Uudet suosikkivarusteet

Hankin kypärän ja Jalmari sai satulahuovan. Nyt tiedän, mitä materialismionnellisuus on.

Kirjoitin ennen joulua Rakas Joulupukki... -postauksessa haluavani uuden ratsastuskypärän entisen, liian kauan käytössä olleen, tilalle. Totesin kuitenkin kyseisessä postauksessa, ettei sopivaa ole vielä löytynyt. No, kaikki kääntyi vielä saman kuun aikana, kun voitin alennuskoodin eräästä arvonnasta EquusCaren nettikauppaan ja päätin tilata uuden kypärän. Kyseistä Fair Playn kypärää olen katsellut jo aiemminkin, joten nyt eteeni tuli lähes täydellinen tilaisuus tilata se!

Alennuskoodin jälkeen kypärän hinnaksi tuli 79€, joka on minusta vielä ihan kohtuullinen hinta. Tai ainakin olen itse tyytyväinen. Kypärän ulkonäkö oli omaan silmääni kiva ja se vaikutti muutenkin hyvältä. Tilausta tehdessäni olinkin todella innostunut vain, koska olin pitkän etsinnän jälkeen löytänyt sopivan kypärän. Voitte vain kuvitella, kuinka innostunut silloin olin, kun sain paketin postista käsiini!

Tältä Jalmari näytti varmaan 87% koko kuvauksista.. No, ainakin näette miltä kypärä näyttää takaapäin!

Eihän kaikki voi mennä aina niin kuin Strömsössä ja vuoden ensimmäinen ratsastus uuden kypärän kanssa oli hiukan epäonninen.. Minua Instagramissa seuraavat saivatkin jo nähdä videon, kuinka Jalmari lennätti minut satulastaan kuin leppäkeihäs. Selkäni otti tuossa osumaa ja kypärään jäi pari pientä naarmua. Päätin kuitenkin, etten vaihda kypärää, koska itse suorittamani tarkastelun jälkeen totesin sen tuntuvan edelleen ehjältä.

Linkki tähän videoon

Nämä ratsastuskuvat ja tuon videon on ottanut poikaystäväni ja poseerauskuvat on ottanut Hilma!

Toinen juttu, mistä olen innoissani, on Jalmarin uusi satulahuopa. Olen hiukan tuskaillut Jalmarin satulahuopien kanssa, koska tammalla on vain kaksi sen satulaan sopivaa huopaa, joista toinen valuu satulan alta jostain syystä. Nyt asiaan kuitenkin tuli muutos, sillä löysin vähän kuin vahingossa B Vertigon kouluhuovan kotipaikkakuntani Hankkijasta. Huopa oli vieläpä tarjouksessa ja se maksoi lopulta 35€! Kyseinen huopa on ainakin hiukan samaa sävyä kuin tamman ainaisessa käytössä olevat suojat. Ja pakko myöntää, että huovasta tuli jo kerran käytön jälkeen suosikkini! Se pysyy todella hyvin paikoillaan ja pidän huovan ulkonäöstä + onhan se nyt merkkihuopakin kaiken lisäksi!

Millaisia suosikkivarusteita teiltä löytyy?

Ikimuistoinen vuosi

Hui. Nyt ollaan jo vuoden 2018 puolella, mikä on minulle aika merkittävä asia. Täytän nimittäin ensi syyskuussa 18. Tämä tuo minulle vapautta, mutta myös vastuuta. Eniten odotan autokorttia ja ehkä myös omaa autoa, jolla pääsisin liikkumaan vapaammin paikasta toiseen.

Mennyttä vuotta voi kuvata vain yhdellä sanalla ja tuo kyseinen sana on ikimuistoinen. Minulle tapahtui yhtä sun toista, ja olen saanut itkeä ja nauraa vuorotellen. Tästä kertoo jo sekin, että olen kerännyt valtavasti ihania muistoja koko vuodelta, joita voin sitten vanhana muistella keinutuolissa.

