Suunta kohti hevosmessuja

Tampereen hevoset-messut lähestyvät taas hurjaa vauhtia ja niihin onkin aikaa enää todella vähän. Olen käynyt kyseisillä messuilla jo todella pitkään ja niistä onkin tullut jo oikeastaan perinne. Siksi suuntaan myös tänä vuonna kyseisille messuille! Toki tällä kerralla meillä oli puhetta kaverini kanssa, että käymme messuilla vain toisena päivänä. Viime vuonna olimme siellä molempina päivinä, joten ehkä nyt yksikin päivä riittää.

Tutkin messun ohjelmaa etukäteen ja totesin, ettei ohjelmassa ole paljoa sellaisia ohjelmanumeroita, jotka olisi ihan pakko nähdä. Ohjelmasta löytyy mm. rotuesittely, jonka nyt olen nähnyt jo useampanakin vuonna. Toki ohjelma on todella monipuolista, joten useampiakin kiinnostavia seurattavia varmasti löytyy. Täytyykin katsoa, mihin nyt sitten loppujen lopuksi päädynkään.

Eniten minua kiinnostaa sunnuntaina oleva Henri Ruosteen kouluklinikka. Kouluratsastajana minua totta kai kiinnostaa enemmän kouluklinikka kuin esteklinikat ja tuon edellä mainitun klinikan aionkin mennä katsomaan aika suurella todennäköisyydellä! Sitä ennen on Hevosbloggaajien handler-kisa -niminen ohjelma, jonka haluaisin myös nähdä.

Monena vuonna olen katsonut, että messuilla on myös satulansovitusnäytöksiä. Nyt päätinkin, että haluaisin mennä katsomaan näytöstä, joten myös ohjelma nimeltä Satulansovituksen perusteet kiinnostaa minua. Tuosta olisi nimittäin varmasti hyötyä tulevaisuudessakin, jos siitä saa jotain irti! Samaan kategoriaan kuuluu myös ohjelma nimeltä Varusteiden vaikutus hevoseen. Olen kuitenkin todennäköisesti menossa messuille sunnuntaina, jolloin tämä varusteiden vaikutus hevoseen -niminen ohjelma jää näkemättä.

Muita kiinnostavia ohjelmanumeroita ovat mm. Tasapainoinen istunta, tasapainoinen ratsukko ja Estekilpailut. Nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään pakollisia nähdä, sillä jossain välissä pitää ehtiä tutustua myös näytteilleasettajien tarjontaan. Ostoslistani on kyllä varsin tyhjä, mutta ainahan sitä voi katsella, jos jotain löytyisi mukaan.

Oletteko te tulossa Tampereen hevoset-messuille?

Millainen on hyvä Instagram-tili?

Kun puhutaan sovelluksesta nimeltä Instagram, uskallan väittää kaikkien, tai ainakin suurimman osan tietävän, mistä puhutaan. Yhä useampi tuntuu käyttävän kyseistä sovellusta ja siellä on paljon myös tilejä, jotka on tehty erikseen hevosaiheisiksi tileiksi. Myös itseltäni löytyy kaksi tiliä. Toinen on ns. "normaali käyttötili" ja toinen alunperin blogille tehty hevosaiheinen tili, jonne nykyään päivittelen blogityylisesti esimerkiksi ratsastuskuulumisia. Tänne blogin puolelle en pystyisi millään kirjoittamaan jokaisesta tallikerrasta, joten siinä mielessä Instagram on kätevä.

Ajattelin kirjoittaa tähän postaukseen, millaiset hevostilit kiinnostavat minua erityisesti. Nämä ovat kuitenkin vain minun mielipiteitäni! @hymyillenhuomiseen tilini seuratuista löytyykin yli 300 tiliä, joita tykkään seurata syystä tai toisesta.

