Kaikki alkaa käynnistä

Ilman jalustimia meneminen on ollut aina haaste itselleni. Siksi olen mennyt ihan älyttömän vähän niin, että jalustimet olisivat kaulalla. Yksin ratsastaessa on niin helppo pysyä omalla mukavuusalueellaan ja mennä sieltä, mistä aita on matalin. Nyt asiaan tulee kuitenkin muutos! Päätin nimittäin kokeilla mennä kuukauden ilman jalustimia Jalmarilla. Kuun vaihteessa kokoan ajatukseni tästä kokeilusta tänne blogin puolelle. Haluan nimittäin tietää, miten ilman jalustimia meneminen vaikuttaa itseeni ja etenkin Jalmariin, vai onko vaikutusta ollenkaan?

Pääsin aloittamaan tämän "helmikuu ilman jalustimia" -tempaisun vasta 7.2, jolloin ehdin tallille. Tuolloin menin Jalmarilla aluksi maastossa ja siirsin jalustimet kaulalle jo ennen kuin nousin satulaan. Kokeilin myös laittaa satulan alle romaanin, jolloin satula tuntui paremmalta oman istuntani kannalta. Voi siis olla, että satulakin on yksi tekijä, joka vaikuttaa negatiivisesti istuntaani. Täytyy nyt tutkia tätä aihetta ja miettiä sen sopivuutta taas uudelleen myös Jalmarin kannalta.

Joka tapauksessa, takaisin treeneihimme. Jalmari oli heti aluksi todella reipas, ja jos esimerkiksi pysäytin tamman, se käänsi itsensä poikittain tielle. Energiaa siltä siis löytyi. Tilannetta ei helpottanut se, että itse jännitin satulassa, kun en saanut jalustimista turvaa. Onneksi olen keksinyt, että voin tällaisissa tilanteissa voin sulkea silmäni noin pariksi sekunniksi, jolloin pystyn keskittymään hengitykseeni ja saan itseni rentoutumaan. Näin myös Jalmari rauhoittuu, kun pystyn itse olemaan jännittämättä.

Pääaskellajimme maastossa oli käynti, eikä tämä johtunut huonosta pohjasta. Hain vain itselleni rentoa fiilistä. Pahin ongelmani ilman jalustimia menemisessä taitaa olla se, että jännitän siellä satulassa. Ilman satulaa pystyn kyllä menemään täysin ongelmitta, mutta jotenkin satula aiheuttaa sen, etten pysykään kyydissä niin hyvin, ainakaan ilman jalustimia.

Ne pari hassua ravipätkää, mitkä otin, olivat suorastaan kamalia. Pompin satulassa kuin mikäkin perunasäkki ja otin satulasta tukea jaloilla puristamalla. Siksi päätinkin jättää ravailun niihin pariin pätkään. Jalmarilla oli kuitenkin sen verran energiaa, että kävin vielä pellolla purkamassa siltä energiaa, mutta silloin otin jo jalustimet käyttöön. Tein silloin havainnon, että jalustimeni ovat aivan liian lyhyet. Ravasin pellolla niin, että olin itse jalustimien varassa ja siihen nuo jalustimeni olivat oikein sopivat.

Ensimmäisen kerran perusteella sain havannoitua ainakin sen, että nykyiset koulujalustimeni ovat aivan liian lyhyet. Tästä johtuen nilkkani kipeytyivät jo siinä, kun menin noin 10min pellolla ja noin puolet tästä ajasta jalustimien varassa. Lisäksi havaitsin, että lonkkani kipeytyivät jonkun verran ratsatuksesta. Paljon puhutaankin siitä, että lonkat pitäisi saada auki ratsastaessa, mutta en vain tiedä, miten. Voisin kuitenkin sanoa, että se on ainakin yksi ongelma omassa istunnassani. Tästä onkin taas hyvä jatkaa! Tavoitteena olisi kuukauden lopussa päästä mahdollisesti jopa laukkaamaan ilman jalustimia niin, etten pompi satulassa ainakaan kovin pahasti. Saattaa kuitenkin olla, että tavoitteeni on ihan liian korkealle asetettu, mutta sen näkee sitten.

Menettekö te usein ilman jalustimia? Onko teillä samanlaisia ongelmia?