Kirjaimellisesti lennettiin esteiden yli

Taisin kirjoittaa tämän kesän tavoitelistaan, että haluan hypätä, mutta Jalmarin kanssa se ei olisi niin kannattavaa. No, kuinkas kävikään; päähänpistoni johdosta päädyin hyppäämään Jalmarin kanssa pari viikkoa sitten maanantaina (11.6). Eikä se edes ollut niin katastrofaalista, kuin kuvittelin. Olin nimittäin varma, että Jalmari saa tiputettua minut vähintään kerran! Tamma innostui toukokuussa jo puomeja mennessämme sen verran, etteivät odotukseni olleet kovin suuret. Eipä Jalmarilla ole edes hypätty muutamia satunnaisia enemmän tai vähemmän vahinkohyppyjä lukuun ottamatta kuin kerran. Ja siitäkin on enemmän aikaa. Tamman hyppytekniikka ei siis ole mikään täydellinen, mutta kyllä me silti tuota meidän hurjaa "estettä" päästiin ylittämään ihan puhtaastikin!

Ainakaan ei voi väittää, ettenkö mä ois ollut tosissani! Ilme kertoo kaiken.

Hyppytuokio alkoi lupaavasti, kun jo käynnissä puomeja lähestyessämme Jalmari päätti tehdä u-käännöksen. Oletettavasti se ajatteli puomien olevan hurja monsteri, joka syö pikkuisia Jalmari-poneja. Onneksi alkujärkytyksestä selvittyään tamma ylitti puomeja nätisti. Päästiin menemään niitä sekä käynnissä että ravissa. Tämän verryttelyn jälkeen käskinkin kuvaajaamme Hilmaa nostamaan puomit ristikoksi. Tuota kavaletista menevää ristikkoa me sitten ylittelimme Jalmarin kanssa aluksi käynnissä ja sitten ravissa. Etupää meni kyllä lähes aina nätisti yli, mutta takapää pudotti puomeja hyvinkin helposti. Laukassa tekniikka onneksi muuttui hieman paremmaksi ja viimeiselle "pystylle" saatiinkin hyvä hyppy, josta olen todella ylpeä! Postauksen ensimmäinen kuva on juuri tuosta hypystä ja kyllähän siitä huomaa, että tekniikkakin on jo parempi kuin näissä muissa hypyissä.

Näin käy, kun kuski ei näe ponnistuspaikkaa. Mutta hei, puomi ei tippunut! Me kirjaimellisesti lennettiin!

Hypyt ovat laskettavissa ihan kahden käden sormilla, miltei jopa yhden. Otimme niitä siis todella vähän ja korkeudet pysyivät ihan kavalettitasolla. Meidän treenaamiseen ne olivat kuitenkin juuri sopivia. Sekä kuski että ratsu olivat kuitenkin aika hukassa vielä. Jätin Jalmarin suorittamaan liian usein yksin heittäessäni ohjat pois. Myös hyppykohtien hahmottaminen oli minulle hankalaa, enkä yhtään ihmettele, miksi Jalmari tiputteli näistäkin esteistä puomeja. Eihän se nyt voi hypätä, jos kuski ratsastaa paikat ihan miten sattuu. Onneksi saatiin niitä ihan hyviäkin hyppyjä, eikä kellekään jäänyt traumoja. Ehkä me kuitenkin pysytään pääasiassa koulujuttujen treenaamisessa ja mennään jatkossa  pikkuesteitä joskus ja jouluna mielenvirkistykseksi. Olihan tuo nimittäin ihan hauskaa ja Jalmarikin tuntui kuitenkin tykkäävän ainakin vähäsen.

Mulla taitaa olla kehuminen käynnissä ja Jalmarista en edes ole varma (:D).

Mikä on ollut korkein este, minkä olette hypänneet?