Mottonani on ollut “If not now, then when?”, mikä tarkoittaa vapaasti suomennettuna “jos ei nyt, niin milloin?”. Siksi olen lähtenyt mukaan jopa hiukan hulluihinkin ideoihin, enkä kadu niihin mukaan lähtemistä. Niinhän se menee, että sitä katuu enemmän tekemättömiä asioita kuin tehtyjä. Totta kai sitä joitain asioita haluaisi muuttaa, mutta uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. 

Vuoden aikana olen tutustunut todella moniin uusiin ihmisiin, eikä edes kahden käden sormet riitä niiden ihmisten laskemiseen. Onneksi myös ne samat tutut ihmiset ovat edelleen pysyneet elämässäni, sillä esimerkiksi paras kaverini oikeastaan mahdollisti suurimman osan niistä ikimuistoisista hetkistä, joita koin! Voi nimittäin olla, etten yksin olisi lähtenyt kiertämään lähimaakuntia, varsinkaan keskellä yötä. Tästä voidaankin päätellä, että mopoautooni kertyi kilometrejä luvattoman paljon.

Hevosten osalta vuosi jäi hiukan epäaktiiviseksi vuoteen 2016 verrattuna, mutta ehkä se on ihan sallittua. Kävin sentään lähes joka viikko Jalmarin tallilla ja ponitallilla välillä hiukan enemmänkin töiden puolesta. Eli pääsin ratsastamaan ihan riittävästi ja siitä kertoo jo sekin, että Jalmari on ottanut vuoden aikana suuren kehitysharppauksen, vaikka olemmekin lähinnä maastoilleet. Se on rauhoittunut ja mm. laukkaaminen sujuu nykyään helposti. Tähän vaikuttaa omakin kehitykseni ratsastajana, sillä nykyään keskityn enemmän juuri laukannostoihin, kun taas joskus se laukka ylipäätään oli pääasia. Enemmänkin tuo ratsastajana kehittyminen on siis tuollaista ajatusmaailmaan vaikuttavaa, sillä istuntani ei kyllä ole parantunut oikeastaan ollenkaan! 

Kaiken kaikkiaan voi siis sanoa, että vuosi 2017 oli varsin onnistunut vuosi! Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen ja sen perusteella voisin ennustaa, että vuodesta 2018 tulee mahtava! Joitain asioita tälle vuodelle on jo suunniteltuna, mutta aika näyttää, miten vuosi etenee. 

Jäikö teille jotain erityistä mieleen vuodesta 2017?

Me päästiin hankeen!!

Joulu tuli ja meni, enkä saanut joulun aikaan itselleni kunnon joulufiilistä lainkaan. Eikä se edes haitannut. Joulun jälkeen ehdin käydä tallilla tiistaina 26.12 ja tuolloin oli vielä pakkasta sekä kunnon hanget, joten päästiin treenaamaan kunnolla Jalmarin kanssa. Kerrankin sain uutta materiaaliakin, kun Nelli oli kuvaamassa meitä!

Jalmarin omistaja teki meille pellolle urat, joissa oli kevyempi mennä kuin umpihangessa. Toki välillä poikkesimme reitiltä sinne hangenkin puolelle, joko tahallisesti tai vahingossa. Alkuun otin pysähdyksiä ja Jalmari totteli hiukan vaihtelevasti. Välillä se toimi pelkästään istunnalla ja välillä sain tehdä pidätteitä ohjallakin. Joka tapauksessa kehitystä on tapahtunut, sillä ennen ohjasta sai oikeasti vetää, ennenkö Jalmari edes harkitsi pysähtymistä.

Käyntityöskentelyn jälkeen otin hiukan ravia ja yritin saada Jalmarin rauhoittumaan, kun se alussa saattaa yrittää kiihdyttää ravia. Onneksi rauhoittumiseen ei kuitenkaan nyt vaadittu paljoa ja nopeasti päätinkin aloittaa laukkaamisen, johon tämä treeni oikeastaan painottui.

Otin laukkaa suoraan sanottuna aika paljon ja Jalmari hikosikin treenistä ihan kiitettävästi. Toki se on vain hyvä juttu. Lisäksi sain todeta, että sen laukka on kehittynyt vielä entisestäkin! Vuoden alussa laukka pyöri huonosti oikeaan kierrokseen, mutta nyt puolissa ei ollut juurikaan eroa. Siksi voinkin sanoa, että selkeää muutosta on taas tapahtunut! Toki laukannostot eivät sujuneet ihan niin hyvin kuin maastossa, mutta niitä nyt pystyy hiomaan. Pääasia, että se laukka kuitenkin nousi ja vieläpä yllättävän helposti! Maastossa laukka nousee pysähdyksestäkin, mutta nyt nostot tapahtuivat pääasiassa ravista. Ainut vain, että Jalmari kuumui laukkaamisesta. Toisaalta silloin nostot vasta onnistuivatkin hyvin!

Lopussa Jalmari alkoi väsähtää ja laukassa se alkoi painaa kädelle niin, etten osannut tehdä asialle mitään. Käteni suorastaan puutuivat, kun pidin ohjaa vastaan, mikä ei ole hyvä juttu. En osannut nostaa Jalmaria ylös, kun menimme vasempaan kierrokseen. Oikeaan suuntaan sain ratsastettua laukkaa niin, että ohjalle painaminen oli huomattavasti vähäisempää. Onneksi saimme kuitenkin hyvät pätkät vielä loppuun ja siihen oli hyvä lopettaa!

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että treeni sujui oikein hyvin! Jalmari on kehittynyt yllättävän paljon ainakin tietyissä asioissa ja siihen olen erittäin tyytyväinen! Ainut vain, että oma ratsastukseni ei ole muuttunut tässä vuoden aikana oikein mihinkään suuntaan. Olenkin lähinnä keskittynyt Jalmarin kehitykseen ja sen kyllä huomaa. Ehkä irtotunti voisi taas vaihteeksi olla tarpeen!

Henkilön Suvi (@hymyillenhuomiseen) jakama julkaisu Joulu 28, 2017 kello 6.37 PST

Linkki videokoosteeseen

Oletteko te jo päässeet treenaamaan hankeen?

Rakas Joulupukki...

...en oikeastaan tiedä, mitä toivoisin joululahjaksi.  

En tiedä, olenko yksin tämän ongelman kanssa, mutta en osaa keksiä hyviä joululahjatoiveita itselleni. Ainahan sitä keksii yhtä sun toista, mutta en viitsi pyytää joululahjaksi esimerkiksi uusia ratsastushousuja, vaikka ne haluaisinkin. Tuon ostoksen voin hyvin tehdä itsekin, enkä siksi laita sitä toivelistaan. Eikä tarve uusille housuille nyt kovin akuutti ole.

Toisaalta ehkä uusille housuillekin olisi pieni tarve. Syksyllä rikoin parhaat housuni ja näissäkin on tuo kuvassa vasemmassa polvessa oleva reikä..

Pienempänä laitoin joululahjalistaan ihan kaiken, mitä vain keksin. Nykyään punnitsen melkeinpä liiankin tarkkaan, mitä tarvitsen. Siksi onkin helpointa pyytää sukulaisilta rahaa. Sille keksin aina käyttötarkoituksen, vaikka sitten mopoauton polttoaineeseen. Olisihan se kuitenkin tylsää, että pakettien sijasta saisin vain kirjekuoria. Siksi olenkin yrittänyt pohtia edes jotain konkreettista, mitä toivoisin.  

Ensimmäisenä ideana keksin lahjakortin ryhmäliikuntatunneille. Tämä on hiukan jopa huvittava toive, sillä olen saanut kuntosalikortin jouluna 2015, enkä ole vieläkään käyttänyt sitä kuin pari kertaa. Ryhmäliikuntatunti olisi kuitenkin siinä mielessä kätevämpi, että siellä olisi ohjausta. Kuntosalissa on se ongelma, etten osaa tehdä siellä oikein mitään ja se onkin suurin syy siihen, etten ole siellä käynyt.

