Voihan pallo!

Toissapäivänä(tiistaina) olin ratsastamassa Jalmarilla ja testasin samalla uutta satulaa. Se istui selkään paremmin kuin edellinen satula. En silti sano, että tämäkään mikään täydellinen olisi. Jalmari on yksinkertaisesti liian pyöreä.. Olenkin tässä miettinyt, että odotanko sen laihtuvan, jolloin tuo uusi satula olisi vielä parempi vai ostanko tuohon pallomahaan sopivan satulan, joka tulee olemaan sitten taas Jalmarin laihtuessa epäsopiva. Tilannetta pahentaa vielä sekin, etten tiedä, koska Jalmari tulee laihtumaan. Yritys on kova, mutta edelleen se muistuttaa palloa.

Ratsastuksesta en halua edes puhua. Kaikki meni hyvin, kunnes Jalmari säikähti ja lähti käsistäni. Sen jälkeen meno muuttui ihan erilaiseksi, eikä mikään tuntunut enää sujuvan. Siirryimme hiekkatieltä vielä pellolle ja siellä meno oli yhtä järkyttävää. Ajattelin, että satulakin vaikuttaa ja menin siksi lopuksi ilman satulaa, mutta ei sekään auttanut. Jalmari vaikutti taas hiukan kyllästyneeltä ja se oli varmasti lopuksi väsynytkin, koska menimme varmaan ensimmäistä kertaa kokonaisen tunnin. Ratsastuksen jälkeen pesin hikisen Jalmarin ja siirryin kuvaamaan kaveriani.

Eilen vuorossa oli hieronta. Jalmari käyttäytyi oikein mallikkaasti ainakin omasta mielestäni. Se lepuutti alahuultaan ja vaikutti uniselta. Tätä hierontaa olen miettinyt jo kauan ja nyt sain tuttuni kautta tietoon hyvän hierojan(kiitos tästä vielä!). Kuten epäilinkin, Jalmari oli aika jumissa, mutta loppujen lopuksi pahin alue olivat lavat. Toisaalta se on ihan ymmärrettävää, koska suoralla tiellä ei hirveästi voltteja tehdä. Sama ongelma on ajamisessa. Jatkossa yritänkin pureutua tuohon ongelmaan enemmän. Lisäksi hieroja antoi muutamia vinkkejä, mitä voin jatkossa tehdä itsekin.

Kuinka usein teidän hevosillanne käy hieroja?

Päivä prinsessana

"Hevonen on heijastuma ihmisen omista haaveista itsestään - vahvuudesta ja kauneudesta - ja antaa meille mahdollisuuden paeta irti arjestamme." - Pam Brown 

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Peruskouluni on tosiaan taputeltu loppuun ja se on hieno juttu ainakin omasta mielestäni. Päätin jo puoli vuotta sitten, että haluan ottaa päätösjuhlieni kunniaksi Jalmarin kanssa kuvia ja olihan mekkokuvien ottaminen yksi summer bucket -listan asioistakin. Oikeasti hankin jo tuon timanttiotsapannankin näitä kuvauksia varten, eli kuvauksia on todella suunniteltu ja odotettu! Pyysin siksi kaveriani jo hyvissä ajoin ja niinhän siinä kävi, että perjantaina kävimme puunaamassa Jalmarin(postaus) ja lauantaina kävimme ottamassa kuvia ja aikaa siinä kuluikin 2 tuntia! Ei siis voi väittää, etteikö näihin kuviin olisi panostettu! Jalmari oli muuten edustava, mutta sen korvat olivat harvoin pystyssä. Siksi aikaa meni älyttömästi, kun yritimme välillä saada sitä useamman minuutin korvat hörölle erilaisilla äänillä ja liikkeillä. Lisäksi kuvauksia häiritsivät hyttyset, joita sain olla kyykkimässä joka välissä pois Jalmarin mahan alta. Näistä tekijöistä huolimatta kuvaukset onnistuivat paremmin kuin hyvin ja sain oikeasti älyttömän hienoja kuvia, joiden ottaminen oli minulle todella tärkeää monella tavalla. En olisi voinut kuvitellakaan vielä vuosi sitten, että päätyisin joskus Jalmarin selkään ilman kypärää ja hanskoja ja vieläpä korkokengillä. Voin sanoa, että nykyään luotan tuohon hevoseen ihan kiitettävästi, vaikka joskus sanoinkin sitä arvaamattomaksi. Sanalla sanoen siitä hevosesta on pikku hiljaa muodostunut minulle tärkeä ♥

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19, 20. ja 21.

Kaikki nämä kuvat on ottanut Nelli!

Kertokaa toki suosikkikuvanne näistä! 

Täältä voi käydä vielä katsomassa viime vuonna otetut mekkokuvat ex-liikutushevoseni kanssa.

Kauan odotettu ulkoasu

Tätä on odotettu ja nyt se on täällä - uusi ulkoasu!

Lupasin silloin joskus kehitellä aivan uudenlaisen ulkoasun. No, kuinkas kävikään. Olen tykästynyt tuohon malliin niin, että kaikki ulkoasut toistavat samaa kaavaa.. Ehkä pirteä väri ja uudenlainen banneri saavat ulkoasun näyttämään kuitenkin erilaiselta. Olen aina pitänyt tuollaisista yhden kuvan bannereista ja nyt päätin kokeilla sitä tännekin! Samalla saatte esimakua viime lauantain kuvauksista, joista tulee vielä myöhemmin oma postaus! Eniten pyörittelen tällä hetkellä kysymyksiä siitä, onko väriteema jopa lian pinkki ja saako tuosta "sunshiney" fontista selvää(postausten ja gadgettien otsikot yms.). 

