Jatka lauseita - postaushaaste

 

En ole vielä liittänyt blogiani blogiportaali Jalustin.net:iin. Olen kuitenkin seuraillut näitä postaushaasteita ja tästä uusimmasta innostuin itsekin. Tällä hetkellä olen ratsastusleirillä, joten kirjoitin tämän luonnoksiin valmiiksi julkaisua varten. 

Lempi askellajini on varmaankin ravi. Ravissa pysyn vielä mukana ja pystyn tekemäänkin satulassa jotain ilman, että alan miettiä vain omaa istuntaani. Laukassa käy niin, että keskityn usein omaan istuntaani ja kirjaimellisesti vain istun kyydissä. Harvoin lähdenkään työstämään hevosia laukassa. 

Lähestyessäni estettä lasken nykyään usein ääneen askeleita ja siltikään en osaa oikeaa ponnistuspaikkaa. Lisäksi pitäisi muistaa miljoona muutakin asiaa. Esteiden hyppääminen on oikeasti haasteellista ja siksi olenkin siirtynyt nykyään enemmän kouluratsastajaksi.

Tallilla pelkään tekeväni virheitä, joista joku joutuu kärsimään - hevonen tai ihminen. Lisäksi hämähäkit ja hirvikärpäset ovat inhottavia, mutta niitä en varsinaisesti pelkää.

Hevosmaailmassa en ymmärrä kiusaamista tai turhaa arvostelua. Itse en ikinä ole joutunut tällaista kokemaan, mutta olen hiukan järkyttyneenä lukenut muiden kokemuksia aiheista. Tallinhan pitäisi olla se kiva paikka, johon mennä kun muualla on ikävää eikä toisinpäin! 

Unelmieni hevonen olisi osaava opetusmestari, joka ei kuitenkaan ole mikään kovin vanha tai automaatti ratsastaa. Tämän hevosen kanssa voisin opetella rauhassa hyppimään esteitä ja vääntämään koulua, eikä se ottaisi nokkiinsa virheistäni. Lisäksi olisi hyvä, jos hevosen kanssa voisi harrastaa monipuolisesti kaikkea muutakin.

Vaikka onhan tämäkin hevonen aika unelmien täyttymys.

En pidä hevosista, jotka ovat laiskanpuoleisia tai liian automaatteja. Tästä tulee mieleen jotkut ratsastuskouluhevoset, jotka ovat jo turtuneita pohkeisiin ja kulkevat vain kiltisti uraa pitkin.. Onneksi harvoin tulee tällaisia hevosia vastaan!

Hevosenhoitaja on hyvä apulainen esimerkiksi kisapaikoilla ja muilla matkoilla. Lisäksi he ovat usein hyviä kuvaajia, joten apu on monella tavalla hyödyllistä!

Jos taivaalta tulee vettä kaatamalla, ja minulla on tunti kentällä, toivon sateen laantuvan tunnin aikana ja puen reippaana sadevaatteet ylleni. Säälin kyllä enemmän opettajaa, joka joutuisi vain seisomaan sateessa.

Vahvuuksiini ratsastajana kuuluvat muun muuassa itsekriittisyys. Tiedän itse omat virheeni ja saatankin välillä huomautella jo ennen kuvaajaa, että istun esimerkiksi huonossa ryhdissä. Välillä tämä on mennyt jopa sen puolelle, että huomaan vain ne virheet enkä ollenkaan hyviä puolia. Ilman valvovaa silmää ratsastellessa tästä taidosta on kuitenkin hyötyä ja voin ylpeänä sanoa, että välillä olen jopa ihan tyytyväinen istuntaani itsekriittisyydestä huolimatta!

Jos olen yksin tallilla, kun sähköt menevät poikki, niin ilmoittaisin heti tallin omistajalle asiasta ja pyytäisin tarkempia ohjeita. Saattaisin toki ensin pelästyä, jos tallille tulisi pilkkopimeää, mutta jatkaisin kyllä hommiani tuon ilmoituksen jälkeen, vaikka sitten kännykän valolla!

Ratsastusleirit ovat mahtavia keksintöjä! Niiden aikana pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin, parantamaan omia taitojaan ja ennen kaikkea, pitämään hauskaa!

Leikkituntien idea on jättää huolet edes hetkeksi unholaan ja pitää hauskaa! Eikä se tippuminenkaan mitenkään epänormaalia ole, koska leikkitunneilla se on varmaa, että saa joko huutaa itse "kakkua!" tai sitten joku muu huutaa sen, kun itse tippuu.

Maastoilu on parhaimmillaan hyvässä seurassa ja kauniissa ympäristössä kesällä ilman ötököitä! 

Aina, kun putoan alan nauraa ihan hullun lailla! Usein tipun niin säälittävistä syistä ja vaikka tippuisin pahemminkin, alan nauraa. Olen huomannut, että saatan nauraa myös niissä tilanteissa, joissa menen eräänlaiseen paniikkitilaan.