Ensimmäisenä voisin mainita kuvat, sillä niihin kiinnitän eniten huomiota. Monet puhuvat, että he haluavat nähdä enemmän videoita kuin kuvia, mutta kohdallani tämä menee päinvastoin. Ovat videot välillä ihan kivoja, mutta harvemmin jaksan katsoa niitä, ainakaan pelkästään. Sen sijaan kuvia on aina kiva katsoa. Varsinkin, jos ne ovat hyvälaatuisia ja hienoja. Mielelläni siis seuraankin tilejä, joissa kuvat ovat järjestelmäkameralaatuisia. Mutta kuten omallakin tililläni, aina ei vain ole laadukkaampia kuvia ja ovathan ne kännykkäkuvatkin ihan kelvollisia aina silloin tällöin.

Laatukaan ei kuitenkaan aina takaa sitä, että mielenkiintoni heräisi. Lähinnä tykkään katsella esimerkiksi niin kutsuttuja poseerauskuvia ja ratsastuskuvia. Toisaalta yksi kriteeri on mielestäni monipuolisuus. Jos tili on täynnä samantyylisiä ratsastuskuvia, alkavat nekin kyllästyttää jossain vaiheessa.

Edellä mainittujen kriteerien lisäksi kiinnostumiseeni vaikuttaa myös päivittelyn aktiivisuus. Jos tilille julkaistaan vain kerran kuukaudessa jotain, ei se välttämättä päädy seurattujeni listalle, vaikka kuvat olisivatkin hyviä. Toki itsekin päivittelen välillä hieman epäsäännöllisesti, mutta yritän julkaista kuvia tai videoita edes pari kertaa viikossa. Totta kai olisi parempi päivitellä useamminkin, mutta nykyään päivittelen enemmän omaksi ilokseni. Tilini toimii minulle jonkinlaisena tallipäiväkirjana.

Todellisuudessa taitaa kuitenkin olla niin, että eniten mielenkiintoni herättämiseen vaikuttaa tilin aihe. Seuraan vähemmän kilparatsastajien tilejä ihan siitä syystä, ettei aihe oikeastaan kiinnosta minua, sillä en itse kisaa. Sen sijaan tavalliset treenipäivitykset ja muut vastaavat kiinnostavat minua enemmän. Ja niin oudolta kuin se tuntuukin, myös ratsastaja ja hevonen vaikuttavat. Saatan nimittäin seurata jotain tiliä ihan senkin vuoksi, että tykkään ratsastajan tyylistä ratsastaa tai tilillä seikkailevasta hevosesta. Tiivistelmänä voinkin todeta, että todella monet tilit voisivat päätyä seurattuihini näillä perusteilla!

Millaisia Instagram-tilejä te tykkäätte seurata? 

Linkatkaan samalla omanne kommentteihin!

Syy hymyyn löytyi ratsusta

Kuinka hyvä fiilis voikaan tulla pelkästään yhden laukannoston vuoksi? No, minäpä kerron: todella hyvä!

Kuten osa saattaakin muistaa, minulla oli tavoitteena mennä helmikuu ilman jalustimia Jalmarilla. Yhtäkään kokonaista ratsastusta en kuitenkaan ole mennyt ilman jalustimia, vaan aina vain hetkellisiä pätkiä. Homma meni metsään myös siksi, etten ehtinyt helmikuun aikana käydä Jalmarin luona kuin ihan muutaman kerran ja niistäkin ratsastin vain parilla kerralla. Kuun ensimmäiseltä ratsastuskerralta teinkin jo oman postauksen. Seuraavan kerran pääsin ratsastamaan 12.2. Kyseiseltä kerralta olen kirjoittanut muistiooni seuraavasti:

"Maanantain (12.2.) avainsanoiksi voisivat sopia sanat ohjastuntuma ja harjoitusravi. Näihin kahteen nimittäin keskityin. Alkuun pidensin jalustimiani ja ai että, kuinka helpolta satulassa tuntuikaan istua! Pystyin myös keskittymään istuntaani kokonaisuudessaan. Mietin mm. mielikuvaa siitä, että joku vetää narusta, joka on kiinnitetty kypärääni. Näin sain ryhtiä istuntaani. 

   Alkuravien jälkeen otin harjoitusravia jalustimien kanssa. Totesin istuvani jopa ihan siististi siellä satulassa. Ongelmani ilman jalustimia ratsastamisessa on siis enemmän päänsisäinen. En vain uskalla rentoutua ilman jalustimia samalla tavalla kuin jalustimien kanssa tai ilman satulaa. 

   Harjoitusravin jälkeen  siirsin jalustimet kaulalle ja otin useita ravipätkiä. Alkuun paketti pysyi kasassa, Jalmari kulki rauhassa ja itse sain keskittyä istuntaani. Sitten paketti hajosi. Jalmari aloitti kiihdyttelyn ja itse siirryin perunasäkkipomppimiseen. Olihan homma sentään hetken hallussa. Lopulta yritin enää saada rauhallisen ravipätkän ilman jalustimia ja laukkaamiseen otin jalustimet takaisin turvakseni."  

Tästä seuraavan kerran pääsin ratsastamaan vasta perjantaina 2.3. Silloin oli jo maaliskuu, joten tavoitteeni laukata ilman jalustimia helmikuun lopussa oli jo epäonnistunut. Päätin kuitenkin, että tuo tavoite jäi siihen ja nykyään menen ilman jalustimia silloin, kun siltä tuntuu. Ehkä on parempi keskittyä nyt muihin istuntani ongelmiin kuin tuohon ilman jalustimia ratsastamiseen.

Tuolloin perjantaina ratsastus sujui huippuhyvin. Alkuverryttelyiden jälkeen päätin nostaa laukan Jalmarille helpompaan suuntaan, oikeaan kierrokseen. Tamma kuunteli apujani ja laukka nousi todella helposti ilman mitään pomppuja tai pukkeja. Laukka oli täysin kontrollissani ja Jalmari oli kevyt kädelle. Laukassa oli vieläpä todella helppo istuakin! Tuon pätkän jälkeen päätinkin heittää jalustimet kaulalle ja ottaa lisää laukkaa. Alkuun jäin itse puristamaan jaloillani, mutta pikkuhiljaa siitä osasin rentoutua. Toki laukasta raviin siirtymiset olivat tasapainolleni sen verran huonoja, etten pysynyt kyydissä enää niin siististi. Onneksi Jalmari ei ottanut nokkiinsa pomppimisestani. Mutta hei, me laukattiin ja vieläpä ilman jalustimia! Tästä tuli kyllä todella hyvä fiilis ja siitä muistin, miksi harrastan tätä lajia! Olinkin yhtä hymyä koko loppu ratsastuksen ajan. 

Nämä kuvituskuvat olen ottanut 9.2, jolloin irtojuoksutin Jalmarin ja sen tallikaverin.

Milloin teille on viimeksi tapahtunut vastaavia onnistumisia, joiden jälkeen olette hymyilleet suurinpiirtein koko loppupäivän?

Minä ratsastustunnilla?!

Kirjoitin jokin aika sitten erääseen postaukseen, että tavoitteenani on käydä vuoden aikana ratsastustunneilla. Tavoite alkoikin lupaavasti, sillä päädyin lopulta Repolan tallille keskiviikkona 21.2. ratsastustunnille. Olen käynyt kuvaamassa kyseisellä tallilla kavereitani jo useampaankin kertaan, joten aivan uusi paikka ei kuitenkaan ollut kyseessä. 

Ratsukseni sain tallin omistajan hevosen nimeltä Otto, jolta löytyy kokoakin huomattavasti enemmän kuin niiltä, joilla olen tottunut menemään. Kyseessä on nuorempi ruuna, joten odotin ratsastusta mielenkiinnolla. