27. syyskuuta 2018

Edistyksen askeleita

Nämä kuvat on ottanut Nelli 9.8.2018!

Huh. Viime viikon perjantaina olivat osaltani syksyn ainoat ylioppilaskirjoitukset, joihin totta kai luin koko kuukauden, eikä aikaa tänne blogin puolelle pahemmin ollut. Elokuu taas meni autokouluun liittyvien ja muiden tärkeämpien juttujen parissa. Blogi kuitenkin jää kohdallani niiden muiden tärkeämpien juttujen alapuolelle, joten vasta nyt ehdin avata bloggerin.


Nyt eletään jo syyskuun loppupuolta, mikä tarkoittaa sitä, että syksy on alkanut. Palataan kuitenkin vielä sinne elokuulle ja syyskuun alkupuolelle. Ensimmäisenä voin mainita sen, että elokuun alkupuolella sain Jalmarin kanssa ulkopuolista apua ja vitsit, miten kivasti tamma kulkikaan! Meitä auttoi sama henkilö, joka on totuttanut Jalmarin aikoinaan ratsastajaankin. Ensin hän juoksutti Jalmaria apuohjien kanssa ja seuraavana päivänä juoksutuksesta läpiratsasti tamman. Pakko myöntää, etten ole ikinä nähnyt Jalmarin menevän niin kivassa muodossa niin pitkään! Huomaa, että tästä avusta todellakin oli hyötyä. Oli muutenkin kiva nähdä, miten Jalmari toimi jonkun muun ratsastajan ollessa selässä, kun viimeksi olen nähnyt sen satulassa kaverini vuonna 2016.


Läpiratsastuksen jälkeisenä päivänä (9.8.) nousin itse Jalmarin selkään läpiratsastajan ollessa vielä neuvomassa meitä. Eli olimme Jalmarin kanssa vähän kuin tunnilla, vaikka tuulesta johtuen neuvot meinasivat vähän mennäkin ohi korvien. Muistan kuitenkin, että heti alusta lähtien Jalmari oli ihan erilainen ratsastaa kuin yleensä. Tamma oli kevyt ja se kulki paremmassa muodossa kuin ennen. Ratsastin vain itse edelleen turhan kovalla kädellä, mutta Jalmari väläytteli kuitenkin todella hyviä pätkiä. Suoraan sanottuna tamma ei ole ikinä tuntunut niin kivalta selkään kuin se tuntui tuolloin. Ratsastuksesta jäikin oikein hyvä fiilis ja tuli sellainen olo, että vihdoin pääsimme askeleen eteenpäin. Onhan sitä jo pari vuotta junnattukin paikoillaan. Olenkin erittäin kiitollinen avusta, jota olemme saaneet Jalmarin kanssa! 

Nämä sänkipeltokuvat taas on ottanut Hilma 24.8.!

Elokuun loppupuoli menikin sitten omiin sairasteluihini ja sänkipellolla laukkailuihin. Toisin sanoen nuo vakavammat treenit sijoittuivat vain alkukuuhun ja loppukuu tehtiin kaikkea muuta. Syyskuussa taas täytin kahdeksantoista ja sain itselleni autokortin, joka helpottaa tallilla kulkemista huomattavasti. Nyt syyskuun ajan olen treenannut Jalmarin kanssa vähän vaihtelevasti. Lähinnä olemme menneet sänkipellolla, välillä vähän rankemmin ja välillä sitten rennommin. Tamma pääsi kuun aikana läpiratsastukseenkin, jonka jälkeen nousin taas itse myöhemmin selkään ottamaan vastaan neuvoja. Jalmari toimii minulla pätkittäin hyvin, mutta onhan tuossa vielä treenaamista. Etenkin vauhti lähtee välillä kiihtymään liikaa, jolloin jään liikaa kuolaimeen kiinni. Mutta hei, eikö se niin mene, että treenaamalla sitä oppii!


Tässä nyt oli tämä yli kuukauden hiljaisuuden tiivistelmä. Paljon on ehtinyt tapahtua, enkä varmasti edes kirjoittanut tähän kaikkea. Edelleenkin mainostan sitä, että blogini instagramista saa reaaliaikaista tietoa hevostapahtumistani ja myös arjestani. Toki haluan pitää tämän bloginkin pystyssä niin kauan kuin vain pystyn, mutta tänne tieto päivittyy hitaammin kuin tuonne instagramin puolelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti