Ympyröitä kerrakseen

Minulle on kertynyt kahdelta tallikerralta kuvia ja ajattelin, että yhdistän nämä kätevästi samaan postaukseen, koska kummaltakaan kerralta en viitsi tehdä omaa postausta. Ajattelin kertoa nämä aikajärjestyksessä, joten ensimmäisenä luvassa on ratsastuspostaus Lamonalta. Olin siellä 18.9 ja ratsastin noin 40minuuttia. Nyt Lamona oli rauhallisempi kuin viimeksi, eli se oli oma itsensä. Alkuun sain hiukan herätellä kyseistä ponia, mutta loppua kohden siltä löytyi jo omakin moottori. Uskalsin ottaa laukkaakin ja vitsit, miten mahtavia pätkiä sainkaan mentyä! Pitkästä aikaa tunsin osaavani hallita tuon ponin jokaista askelta jo pelkällä istunnalla. Jos se lähti laukassa vähänkään lujempaa kuin pyysin, otin istunnalla tilanteen haltuun ja sain kuin sainkin Lamonan hidastamaan rauhallisempaan laukkaan. Hetkeen en ole yrittänytkään mennä laukkaympyröitä, mutta nyt pääsimme jo hyvään alkuun ja tyydyin puolikkaaseen laukkaympyrään. Se on jo hyvä saavutus!

Laukkailun jälkeen Lamona tosiaan reipastui kivasti ja aloin työstää sitä enemmän (yllätysyllätys) ympyröillä ravissa. Nyt Lamona nimittäin kulki alusta alkaen pää turhan korkealla, vaikka se yleensä myötää alusta alkaen itse. Tällä kerralla siihen kuitenkin vaadittiin työstämistä, mikä oli siis vain hyvä asia! Lamona oli siis oikein mukavalla päällä, totteli hyvin, mutta ei ollut automaattinen. Kun sain molempiin suuntiin hyvät ravipätkät, menin vielä loppuverryttelyt.

Saman viikon sunnuntaina(25.8) olin puolestani Jalmarin tallilla. Päätin jo aiemmin, että vain juoksutan Jalmarin ja niin tosiaan teinkin. Viime vuoden puolella juoksutin sitä useampaankin kertaan, mutta nyt viime kerrasta on kulunut ainakin sen puolivuotta. Löysin tallista deltan, joten tällä kerralla Jalmari sai suitset päähänsä. Juoksutin sitä noin 20min niin, että vaihtelin useampaan kertaan suuntaa ja annoin tamman mennä isoa ympyrää. Kaverini kuvasi ja yhdessä välissä kokeilin itsekin kuvata kaverini siirtyessä liinan päähän. Jalmari oli alkuun hiukan unelias, mutta kyllä siitä taas muovautui korskuva arabikin, kun lähdin pyytämään kovempaa vauhtia. Mukaan mahtui kaiken maailman hyppyjäkin, joille vain nauroin, koska välillä tuntui, että Jalmari leikki leijaa tai muuta vastaavaa!

Pakko laittaa vielä tämä kuva Jalmarin tallikaverin oikeaoppisesta pukista!

Lamonan kuvat ©Nelli ja Jalmarin kuvat ©Hitu tai minä!
Juoksutatteko te riimulla vai suitsilla?

Joskus on vain parempi mennä rennosti

Ja kuten kuvasta huomaa, me todellakin menimme rennosti!

Olen viime aikoina mennyt Jalmarilla paljon satulalla, kun nyt vihdoin ja viimein löytyi kivan oloinen penkki. Viikko sitten uskaltauduin selkään taas vaihteeksi ilman satulaa ja voin sanoa, että sain jälleen kokea, kuinka hankala siellä onkaan pysyä. Liukkaat pöksyt ja tynnyrimäinen selkä eivät ole hyvä yhdistelmä. No, en silti tippunut ja siitä olenkin tavallaan ylpeä! Viime syksynä tähän samaan aikaan aloin opetella pysymään siellä selässä(<-postaus) ilman satulaa ja tuosta tasapainoni onkin kehittynyt ihan kiitettävästi. Muistan, kuinka tuon postauksen kerralla roikuin ohjassa ettei Jalmari vahingossakaan päässyt liian lujaa. Onneksi saan nykyään mennä miltei miten vain ja pysyn selässä itse asiassa aika hyvin, vaikka itse sanonkin.

Tallikoira menossa mukana!

Ensimmäisenä menimme perunapellolla. Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta oikeasti se tuntui ihan kentältä. Harmi vain, ettei pohja kuitenkaan ollut ihan tasainen. Siltikin väitän, että pellolla oli jopa ihan hyvä mennä. Ainakin Jalmari meni siellä hyvin, ja sen tallikaverikin! Kuvissa pelto näyttää hirveän epätasaiselta, mutta siellä oli uria, joita pitkin pystyi ravaamaan ja käyntiä oli mahdollista mennä missä vain. Menimmekin ravia siksi vain suorilla. Annoin usein Jalmarille enemmän ohjaa ravissa, jotta se pääsi venyttämään askeltaan ja laskemaan kaulaansa. Hienostihan se tamma sitten menikin! Siirryimme pellolta kuitenkin toiselle pellolle, joka oli ruohopelto. Siellä treenasimme voltteja ja ravia. Yllättäen Jalmarilta katosivatkin jarrut. Tai eivät oikeastaan kadonneet, mutta hidastuivat kuitenkin. Siksi aloinkin roikkua ohjassa eikä meno ollut mitään siisteintä. Siksi päätinkin jättää koulutreenit sikseen ja aloittaa humputtelun. Yritin mm. ravata ilman käsiä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun Jalmari tajusi saavansa itse valita suunnan. Lisäksi mm. venyttelin siellä selässä ja "treenasin" jalkalihaksiani nostamalla jalat yhteen Jalmarin kaulan yllä. Täytyy kyllä myöntää, että Jalmari on hyvin, hyvin rauhallinen otus ja siitä tykkään! Ainakin kuskilla oli hauskaa!

Yritys hyvä 10.

Kuvat ottanut Hitu!

Oletteko te koskaan ravanneet/laukanneet niin, että kädet ovat sivuilla?

Liian reipas poni?!

Kuulostaa hauskalta sanoa, että ratsu olisi liian reipas, mutta siltä Lamona tuntui viime sunnuntaina(11.9)! Tämä postaus siis tulee hiukan "myöhässä", mutta minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa postailla enää niin usein kuin ennen.. Olin siis ratsastamassa Lamonalla taas pitkästä aikaa ja mietin silloin jo ennen tallille lähtöä, että taidan mennä vain rauhallisen kouluväännön ilman laukkoja. Tämä sama fiilis iski myös silloin, kun nousin satulaan ja hoinkin kuvaajallemme, etten tosiaankaan ole ottamassa laukkoja. Nimittäin jo ensiaskeleella tuntui, että Lamona olisi saattanut lähteä lentoon minä hetkenä hyvänsä! Tämä oli siis täysin uusi puoli siitä ponista, mikä yllättikin minut täysin.

Alkukäyntien jälkeen siirryimme pellon toiseen päähän, jossa otan yleensä laukat. Siellä menin lähes koko "tunnin" isolla ympyrällä yrittäen saada Lamonaa kuulolle. Ensimmäistä kertaa tamma leikki kirahvia eivätkä avut menneet silloin todellakaan perille. Otimmekin alkuun lähinnä pysähdyksiä ja niihin Lamona onneksi reagoi tavallista nopeammin. Sen sijaan ravista käyntiin siirtymiset olivat suoraan sanottuna aika mielenkiintoisia. Niissä Lamona usein lähti leikkimään kirahvia eivätkä pidätteet menneet läpi. Voisin jopa sanoa, että Lamona oli tällä kerralla hiukan kuuma ratsastaa. Se olisi ihan varmasti ampaissut kiitolaukkaan parissa sekunnissa, jos olisin pyytänyt sitä. Siksi en laukkaa ottanutkaan. Olen nimittäin varma, että tuo poni olisi saanut minut tavalla tai toisella alas, jos olisimme lähteneet treenaamaan laukkaa. Jo ravissakin riitti nyt työstettävää. Tilannetta ei yhtään auttanut se, että jäin helposti itse jännittämään, jos Lamona yritti kiihdytellä.

Täytyy kuitenkin todeta, että onneksi Lamona rauhoittui pikku hiljaa, kun pääsimme ravailun makuun. Ja jos nyt jotain hyvää pitäisi löytää, niin ainakin sen ravi oli kunnolla tarmokasta! Usein ravi jää laahustavaksi, mutta nyt minun piti hakemalla hakea tällaista ravia. Siksi olinkin oikeasti jopa helpottunut, kun Lamona lähti ensimmäistä kertaa itse hiukan laahustavampaan raviin. Jo pienellä pyynnöllä ravi kyllä muuttui tarmokkaammaksi ja lopuksi Lamona olikin ihan kiva ratsastaa. Alkuun se vain oli hiukan liiankin reipas.. Menon rauhoittuessa Lamona kuitenkin alkoi kuunnella ja se myötäsikin todella kivasti useilla pätkillä. Hyviin pätkiin olikin hyvä lopettaa.

Kaikki kuvat ©Nelli!

Otatteko te aina laukkaa, kun ratsastatte?

Ruskan värejä

 1.

2.

3.

Olin viime viikolla liikuttamassa Jalmaria kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla ajoin sillä todella rennosti ja toisella kerralla sitten ratsastin. Nyt ajattelin kertoa tarkemmin tuosta ratsastuskerrasta. Sanon jo alkuun rehellisesti, ettei meno sujunut ainakaan pellolla yhtään hyvin. Siirryimmekin aika nopeasti pellolta maastoon. Siellä meni onneksi hiukan paremmin, mutta on niitä parempiakin päiviä ollut.

4.

5. Osaisinpa sanoa, mitä ihmettä teen tuolla satulassa, mutta kun en tosiaankaan tiedä. No, hauskaa ainakin näyttää olevan!

6.

7.

8.

