#NoMakeup

Huoh. Olisivat nyt edes ne pakkaset pysyneet, kun kerrankin oli sopivasti lunta ja pakkaset sopivissa lukemissa, mutta ei. Tännekin iski näin loppuviikosta pahimmat mahdolliset kelit, räntää ja jäätä. Torstaina taas satoi paksu kerros lumen ja rännän sekoitusta. Mikäs siinä, tiet olivat surkeassa kunnossa ja tallille oli mahdotonta päästä. Haluisin vielä kunnon hangetkin, jotta pääsisi sinne treenaamaan, mutta saa nähdä kuinka tämä sää vielä muuttuu. Jostain syystä sekään ei enää ihmetyttäisi, jos tulisi helteitä.

Perjantaina meillä oli koulussa päivä, jolloin ei saanut laittaa meikkiä tai hiustuotteita, kuten lakkaa. Todella mahtava ideana, mutta itse otin aiheesta hiukan paineita, enkä edes tiedä miksi. Olen aloittanut meikkien käyttämisen yläasteella ja parin viimeisen vuoden ajan meikannut lähes joka koulupäivänä. Voiko meikkaamisesta tulla samalla tavalla riippuvaiseksi kuin esimerkiksi päihteistä? Siltä se ainakin alkoi tuntua, kun pohdin asiaa. En edes käytä niin paljoa meikkiä, että ulkonäköni muuttuisi mitenkään älyttömästi. Suurin huolen aiheeni olivatkin kulmakarvani, jotka ovat tällä hetkellä täysin eri lajia. Toinen on lähes kokonaan nypitty ja toinen ihan kivan näköinen, mutta itsepähän olen senkin aikaan saanut. Palataan kuitenkin aiheeseen. Ihme kyllä, pystyin olemaan päivän meikkaamatta eikä kukaan edes sanonut, että olisin järkyttävän näköinen! Loppujen lopuksi se ei edes vaikuta, laitanko meikkiä vai en. En näe itseäni muuta kuin peilin kautta ja harva uskaltaa tulla sanomaan, vaikka heidän mielestään ulkonäköni muistuttaisikin peikkoa.

 Meikkien suurkuluttajaksi mua on turha väittää näiden ollessa arkimeikkini.

Mitä mieltä te olette meikkaamisesta?
Kannattaa muuten vastata sivupalkin kyselyyn!

Uljas musta kuvauksissa

Viihdyn kameran takana, sitä ei voi kiistää. Siksi suostun mielelläni kuvaamaan, jos joku pyytää. Etenkin heppa/ratsastuskuvia on mahtava saada ottaa! Usein kuvat päätyvät omalle muistikortilleni, joten saan ne samalla itselleni. Kuvaamisen lisäksi tykkään muokkailla kuvia, vaikka usein lähetänkin alkuperäiset kuvat kuvattavalle kohteelle ja annan hänen muokata kuvansa mieluisiksi. Sunnuntaina tein kuitenkin poikkeuksen käydessäni läpi reilusti yli 1000 joista poistin noin puolet ja muokkasin lähes kaikki. Aikaa siihen kului älyttömästi, mutta olen ainakin itse tyytyväinen. Osasta kuvista tuli hiukan liiankin värikkäitä, mutta onneksi myös alkuperäiset kuvat ovat vielä tallella kameran muistikortilla!

 Tässä on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka harmaista kuvista saa valotusta muokkaamalla parempia.

Olin sunnuntaina kuvaamassa kaveriani Neaa ja hänen hevostaan Nebua, josta olen kyllä aiemminkin kertonut täällä. Ensimmäisenä otimme pellolla yhteiskuvia ja itse olin tietysti kameran takana. Peltokuvien jälkeen pääsin testailemaan taitojani maneesikuvauksen parissa. Kameran näytöllä kuvat näyttivät vielä hyviltä, mutta tietokoneen näytöllä eivät. Onneksi sentään muutama kuva onnistui! Se oliskin ollut harmi, jos kaikki olisivat epäonnistuneet, koska ratsukko meni älyttömän hyvin! En ole ollut pitkään aikaan kuvaamassa heidän koulutreenejään ja täytyy sanoa, että suuni melkein loksahti auki, kun he aloittivat työt. Kehitystä oli nähtävissä! Heidän menoaan oli ilo katsella, jopa kameran linssin läpi.

Kuvaatteko te usein muita ratsastajia?

Kannattaa seurailla Nean blogia, sinne saattaa tulla lisää näitä kuvia!

