Kehittyminen etenee

 Joulupostaus numero 7

Viime vuonna kirjoitin tällaisen samanlaisen postauksen otsikolla Tavoitteet vuodelle 2016. Tässä postauksessa en vielä kerro tavoitteitani vuodelle 2017, vaan käyn läpi kehittymistäni ratsastajana. Tästä aiheesta kyseltiin paljon kysymyspostauksessani ja täytyy sanoa, että aihe kiinnostaa kyllä itseänikin! Tämän vuoden aikana olen nimittäin ottanut todella suuria harppauksia kehittymiseni suhteen jo lyhyessäkin ajassa. Tämän vuoden alussa asetetut tavoitteet olen saanut kaikki toteutettua, ainakin osittain. Viime vuoden kuvia katsellessa olen lähinnä kauhistellut, kuinka olen voinut joskus ratsastaa niin. Esimerkiksi näitä kisakuvia katsoessani jouduin toteamaan, että olen todellakin kehittynyt ratsastajana, aika paljonkin. Luulin, että ratsastin edes hiukan siistimmin jo tuohon aikaan, mutta en näemmä.

Yllä oleva kuva on otettu viime vuonna elokuussa. Kyseinen postaus löytyy tämän linkin takaa ja täytyy sanoa, että järkytyin noita kuvia katsellessa. Jalmarin kanssa menimme vain lujaa, muulla ei ollut väliä. Nykyään meno on onneksi täysin erilaista. Nyt sentään keskitymme rauhallisuuteen. Voin siis sanoa, että Jalmarikin on kehittynyt. Voisinkin kirjoittaa tästäkin aiheesta postausta, kunhan vain saan enemmän materiaalia!

Tämä kuva on otettu vuoden 2015 lokakuussa. Ongelmat kiteytyvät todella hienosti yhteen kuvaan! Pahimpia ongelmiani olivat takakeno, varpaiden suunta ja jalkojen valuminen eteen. Tässä kuvassa varpaat sentään osoittavat aika hyvin oikeaan suuntaan, mutta voin sanoa, että ongelma oli paha. Vielä nykyäänkin varpaani lähtevät välillä väärään suuntaan, mutta saappaisiin siirtymisen johdosta ongelma lähes katosi. Nähtävästi kengillä on oikeasti paljon vaikutusta! Edelleen minulla on kuitenkin sama ongelma, tuoli-istunta. Nykyään vain osaan pitää selkäni suoremmassa, jolloin ongelma ei näytä ihan niin pahalta. Pohkeiden paikka on kuitenkin edelleen väärä.

Tässä kaikki istuntavirheeni laukassa tulevat hyvin esille. Ennen jännitin jalkaani lähes aina niin, etten voinut rentouttaa lantiotani. Tätä ongelmaa yritettiin pitkään korjata, mutta vasta tänä vuonna olen oppinut oikeasti istumaan siellä satulassa! Edelleenkin saatan jännittää jalkoja esimerkiksi ilman jalustimia mentäessä, mutta muuten pystyn pitämään jalkani jopa aika hyvin "pitkänä", vaikka itse sanonkin! Tuntuu, että suurin muutos oli siinä, kun aloitin Lamonalla ratsastamisen. Väitän, että se poni onkin vienyt minua yllättävän paljonkin eteenpäin. Lamona on nimittäin se, jolla pääsin treenaamaan aktiivisemmin myös laukkaamista.

Nämä kaksi laukkakuvaa on otettu tämän vuoden tammikuussa. Näistä näkee jo hiukan kehitystä edelliseen kuvaan verrattuna, mutta edelleen jännitän hiukan jaloillani, etenkin tässä alemmassa kuvassa. Luulenkin, että näiden kuvien ottamisen aikaan suurin ongelmani oli se, että osasin istua liitovaiheessa siististi(ylempi kuva), mutta muuten jännitin edelleen jalkojani. Olihan se jo hyvä alku, koska hyvin nopeasti aloin kehittyä siitä ja saada jalkaani enemmän rennoksi.

Nämä yllä olevat kuvat on otettu tänä kesänä/syksynä. Pikku hiljaa jalkani on löytänyt oikean paikan. Edelleen minun pitää opetella rentouttaman lantioni, mutta suunta on jo huomattavasti parempi! Lisäksi tuolle ryhdille on kyllä pakko tehdä jotain. Alla on kaksi kuvaa joista tämä minun ja Rafin kuva on otettu 2015 ja alempi, Jalmarin kanssa otettu kuva, on otettu tänä vuonna. Kuvien ottamisessa on aika tarkasti vuosi väliä. Nykyään ongelmiani ovat mm. tuo eteen nojaaminen ja alapohje, jonka irrotan ratsun kyljestä. Etenkin Jalmarin kanssa tuo jalan irrottaminen tulee esiin. Voisin miltei väittää, että sinänsä viime vuonna otetussa kuvassa istuntani on siinä mielessä parempi, että istun suorassa. Mutta jos nyt en mitään muuta kehuttavaa keksi, niin voisin mainita katseestani, jonka olen nostanut aika hyvin tuolta maasta ylemmäs!

Alla olevat kuvat nyt eivät ole parhaita, mutta näkee niistäkin jo kehitystä. Kehitykseni esteillä onkin kyllä uskomaton juttu. En nimittäin ole hypännyt oikeastaan tämän vuoden puolella ollenkaan muuten kuin tuolla leirillä heinäkuussa. Hiukan jopa pelkäsin leirillä, miten kamalalta esteistuntani näyttääkään, mutta yllättäen se olikin ihan kiva, näin itse sanottuna! Onhan siinä paljon parantamistakin, mutta siihen nähden, etten tosiaankaan hypi esteitä mitenkään usein, se oli hyvä!

2015

2016

Oletteko te kehittyneet mielestänne tämän vuoden aikana?