Pellolla menimme kaikki askellajit läpi, vaikka jo ravissa tuntui siltä, ettei ratsastuksesta tule yhtään mitään. Onneksi kuitenkin päätin ottaa laukkaakin, koska se sujui hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa peltotreenit. Halusin silti jatkaa ratsastusta, koska emme tosiaan ehtineet mennä pellolla kuin hetken, ja sirryimme sitten maastoon eli tässä tapauksessa eräälle tielle, jota menimme taas edestakaisin. Täytyy sanoa, että siinä kohtaa maastoon lähteminen oli järkevä vaihtoehto. Jalmarikin tuntui hiukan piristyvän ja se kulkikin loppuajan korvat höröllä. Ensimmäistä kertaa kokeilin ottaa kyseisellä tiellä myös laukkaa, mutta totesin heti, että alusta oli siihen liian kova. Laukka ei tuntunut yhtä hyvältä kuin yleensä, mutta muuten voin sanoa olevani ihan tyytyväinen Jalmariin. Siksi otinkin laukkapätkän jälkeen enää loppuravit ja -käynnit.

9.

10. Älkää huoliko, ei se oikeasti noin yksin tuossa seissyt!

11.

Päätin jo tiellä ratsastaessani, että haluan sieltä "hienompia" poseerauskuvia. Siksi kaverini saikin tulla kuvaamaan meitä vielä ratsastuksen jälkeen. Täytyy sanoa, että näistä kuvista tuli omasta mielestäni todella hienoja ja kaverini sai otettua juuri sellaisia kuvia, kuin halusinkin! Tuo tien ympäristö oli niin hienosti ruskan väreissä, vaikka sitä nyt ei näistä kuvista huomaakaan.

12.

13.

14. Taas hiukan rakennekuvapäivitystä, edelleen tuota mahaa löytyy.

Kaikki kuvat ottanut Nelli!

Löysittekö suosikkikuvaa näistä?

Vihdoinkin sänkipellolla!

En vain voi sanoin kuvailla fiilistä, jonka koin viime viikon tiistaina(30.8). Pääsimme silloin menemään sänkipellolle, jolle pääsemistä olen jo odotellutkin. Ratsastus sujui pitkästä aikaa todella hyvin, eikä Jalmari olisi vonut mennä oikeastaan yhtään paremmin!
Pelto ei ollut mikään ihanteellisin, koska paikoin oli traktorinjälkiä, joita sitten yritin vältellä parhaani mukaan. Lisäksi maa oli vielä hiukan märkää, mistä Jalmari ei ole yleensä tykännyt. Nyt tästä ei kuitenkaan ollut haittaa. Jalmari pukitteli joskus huonon pohjan takia, ja nyt se ei pukittanut kuin kerran ja sekin saattoi olla silkasta ilosta! Jalmari nimittäin innostui taas vaihteeksi ja parhaimmat pätkät koimmekin yllättäen laukassa! Ajatuksenani oli mennä kunnon ravitreenit pellolla, mutta eräällä suoralla Jalmari pääsikin itse nostamaan laukan. Nosto oli todella tasainen eikä laukkakaan ollut mitään kiihdyttelyä, vaan tasaista ratsulaukkaa, jossa oli helppo istua. Tästähän minä sitten innostuin ja ajattelin, että vaihdankin ravitreenit laukkailuun. Tämä tuntui sopivan Jalmarillekin. Se nosti laukkoja todella nätisti, eikä kiihdytellyt ellen antanut lupaa. Pari kertaa päästin tammalle ohjaa, jotta se sai leikkiä edes hetken ferraria. Siltikin ohjat pysyivät minulla ja sain hallittua Jalmaria jopa hyvin pienillä avuilla.

Ravissa koimme myös pari ihan kivaa pätkää, kun totesin saavani tamman hidastamaan jo pelkällä istunnalla. Tätä olen yrittänyt treenata oikeastaan koko kesän ja nyt vihdoin tajusin, että olemme onnistuneet tavoitteessa! Eihän Jalmari nyt koko aikaa yhtä hyvin tottele, mutta askel kerrallaan on hyvä edetä ja siksi pienistäkin onnistumisista saa ja pitää iloita.

Itseäni harmittaa hiukan, että videolla on laukkapätkiä vain oikeaan kierrokseen. Nostot ja itse asiassa laukkasuoratkin olivat kaksi kertaa parempia juuri siihen toiseen suuntaan, josta kuvatkin on otettu. Tuo videolla näkyvä nosto ei todellakaan ole parhaimpia, koska siinä vauhtia on selkeästi liikaa. Tämä on niin tyypillistä, että niitä onnistuneimpia pätkiä ei saakaan videolle, mutta ei anneta sen häiritä! Pääasia on kuitenkin loppujen lopuksi se, millaiset fiilikset ratsulle ja ratsastajalle jäivät ja omalta kohdaltani voin todeta, etten voisi olla enempää tyytyväisempi! Eikä se Jalmarikaan tainnut laukkailua paheksua, kun loppuraveissa tamma yritti itse nostella kolmatta askellajia.

Linkki videoon

Materiaali ©Nelli!

Oletteko te päässeet jo menemään sänkipellolla?