Piristynyt

Mitä olen tehnyt kuluneella viikolla? En juuri mitään. Niin paitsi ollut tavallista positiivisempi. Ennemmin mun jaksaminen oli kortilla ja väsy painoi koulussakin päälle. Saatoin joinain päivinä olla ärsyyntynyt, joinakin etäinen ja usein todella hiljainen. Vähitellen olen saanut kerättyä itseäni taas omaksi itsekseni. Ehkä sekin vaikuttaa, että sain vuoden alussa motivaatiota pitää itsestäni parempaa huolta. Nykyään aloitan päivän juomalla vettä, mikä oikeasti piristää, juon vettä muutenkin enemmän, pidän kroppani paremmassa kunnossa tekemällä "kotitreenejä" ja syön säännöllisemmin, vaikka edelleen syön todella vähän. Se on aina ollut mulle ongelma, koska olen älyttömän nirso. Lihaa en suostu syömään juuri ollenkaan, mutta en silti sano olevani kasvissyöjä. 

Viikon aikana olen tanssinut peruskoulun viimeisellä paritanssitunnilla, käynyt valinnaisliikuntaryhmän tunnilla salilla, tehnyt vapaaehtoistyötä kahvitustilaisuudessa ja käynyt tallilla! Loppuviikosta pääsin sään lämmetessä tallille ja perjantaina olin ratsastamassa Lamonalla. Pitkästä aikaa mun teki mieli ratsastaa kauemman kuin se puolituntia, mutta päätin lopettaa siihen, kun meni oikeasti hyvin. Se poni vaan yllättää joka kerta eri tavalla! Olisittepa kuulleet, kun ratsastin, joka väli olin hokemassa sanoja "hyvä" tai "hienosti", mutta sille oli aihettakin. Menimme lähinnä käynnissä eri tehtäviä ja ravipätkiä lähinnä suorilla. Lisäksi otin laukkaa niin, että sain molempiin suuntiin onnistuneen laukkapätkän, jonka aikana ratsu oli hyvin avuilla. Pääaskellajina oli kuitenkin käynti, eli ratsastus oli rento. Tein paljon ympyröitä ja voltteja kahdeksikon lisäksi ja taivuttelin Lamonaa. Huomasin, että se taipuu todella huonosti vasemmalle puolelle, joten treeniä lisää! Käynnissä sain kuitenkin todella hyviä pätkiä, koska pari palasta taas loksahti kohdalleen ja tuo tamma alkoi myödätä niskastaan muutamilla pätkillä. Onhan meillä vielä paljon tekemistä, mutta tuo on jo yksi askel eteenpäin.

Liikutteko te ratsastuksen lisäksi mitenkään?

Tavoitteet vuodelle 2016

Koska kouluni loppuu usein neljältä ja pakkaset ovat olleet melko korkeissa lukemissa, en ole mennyt tallille. Tästä syystä blogissa tulee olemaan paljon erikoispostauksia. Mennään kuitenkin asiaan, tein viime tammikuussa Tavoitteet 2015 -postauksen ja nyt ajattelin käydä läpi nuo tavoitteet.

Ykköstavoitteenani oli parantaa jalkojen asentoa ainakin laukannostossa. Voin sanoa, että ongelma on lähinnä vain pahentunut. Olin loppuvuodesta pitkään nostamatta laukkaa laiskemmilla hevosilla. Silloin lähden aina keräämään jalkojani ylös ja jännitän niitä reidestä. Reippaammilla hevosilla tätä ongelmaa ei esiinny. Täytyykin sanoa, että olen saanut jossain määrin kuitenkin parannettua istuntaani. Tämä jalkojen ylösnostaminen tulee esille yleensä vain laukannostoissa, jonka jälkeen pystyn usein rentouttamaan jalat pitkiksi hevosen kylkiä vasten. Toki jos lähden tekemään esim. ympyrää laukassa ja yritän pitää pohkeella vastaan, niin varmasti nostan jalkaa ylös ja taivutan varpaat ulospäin.

v.2014 loppupuolella laukkaaminen näytti vielä tältä..

Tässä päästäänkin ongelman ytimeen.

Toinen parannettava asia viime kerralla oli ravissa jälkeen jääminen, mikä johtui täysin siitä, että jäin vain istumaan selkään. Nykyään pidän jonkin verran vatsalihaksilla vastaan ja pysyn liikkeen mukana, oli vauhti kuinka nopea tahansa. Eli tämän voin sanoa suoritetuksi! Toki, jos vastaan tulee todella pomputtavan ravin omaava hevonen, saattaa itselläni olla vaikeuksia, mutta eiköhän sekin parane, kunhan vain treenaan paremmat vatsalihakset!

