todella lyhyt aika, sillä ne ovat jo ensi viikolla! Onneksi olemme koulussa treenanneet jo lukuvuoden alusta asti tanssejamme, joten ne alkavat tulla jo melkeimpä alitajunnasta, ainakin treeneissä. Itse tanssipäivä kyllä jännittää jo nyt ja siksi toivonkin, että kaikki menee hyvin. Silti kehittelen päässäni kauhuskenaarioita, kuinka kaadun kesken tanssin ja mekkoni repeää tai muuta vastaava. Pitäisi kai vain mennä sillä asenteella, että hyvin se sujuu.

4. Hanki ajokortti ja ensimmäinen tatuointi tänä vuonna

Olen haaveillut autokorttia ja tatuointia jo pitkään, mutta vihdoin tänä vuonna minulla on niihin mahdollisuus! Täytän 18, joten autokortti tulee ainakin toivottavasti ajallaan ja tatuointiin liittyy eräs lupaus, joten senkin pitäisi onnistua. Samaa tatuointia olen haaveillut jo pitkään, joten uskon, etten tule katumaan sen ottamista. 

Toivottavasti tämä näkymä on vuoden lopussa hieman nopeamman ajoneuvon!

5. Kuvaa enemmän

Viime vuonna valokuvaus jäi hiukan taka-alalle, ainakin vapaa-ajalla. Koulussa me kyllä kuvasimme aika paljonkin, mutta muuten se hiukan jäi.. Nyt ajattelinkin, että voisin ottaa tavoitteeksi kuvailla enemmän, varsinkin hevosia! Tähän liittyen itselläni on kyllä yksi hatusta heitetty ideakin, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joka tapauksessa yritän olla tänä vuonna edes hiukan enemmän kamera kädessä!

Onko teillä tapana asettaa itsellenne vastaavia tavoitteita vuoden alussa?