Pitkästä aikaa olin kisakuvaajana. Puolikipeänä ponnistelin itseni tallille. Vaatteita laitoin päälle useamman kerroksen, etten vain saa keuhkokuumetta tai muuta vastaavaa. Eikä siltä kyllä tuntunut! Eipä siinä olisi kylmä voinutkaan tulla, kun kuljimme kaverini kanssa väliä maneesi-piha. Lisäksi taas taluttelin Nebua yhdessä välissä vuorotellen kaverini kanssa. Yritin säätää maneesissa kameran asetuksia, mutta hyviä asetuksia ei vain löytynyt ja kaikki maneesikuvat epäonnistuivat suoraan sanottuna. Sen sijaan pihalta sain ihan kivoja kuvia! Pihalla en jaksanut säätää asetuksia yhtään, mutta ehkä ihan hyvä niin. Kuvat onnistuivat ihan hyvin niinkin. Nean blogista voitte lukea kisoista enemmän ja sieltä löytyy myös enemmän ottamiani kuvia!
Tälläsen loimen mä haluaisin, jos omistaisin hevosen!
Aiheeseen liittymätön kysymys, koska olette viimeksi olleet kipeinä?
Sielä mä seisoin,kamera edessä ja toppatakki auki. Revontulet liikkuivat ylitseni ikään kuin tanssahdellen. Se oli kaunista, ihan oikeasti!
Mitä kaikkea sitä vielä tekeekään joidenkin valokuvien eteen, huoh... Keskiviikkoiltana kaverini ilmoitti noin klo 11, että taivaalla näkyi revontulia. Totta kai puin takin puoliksi päälleni ja lähdin seikkailemaan illan pimeyteen. Ja silloin oli oikeasti pimeää. Kävelin vain erään tien päähän ja nappasin siitä muutamia kuvia. Revontulet ovat oikeasti todella kauniita. Olisin voinut jäädä katsomaan niitä koko yöksi, mutta oli pakko siirtyä vielä kertaamaan kokeisiin.
Seuraavana päivänä, eli torstai-iltana sovittiin menevämme kotikaupunkini laskettelumäen huipulle kuvaamaan. Niinpä päädyin ajamaan yhdeksän aikaan mopoautolla kyseisen mäen parkkipaikalle, josta jatkettiin huipulle kuvaamaan. Ensimmäinen sana taisi olla "wow", kun pääsin asettumaan kuvauspaikalleni. Kaupungin valot loitsivat kirkkaana ja taivaalla näkyi hiukan revontulia. Se oli oikeasti kaunista! Harmi vain, että revontulet näkyivät himmeästi ja hetken aikaa. Tulipahan silti vietettyä hauska ilta, vaikka jälleen olisin voinut olla lukemassa toisiin kokeisiin. Toki kokeet tuntuivat menevän hyvin, mutta koenumeroista en osaa sanoa yhtään. Nyt on kuitenkin pinnistelty syksy ja tänään alkoi meillä syysloma!!
En ole liittänyt kameraa tuohon muokkaamalla, sitä vain osoitettiin valolla oikeaan aikaan.
Kyllä nää valot voittaa Pariisin valot 6-0 :D
Olitteko te katsomassa revontulia, vai näkyikö niitä ollenkaan?
Pari viikkoa sitten olin eräänä tiistai-iltana kuvaamassa ja päätin, että teen siitä videotakin. Videosta ei tullut ihan sellainen kuin odotin, mutta laitan sen kuitenkin tämän postauksen loppuun. Minulta toivottiin lisää videoita ja niitä nyt olen yrittänyt kuvailla aina silloin tällöin! Harmi vain, että nytkin mulla loppui akku kesken..
4.
5.
6.
7.
Lähdin kaverini kanssa kuvailemaan illalla ja toimin taas itse kuskina. Lähdimme kuvaamaan kaupunkimme pururadalle ja poikettiin keskelle metsikköä. Matkalla löytyi mm. mustikoita ja puolukoita, joita sitten syötiin. Itselläni oli taas todella hyvät varusteet, mutta vältin pahimman kastumisen. Sen sijaan koulun suunnistuksessa puljasin "muutaman" kerran.. Kenkäni olivat läpimärät sen suunnistuksen jälkeen.
8.
9.
10.
11. ja 12.
Tässä yksi ja ainut haamukuva minusta, josta sitten muokkailin hiukan "pelottavampaa".
Metsiköstä siirryttiin illan hämärtäessä erään joen rantaan. Siellä otimme muutamia "haamukuvia". Itse olin kameran takana, kun kaverini toimi mallina. Kuvien tarkoitus on ottaa pitkällä valotusajalla hämärässä kuvia. Silloin malli on vain hetken paikoillaan, jolloin ihmisestä tulee haamun näköinen, kun hänestä näkyy läpi. Kaverini oli puolet valotusajasta paikoillaan ja puolessa välissä juoksi paikalta pois. Kotiin pääsimme vasta yhdeksän jälkeen ja kotona otin vielä muutamia kuvia mopoautoni valoja vasten. Tosin linssi oli taas niin likainen, etteivät kuvat onnistuneet niin hyvin.
Aloitetaan kuulumiset ihan perjantaista. Olin viimeistä päivää TET-työpaikallani. Meidän koulun yseillä oli työelämään tutustumisviikko ja itse olin Citymarketissa. Tykkäsin olla siellä älyttömästi! Viikko meni nopeasti ohi ja viimeisenä päivänä itselläni oli jopa haikea fiilis. Sain "lahjoituksena" hyvästä viikosta palkkioksi hieman käyttötavaraa. Valitsin itselleni söpön värisen pinkin juomapullon, puhelinlanka-hiuslenkkejä, huulipunan ja pinnejä.
Perjantai-illalla olin ratsastamassa ja harjoittelin toden teolla istumaan harjoitusravissa. Ensinnäkin olin kumppariratsastajana, koska halusin nähdä, auttaako se yhtään jalkaongelmaani. Lähden helposti vääntämään jalkojani vinoon, ainakin siinä vaiheessa, kun käsken heppaa hiukan enemmän. Tällä kertaa sitä ongelmaa ei ollut! Menin yli puolet ratsastuksesta täysin löysillä ohjilla antaen ratsuni mennä maneesin seiniä pitkin(hups) ja keskityin vain omaan istuntaani. Alkuun pidin satulan etukaaresta kiinni ja vähitellen aloin kannatella käsiäni itse todeten, että olin löytänyt yläkroppaani ryhtiä ja tasapainoa. Jalkanikin pysyivät paremmin alkutuntiin verrattuna! Tämä treeni siis auttoi! Samalla harjoittelin pitämään olkapäitä takanapäin. Tästä on hyvä jatkaa!
Lauantaina olin Seinäjoella, taas. Sain viikolla viestin, että uudet silmälasini olivat tulleet. Jännittynenä kävin hakemassa Silmäasemalta kyseiset lasit. Ne katsottiin vielä päähäni sopiviksi, jonka jälkeen sain lähteä. Koko päivän tuntui siltä, että lasit olivat ihan liian vahvat silmiini. Päivän jälkeen silmäni olivatkin vähä kipeät, mutta ehkä niihin vielä tottuu..
Kävin myös etsimässä itselleni talvivaatteita Seinäjoelta. Vero Modalta löytyi takki hintaan 25€(pyöristettynä) ja siihen n.15€ maksava huivi, jonka sain -20%! Takki oli hiukan Pikku Myy-tyylinen, eli se leveni alaspäin, mutta virittelen siihen ehkä kuminauhan. Olen kuitenkin tyytyväinen näihin löydöksiin!
Taidampa haluta sittenkin vanhat lasini takaisin..
Sunnuntaina ei tapahtunut mitään sen kummempaa. Olin vain ratsastamassa ja jälleen kerran päivän päätteeksi katsoin kauhistuneena minuutin videopätkää, jossa menin pätkän ravia ja laukkaa. En voi sanoa muuta kuin, etten olisi taas voinut ratsastaa yhtään huonommin.. Olisi vain helpompaa aloittaa ratsastustunnit, mutta en vain oikein tiedä. Ehkä tämä tästä.
Tallitauko oli tehnyt tehtävänsä. Olin tiistaina kahden viikon tauon jälkeen katsomassa Jalmaria. Sinne tulikin mukaan kunnon tavaravuori, pesty harjasanko sisältöineen, riimu, satula, ohjat ja kuolainkumit. Luitte oikein, jälleen kerran matkaan tuli satula. Sain satulan matkaan jo Dimonan kisoista, mutta vasta nyt pääsin testaamaan sitä.
Alkuun otin Jalmarin hoitopaikalle ja siivosin karsinan. Sen aikana Jalmari pyöri ja hyöri riimunarun päässä, mikä ei ole sille normaalia. Jätin asian sikseen ja hain hoitamisen jälkeen juoksutusliinan. Juoksuttamisesta on tullut jo turhan yleinen liikutusmuoto meille.. Tällä kertaa se oli aiheellista. Jalmari oli aivan omituinen heti alusta alkaen. Se teki sivuhyppyjä ja potkuja vähän joka suuntaan. Ei se kuitenkaan kipeältä vaikuttanut. Oltiin aika märällä alueella ja Jalmarihan vihaa vettä. Se teki usein stopit märempään kohtaan ja alkoi hyppiä siinä pystyyn. Kerran se jopa uhkasi hypätä vähän kuin päälleni, ei toki tahallaan. Epäilen kuitenkin, että sillä pikkupallerolla oli vain virtaa, koska se mm. laukkasi ilman pyyntöä muutaman kierroksen, mikä nyt vasta onkin epänormaalia! Eihän sen pitäisi edes osata laukata ympyrällä.. Sain roikkua liinan päässä koko painollani, että Jalmari pysyi ympyrällä.
Juoksutuksen jälkeen kävin laittamassa testisatulan selkään. Katselin sitä hetken aikaa todeten säkätilan olevan liian suuri. En kuitenkaan luovuttanut siihen, vaan nousin lopulta selkään asti. Juoksutuksen perusteella se ei olisi ollut järkevää, mutta ihan rauhallinen Jalmari oli. Sen omistaja talutti meitä alkuun ja hetken päästä menin jo itsenäisesti. Menin aina silloin tällöin ravia. Huomasi heti, että satula oli parempi. Pukkeja ei tullut aluksi ollenkaan. Vasta, kun päästin Jalmarin menemään lujempaa, alkoi pukittelu. Siltikään pukkeja ei tullut kuin n.3, jotka olivat melko huomaamattomia. Totesin satulan tuntuvan ihan hyvältä ja kävin vielä tallissa hakemassa vanhan satulan ihan vain testatakseni vielä pari asiaa. Ehdin mennä n.200m, kun totesin, ettei vanhaa satulaa voi käyttää enää Jalmarilla. Pukkeja oli tullut jo siihen mennessä aivan liikaa. Huomasi heti, että hevoseen sattui. Vanhan satulan kanssa kävin kääntymässä puolessa välissä peltoa ja palasin sitten takaisin. Säälin Jalmaria, koska se joutui kestämään sitä satularumbaa..
Lopuksi laitoin viimeisen kerran testisatulan Jalmarin selkään. Juoksutin Jalmarin ihan vain riimulla satula selässä tarkastellen satulan liikettä. Jalmari oli jo niin väsynyt, ettei se jaksanut enää juosta juuri yhtään, mutta näin käynnissäkin testisatulan ongelman. Se oli turhan kapea, niin kuin epäilinkin. Satula puristi hieman edestä ja nousi takaa hieman ylös. Vanhassa satulassa on täysin sama ongelma, joten olemme taas satulattomia. Toisaalta en koe satulaa tällä hetkellä tarpeellisena. Tulevaisuudessa joudun uuteen opiskelupaikkaan, joka saattaa rajoittaa talleiluani. Tässä on aikaa enää hieman alle vuosi siihen, joten eiköhän sen ajan pärjää ilmankin..
Ei se nyt oikeasti noin takakorkea ole, eikä noin pienikään.. Huomatkaa huono kuvakulma!
Kuten kuvista saattaa huomata, koitin tuota uutta riimua Jalmarille. Siitä tuli pinkki virtahepo johtuen juoksutuksen aikana ilmenneestä hyppimisestä ja pomppimisesta. Oikeasti tykästyin tuohon riimuun ihan täysin ja saa nyt nähdä, otanko sen kuitenkin käyttöön Jalmarille. Samalla kaverini testasi kuolainkumeja Tiltalle. Tamma toimi todella hyvin, mutta eipä ne kuolainkumit niin hirveästi vaikuttaneet.