Kolmosena oli katse, joka on jossain määrin parantunut ja jossain määrin ei. Yksin ratsastaessa tulee katsottua usein milloin hevonen lähtee myötäämään niskasta ja milloin se menee korvat ihan luimussa. Onhan se ihan tarpeellista katsoa korvista, miten heppa reagoi eri asioihin.

Neljäs parannettava asia oli ulko-ohjan tuki ja tämän olen korjannut! Nykyään ratsastan mm. Lamonalla, jolla saa olla todella tarkka ulkoavuista. Siksi myös ulko-ohjan rooli mun ratsastuksessa on yhä merkittävämpi, vaikka toki paljon parannettavaa tämänkin asian suhteen löytyy. Jos tuntuu, että heppa lähtee vain puskemaan lapa edellä ympyrältä, saatan nostaa ulkokättä ylemmäs, jolloin ohjan vaikutus paranee. En tiedä onko tämä hyvä tapa, mutta usein se auttaa.

Tää poni on kyllä opettanut paljon avuista! Jos esim. se ulko-ohja jää löysälle, poni karkaa avuilta ja sitten käy näin..

Viidentenä asiana oli varmuus esteillä. Täytyy sanoa, mutta olen jopa liian itsevarma. Olen pysynyt kaikki maailman rodeot, pystyyn hyppimiset, äkkistopit sun muut selässä ja tuntuu, ettei mikään hevonen saa mua enää alas satulasta. Siksi uskallan ratsastaa myös esteillä enemmän, vaikka nykyään hyppään niin harvoin, ettei se tunnu enää yhtään omalta jutultani.

Tämän vuoden tavoitteita ovat:

1. Laukan ollessa edelleen surkein askellajini, aion panostaa siihen. En saa nostaa jalkojani laukannostossa, enkä saa vääntää varpaitani esimerkiksi ympyrää tehdessä ulospäin. Haluan pystyä istumaan laukassa yhtä rennosti myös työskennellessä ja tästä syystä aion opetella pitämään jalkani rentoina ja pitkinä hevosen kylkiä vasten.

2. En saa enää jokaisella tunnilla vain matkustaa satulassa, vaan on alettava tehdä töitä, ratsastaa hevonen oikeasti hyväksi! Etsin ne lihakset, joita en vielä osaa käyttää ja opettelen niiden käyttöä ratsastuksessa.

3. Aion opetella ratsastamaan eleettömämmin ja mukautua paremmin hevosen liikkeeseen. Jos tämä onnistuu, voisin lähteä opettelemaan uusia tehtäviä.

4. Haluan parantaa esteistuntaani pysymällä hypyssä lähempänä satulaa ja pitämällä suoran selän koko hypyn ajan. Samalla yritän parantaa istuntaani ylipäätään esteillä(ja koulussa).

Tässä kuvassa mulla on nähtävissä takakenoa(ja kyynärkulma, jota ei oikeastaan edes ole). Tätä olen saanut jo hiukan korjattua, onneksi, mutta silti parannettavaa löytyy ihan liikaa..

Vuoden 2015 laukkakuvia ja edelleen parannettavaa löytyy! Ainakin istun satulassa enemmän kuin vuoden 2014 kuvissa..

Olen kuitenkin ylpeä siitä, että tiedostan istuntani ongelmia itse. En vain osaa korjata niitä itse. Tarvitsisin jonkun kentän laidalle huutelemaan ohjeita.. Vielä hetki sitten olin varma, että aloitan ratsastustunnit, mutta, no, ajatuksiini tuli muutos enkä aloitakaan vielä tunteja. Ehkä sitten joskus..

Millaisia tavoitteita teillä on ratsastuksen suhteen vuodelle 2016?

Hevonen Ruotsista

Päivää ennen jouluaattoa olimme tallilla kavereideni kanssa. Katsoin jo alkuun, että tallin takana oli hevonen. Aloin ihmetellä asiaa, koska yleensä omistaja ottaa hevoset talliin ennen tuloamme. Suurin hämmennys koitti, kun saavuimme talliin. Jalmari ja Tilta olivat karsinoissaan. Aloin siinä sitten selitellä näkemääni, eikä kumpikaan kavereistani tuntunut huomanneen samaa. Seuraavana olinkin jo kiertämässä tallin taakse ja kyllä, siellä oli hevonen, iso, nuori lämminverinen. Hevonen vaikutti hieman aralta. Emme kuitenkaan ehtineet sitä kauaa ihmetellä, vaan suuntasimme talliin.