Pidempään pohdittuani keksin myös uuden kypärän olevan tarpeellinen. Suoraan sanottuna en edes kehtaa myöntää, kauanko nykyinen on minulla ollut. Sen voin sanoa, että kauemman kun ne saisivat olla. Lisäksi tarvitsisin uuden kypärän ihan senkin vuoksi, ettei tuo vanha täytä uusia turvavaatimuksia. Ainut ongelma on vain siinä, etten ole löytänyt tarpeeksi hienoja kypäriä. Tai olen, mutta niiden hinta on ihan liian korkea. Ehkä nyt viimeistään tammikuun aikana otan tavoitteeksi löytää uuden kypärän!

Viimeisimpänä toiveena tajusin tarvitsevani uuden laturin kännykkääni. Joudun aina käyttämään äitini laturia, mikä nyt ei ihan hyvä tapa ole. Omani on nimittäin siinä kunnossa, ettei se jostain syystä enää lataa kännykkääni. Tai lataa, mutta sen verran hitaasti nykyään, etten jaksa odottaa koskaan tarpeeksi pitkään!

Uudet kuoret kännykkääni olisivat myös ihan kivat. Nämä edellisen kännykkäni seeprakuoret olivat hauskat!

Millaisia joululahjatoiveita teillä on?

Kuvioissa jälleen

Nämä yhteiskuvat on ottanut Hilma!

Tämä blogi jäi vähän kuin vahingossa tauolle tuon syyskuussa julkaistun postauksen jälkeen. Itse asiassa ehdin jo kirjoittaa niin sanotun lopetuspostauksenkin, jonka jälkeen blogi olisi vaipunut kokonaan horrokseen. En kuitenkaan saanut koskaan julkaistua tuota postausta ja ehkä hyvä niin, sillä nyt aion taas palata uudella innolla kirjoittamaan. Ajatuksissani en ole  unohtanut tätä blogia ja tämän tauonkin aikana olen pyöritellyt aina silloin tällöin uusia postausideoita päässäni. Kun jotain tekee monta vuotta, ei siitä noin vain osaa luopua. Siksi päätinkin taas jatkaa kirjoittamista. En vain osaa sanoa, kuinka aktiivisesti tulen julkaisemaan postauksia tulevaisuudessa.

Tauon aikana olen käynyt Jalmarin luona noin kerran viikossa. Toki tähänkin tuli muutos lokakuun lopussa, kun työharjoitteluni alkoi. Päivät ovat tällä hetkellä sen verran pitkiä, etten enää neljän jälkeen viitsi lähteä tallille, kun jo ajomatkan aikana tulisi pimeää. Toivonkin, että taas joulun jälkeen koulun alkaessa aikaa tallilla käymiseen olisi enemmän. Silloin alkaa jo pikkuhiljaa olla valoisampaakin, tai ainakin näin toivon.

Olen tehnyt hevostelun suhteen myös sen oivalluksen, ettei minusta tule ikinä huippuratsastajaa ja se on oikei. Olen maastoillut Jalmarin kanssa keväästä asti ja jo kesän jälkeen minulle iski pieni motivaatiopula sen suhteen. Syksyn mittaan olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt siellä tallilla kerran viikkoon, vaikka se on välillä ollutkin hieman pakkopullaa. Yllättäen tein kuitenkin sen oivalluksen, että maastoiluhan on ihan hauskaa. Ei siinä juurikaan kehittymään pääse, mutta Jalmari tykkää ja aina voin keksiä uusia tehtäviä. Olemme treenailleet laukannostoja, laukkaa, temmonmuutoksia käynnissä ja pysähtelyä. Nämä jälkimmäiset ovat ainakin tärkeitä perusasioita, jotka olen vähän kuin sivuuttanut aiemmin. Edelleen treenattavaa riittää, mutta voisin jopa sanoa kehitystä tapahtuneen. Siksi odotankin innolla talvea, jos pääsisimme vaihteeksi pellolle kameran eteen. Silloin voisin paremmin arvioida, onko kehitystä oikeasti tapahtunut, vai kuvittelenko vain.

 Kuski vinossa ja totisella ilmeellä, mutta oikeasti tuolloin oli todella kivaa!

Luetaanko blogeja ylipäätään nykyään?