Tässä vielä edellinen ulkoasu siinä muodossa, jossa se pysyikin varmaan 4kk.

Bannerin kuva ©Nelli!

Sanokaa ihmeessä mielipiteenne ja erityisesti toivon saavani vastauksia tekstissä mainittuihin kysymyksiin!

Pallon puunausta

Olin perjantaina kaverini kanssa taas tallilla. Sää oli taas reilusti plussan puolella, mutta onneksi Jalmarin talli on niin aukealla paikalla, että sinne tuuli mukavasti ja välillä olin jo laittamassa hupparia päälleni. Sää oli siis loppujen lopuksi mitä ihanteellisin! Päätinkin, että tällä kertaa ratsastan Jalmarin. Siitä hevosesta näkee niin hyvin, että vaihtelu virkistää ja olin ratsastuksen jälkeen todella onnellinen!

 En sitten yhtään taaempana voinut istua..

Menimme taas hiekkatiellä edestakaisin ja lopulta päädyimme maastoon. Olin jo aiemmin suunnitellut, että menemme puomeja ja maastostahan löytyy lahoja oksia siihen tarpeeseen! Kuvaajamme laittoi oksan kulkuväylällemme ja ylitin sitä Jalmarin kanssa alkuun käynnissä ja pari kertaa ravissa. Eipä Jalmari hypännyt eikä oikeastaan nostellut jalkojansakaan, koska oksa rikkoutui Jalmarin osuessa siihen kevyesti. Näiden ylitysten jälkeen siirryin ottamaan pari vauhdikkaampaa pätkää suoralle. Jalmari ravasi todella nätisti, mitä nyt vähän yritti kiihdytellä välillä. Kerran se nosti itse laukan ja pari kertaa pyysinkin sitä. Hyvin pian siirryimme kuitenkin uittopaikalle kävelemään. Siellä yritin saada Jalmaria veteen, mutta se ei suostunut menemään, joten kävelimme vain veden lähellä muutamia kierroksia. Lopuksi kokeilin vielä kerran saada Jalmaria veteen ja kyllähän se sitten menikin sinne! En uskaltanut päästää sitä kovin syvälle, mutta kyllä se etujaloillaan seisoi jo vedessä. Ainut ongelma on kääntyminen, koska "uittorata" on niin kapea, ettei siellä oikeastaan mahdu kääntymään. Nyt Jalmari pääsi kuitenkin kunnialla poiskin. Tämän jälkeen poseerasimme hetken mopoautoni vieressä ja voi että, kun mopoauto näytti satulasta katsottuna pieneltä!

Ratsastuksen jälkeen pesimme kaverini kanssa Jalmarin huolella eikä vettä todellakaan säästelty.. Aikaakin kului oikeasti paljon ja lopuksi Jalmari vaikutti jopa hiukan kyllästyneeltä. Tämän kaiken teimme vain yksien tärkeiden kuvausten vuoksi, joista kuulette lisää myöhemmin! Joka tapauksessa Jalmari saatiin hienoon kuntoon.

Kaverini ratsasti alle puolituntia, jonka jälkeen puunasin vielä Jalmarin hännän ja harjan edustuskuntoon. Nappasimme siitä vielä pari rakennekuvaa ja ai että tykkään tuosta hevosesta! Vielä, kun tuota pallomahaa saisi pois, se olisi ihan kivan näköinen, vaikka selkä nyt onkin aika pitkä. Puhuimmekin kaverini kanssa, ettei Jalmarilla ole sitten yhtään lämminverisen kroppa ja se on kyllä totta.

Linkki videoon

Minkä rotuiseksi te sanoisitte Jalmaria sen rakenteen perusteella?
Suurin osa materiaalista ©Nelli!

Silmän räpäyksessä

Viime vuonna kirjoitin samoihin aikoihin postausta siitä, kuinka sen vuoden yhdeksäsluokkalaiset lähtivät koulustamme. Totesin jo silloin näin: "Vaikka oon onnellinen kesäloman alkamisesta, olo on kuitenkin hiukan haikea, koska yhdeksännen luokan oppilaat lähtevät opiskelemaan muualle. Kaikista pelottavinta on se, että ensi vuonna mä olen tuossa, missä nykyiset ysit tällä hetkellä. Mun pitää päättää jatko-opiskelupaikka!" 

Nyt tuo hetki on ohi.  Aika kului yhdessä hujauksessa, kuin silmän räpäyksessä. Yhdeksän vuotta peruskoulua on nyt kuitenkin suoritettu ja tulevaisuus tuntuu jännittävältä. Oloni on silti myös haikea. Opettajat, luokkatoverit ja koulu jäävät taakse. Tällä hetkellä se tuntuu hiukan epätodelliselta, mutta ehkä ajatukseen tottuu. Onneksi voin pitää kavereihini yhteyttä, eikä heitä tarvitse menettää, vaikka tiet erkanisivatkin! 

Näiden yhdeksän vuoden aikana jokainen on kasvanut niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jo kolmen viimeisen yläkouluvuoden aikana koen kasvaneeni ainakin henkisesti, vaikka edelleen saatan olla se sama tyyppi, joka ala-asteella laski rappusia takapuolella ja keksi mitä erikoisempia päähänpistoja. Näitä vuosia jään kaipaamaan. Kaikki oli vielä helppoa, vaikkei se siltä ihan aina tuntunutkaan. Olen niin onnellinen, että tässä on kesäloma aikaa levätä ja valmistautua tulevaan, mitä se sitten onkin.

Koristelimme kaverini kanssa mopoautoni ja menimme sillä hakemaan päättötodistukset! Kyllä muuten keräsi katseita nämä meidän koristelumme!

Hyvää kesälomaa kaikille!