Myöhemmin meille selvisi, että kyseessä on Ella. Se on tullut Ruotsista joltain monen hevosen tallilta. Kyseessä on siis ravihevonen, joka on ikävä kyllä tällä hetkellä jalkavikainen. Ella tuli tallille toipumaan ja se lähtee omistajansa luokse joskus keväällä. Tarkempaa aikaa en osaa sanoa. Ella pysyy kuitenkin oletettavasti jollain tapaa blogissa mukana aina lähtöön asti.

Saimme harjata Ellan ja talutella sitä hetken aikaa. Tallille tullessaan se oli älyttömän laiha ja lihakseton(kuten kuvista huomaa), mutta onneksi nyt massaa on ruvennut kasvamaan eikä tamma ole enää niin laiha. Ellasta tiedän todella vähän, mutta se on oman arvioni mukaan noin 160cm korkea ja 4-vuotias. Tosin en ole varma, onko se syntynyt 2011 vai 2012. Kyseessä on kuitenkin todella ihana ja hyväkäytöksinen hevonen! Se on utelias ja mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu.

Oletteko te löytäneet uusia heppakavereita lähiaikoina?

Kolmen hevosen päivä

Viime ratsastuskerrasta onkin jo aikaa, joten oli mahtavaa päästä ratsastamaan ja yli päätään tallille! Olin siis Jalmarin ja Tiltan tallilla. Ensimmäisenä otin talikon käsiini ja siivosin kaikki kolme karsinaa. Karsinoita siivotessa tulikin todella lämmin. Seuraavana harjasin ja laitoin varusteet Tiltalle. Se on ollut koko tämän ajan tallilla, mitä olen siellä käynyt, mutta olen käynyt sen selässä vain kaksi kertaa ja nekin ovat olleet lyhyitä selässä käyntejä kavereideni jälkeen. Tällä kertaa olin yksin tallilla, joten hevosten liikutus jäi itselleni ja näin pääsin Tiltankin selkään. 

Menin Tiltalla erästä tietä pitkin. Mietin hiukan, kuinka se mahtaa mennä yksin, mutta sain huokaista helpotuksesta. Tilta ei edes yrittänyt kääntyä takaisin! Koska tie oli lumikerroksen alta jäässä, en ottanut ravia. Tiltalla ei nimittäin ole kenkiä. Tein silti käynnissä ympyröitä yrittäen taivutella Tiltaa ja väistöjä, jotka yllättivät minut täysin! Se tosiaan väistää älyttömän hyvin! Harmi vain, ettei äitini saanut yhtäkään kunnollista videota, mutta uskokaa tai älkää, se tosissaan väisti! Eikä tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta, sillä on kyllä menty väistöjä aiemminkin. Ehkä sitten ensi kerralla saatte kunnollista todistusaineistoa.

Tiltalla menin puolisen tuntia, jonka jälkeen otin Jalmarin. Tarkistin vain kaviot ennen lähtöä. Harjauksen jätin kokonaan, kun en viitsinyt ottaa loimea pois. Kävelytys sujui todella hyvin. Jalmari on vain edelleen hiukan pomottavaa tyyppiä. Se saattaa yrittää näykkäistä taluttajaansa, mutta niin ei tapahtunut nyt kertaakaan. Yritin myös saada Jalmaria pysähtymään niin, että pysähdyin itse ensin. Siinä kohtaa tamma kuitenkin jatkoi vain matkaansa. Tässä onkin yksi asia, mitä Jalmarin kanssa vielä treenataan!

Viimeisenä otin tyhjillään olleen karsinan asukin, joka on itsellenikin uudempi tuttavuus. En ole siitä maininnut täällä blogissa aiemmin, mutta kuva löytyy bannerista ja jossain videolla on siitä lyhyt pätkä. En tiedä, eikö kukaan vain ole tajunnut tuon olevan uusi hevonen vai eikö havainnosta vain ole mainittu. Ehkä sekin vaikuttaa, kun tämä uusi kaveri saattaa etäisesti muistuttaa Lamonaa. Kävelytin sitä vain hetken, jonka jälkeen palasimme tallille ja päästin kaikki hevoset takaisin laitumelle. Sen jälkeen tallipäivä olikin "pulkassa", kuten tavataan sanoa!

Linkki videoon

Te saatte nyt arvailla tämän uuden tamman kutsumanimeä/ikää! :)

Ratsastussaappaat vai saappaanvarret?

