2. tammikuuta 2019

Tulevaisuudennäkymiä

Sana "pelko" kuvaa aika hyvin tuntemuksiani, kun yritän ajatella tulevaisuutta. Pelko siitä, mitä menetän ja pelko siitä, mitä saan. 


Viime vuosi meni vauhdilla. Siis oikeasti. Vastahan oli 2018 uusi vuosi. Silloin söin naapurikaupungin mäkkärissä ruokaa ja kävimme kavereideni kanssa ilmeisesti useammissakin juhlissa, tai sitten vain yksissä. Ehkä siitä onkin jo ihan riittävästi aikaa, kun muistikuvat alkavat hieman hämärtyä.

 Wanhat 2018 olivat kyllä yksi viime vuoden mieleenpainuneimmista tapahtumista!

Päällimmäisenä viime vuodesta on jäänyt mieleen kiitollisuus ja onnellisuus. Olen saanut viettää ihanan vuoden poikaystäväni kanssa, ollaan otettu Jallun kanssa mielettömän suuri harppaus kehityksessä ja olen täyttänyt 18, mikä tarkoittaa, että sain auton ja ajokortin (nimenomaan sain, kiitos siitä!). Tähän voisin totta kai listata myös miljoona muuta asiaa, joista olen ollut kiitollinen viime vuonna. Erityisesti olen kuitenkin onnellinen, kun olen saanut viettää vuoden itselleni tärkeiden ihmisten kanssa. Olen saanut aina tukea, kun olen sitä tarvinnut. Tukea olenkin tarvinnut viime vuonna välillä enemmän ja välillä vähemmän.


Viime vuosi menikin niin sanotusti aika tasapaksusti eteenpäin. Totta kai pieniä muutoksia, kuten muutoksia kaveripiireissä, on tapahtunut, mutta sellaisia oikeasti suuria muutoksia ei ole oikeastaan tapahtunut. Oma auto ja ajokortti olikin ehkä yksi suurimmista viime vuoden muutoksista. Sen sijaan tänä vuonna pitäisi alkaa tapahtua.


Tässä pikku hiljaa minulla olisi tarkoituksena etsiä oma vuokra-asunto uudelta paikkakunnalta poikaystäväni kanssa. Ensi keväänä minulla on jäljellä enää ylioppilaskirjoitukset ja kauppaoppilaitoksen työharjoittelujakso. Hui, pelottavaa ajatella näin. Tuntuu, että yksi ajanjakso elämässäni on päättymässä ja uusi sivu alkamassa. En kuitenkaan ole varma, haluanko, että niin käy. Suoraan sanottuna kaikki tulee muuttumaan kertaheitolla ja se stressaa jo hieman nyt. Olenkin päättänyt, että tässä on pakko edetä vaihe vaihteelta. Ensimmäisenä olisi tarkoitus etsiä se kämppä. Sen jälkeen en vielä tiedä. Katsoo vähän, miltä tilanne silloin näyttää.


Hevoset ovat yksi iso kysymysmerkki vielä niillä uusilla sivuilla, jotka on käännettävä tämän vuoden puolella. Vielä muutama viikko sitten olin varma, että otan Jalmarin mukaani. Sitten minut herätettiin niistä pilvilinnoista ja tajusin, ettei se ehkä olekaan mahdollista. Ainahan sitä kuitenkin palaa miettimään, että "jos kuitenkin". Mutta tällä hetkellä todennäköisempää on, että kuljen vain uudelta paikkakunnalta viikoittain Jalmarin luona. Jos vain rahani riittävät. En kuitenkaan ole vielä valmis luopumaan Jalmarista. Onhan siitä tullut tässä vuosien aikana todella tärkeä minulle. Jo ajatus Jalmarista luopumisesta itkettää.


Surullista kyllä, en osaa sanoa vielä mitään varmaksi tämän vuoden puolelta. En edes sitä, tulenko valmistumaan vai en. Voi olla, etten ehkä pääsekään jostain ylioppilaskokeesta läpi ja jos näin kävisi, joutuisin jatkamaan vielä kouluani. Vasta ajan kuluessa saan tietää, mitä oikeasti tulee tapahtumaan. Tällä hetkellä ihan kaikki on vielä ajattelua "jos...". Sen voin kuitenkin sanoa, että niitä asuntoja olen jo etsinyt, mutta niistäkään en ole käynyt katsomassa vielä yhtäkään.

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä todella paljon kuluvaan vuoteen, kaikki varmasti kääntyy ja päätyy parhain päin, vaikkei sitä aina uskoisikaan. Kun jokin ovi sulkeutuu, seuraava aukeaa.

    Mulla on blogissa menossa myös linkkaa blogisi-postaus, eli käy halutessasi linkkaamassa blogisi seuraavasta linkistä Pörheää Menoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Uskon kyllä itsekin näin, tällä hetkellä vain stressaa se, kun en tiedä yhtään mitään varmaksi tulevaisuudesta. Oon sellainen ihminen, että vaadin selkeitä suunnitelmia ja tällä hetkellä niitä ei oikein ole.. No, aika näyttää! Nyt elellään päivä kerrallaan.

      Kiitos vinkistä! Pitääkin käydä vilkaisemassa :)

      Poista
  2. Pelko on täälläkin sana mikä kuvaa tulevaa vuotta... Itsekin pitäisi valmistua ammattiin keväällä (tai viimeistään elokuuhun mennessä) jos vain daas kaikki tehtyä siihen mennä ja sitten... No totta puhuen en tiiä. Mulla ei oo mitään suunnitelmia sen jälkeen. Ajokortti pitäisi ehkä hankkia, sillä jos meinaan tehdä lomittajan töitä niin se olisi vähän pakollinen... Kaikki on vielä niin auki mutta ehkä se siitä. Tsemppiä sulle kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon tsemppiä sullekkin tulevaan! Tää on tää, kun opiskelut on päätöksessä ja pitäisi ottaa seuraava askel elämässä.. Kyllä mä kuitenkin uskon, että ajan kuluessa kaikki järjestyy! :)

      Poista
  3. Paljon tsemppiä sulle tulevaan! Pystyn tosi hyvin samaistumaan tähän tekstiin,kun mulla viime vuosi oli yksi iso muutosten vuosi; koulu loppui, valmistuin, muutin ym. Kaikki tapahtui saman kevään ja alkusyksyn aikana.

    Toivottavasti valmistut ja että voit käydä Jalmarin luona, sitä liikuttamalla. Teitä ja teidän edistymistä on ollut tosi iso ilo seurata. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jotenkin helpottavaa kuulla, että muilla on ollut samanlaisia muutoksia ja niistä on selvitty :)

      Samaa toivon! Voi kiitos, tää oli ihana kuulla! 😍

      Poista
  4. Ihanaa jatkoa, vaikka kommentti onkon vähän myöhässä

    VastaaPoista