Minulla on jo kova tarve päästä ratsastamaan, koska motivaatio on taas huippulukemissaan. Olin viimeksi ratsastamassa viime viikon maanantaina ja siitä tuntuu olevan ikuisuus! Tilannetta ei paranna yhtään se, että minulle varattiin päivä sitten leiri Pulleromäen tallilta(kolmosleiri). Siitä olenkin saanut paljon lisää motivaatiota, koska haluan taas opetella kaikkea uutta ja totta kai myös treenata vanhoja asioita. Esimerkiksi väistöjen harjoittelu on jäänyt ihan kokonaan!

Kyllä, kyseessä ovat omat jalkani ja omat saappaani!

Tässä postauksessa ajattelin kuitenkin puhua hiukan asiasta, mitä pohdin itse tällä hetkellä. Haluaisin ostaa kunnolliset ratsastussaappaat, mutta olen päätynyt tulokseen, että chapsit voisivat sittenkin olla paremmat. Olen omistanut yhdet kumiset ratsastussaappaat ja yhdet nahkaiset saappaat. Sen kummemmin minulla ei ole saappaista kokemuksia. Nahkasaappaitani toki käytinkin todella kauan, mutta ne eivät tukeneet yhtä hyvin kuin sellaiset, joista haaveilen tällä hetkellä. 

Itselläni on paha tapa kääntää varpaat ulospäin esim. hypätessä ja välillä jopa laukkaympyrää tehdessä. Siitä tavasta haluaisin eroon ja usein puhutaan, että saappaat auttaisivat tähän. Eikä sillä tarkoiteta tuollaisia nahkasaappaita, kuin mulla oli aiemmin. Hiukan samaa asiaa ajavat toki myös chapsit, mutta vielä enemmän jalkaa tukevat hyvin istuvat ratsastussaappaat. Sama pätee myös osittain kumisaappaisiin, mutta en ole ikinä osannut ratsastaa kumisaappailla. Tuntuu, että ne irtoavat jaloista koko ajan..

Näitä pidin parin vuoden ajan joka kerta tallilla ja sen kyllä huomasi loppuvaiheessa..

Ratsastussaappaat ovat hintavia, mutta usein myös laadukkaita, kunhan niistä vain pitää huolen(krhm..). Ne ovat siistin näköiset jaloissa ja auttaisivat varmasti tukemaan jalkaa. Ainut ongelma on tuo hinta ja se, ettei itselleni tahdo löytyä sopivia saappaita. Jalkani on kokoa 39-40 ja pohje on jalkaterään verrattuna todella ohut. Olen sovitellut muutamia saappaita, mutta niiden ongelma on joko liian leveä pohje tai liian pitkä varsi. Toki hyviäkin saappaita on varmasti, mutta en haluaisi maksaa niistä kuitenkaan älytöntä hintaa. Itselleni 300€ on jo liian kallis.

Kisoissa näkee usein ratsastussaappaita, mutta myös poikkeuksia löytyy.

Chapsit ovat budjetilleni parempi vaihtoehto. Omistan jo hyvän kokoiset ratsastuskengät, joten tarvitsen enää ne varret. Chapseja löytää melko helposti hyvän kokoisia ja hinnat vaihtelevat melko laajasti. Alle satasella pärjää hyvinkin ellei nyt kaikista laadukkaimpia ja hienoimpia halua. Kaiken lisäksi chapsit ovat melko "helppohoitoiset". Niiden puhdistus on tuplasti helpompaa kuin saappaiden tai kenkien! Ainut ongelma on se, etteivät ne tue jalkaa niin hyvin kuin saappaat. Ja omat chapsini(jotka ostin alennusmyynneistä) menivät muutamassa kuukaudessa rikki, mikä harmittaa itseäni älyttömästi. Kolmas kerta toden sanoo, eikä korjaus enää auta.. Toki omissa chapseissani oli myös se huono puoli, että niiden vetoketju oli alhaalta ylöspäin. Käsittääkseni useissa chapseissa kiinnitys on päinvastoin, mikä on  myös loogisempaa. Pohjelihas kuitenkin laajenee jonkin verran sitä käytettäessä ja vetoketju lähti usein avautumaan itsestään. Täytyy toivoa, että seuraavat chapsit olisivat paremmat! 

Mua niin harmittaa, että ostin nämä liian isolla koolla.. Pienempi olisi ollutkin varmasti hyvä!

Tykkäättekö te enemmän ratsastussaappaista vai -kengistä chapsien kanssa? Miksi?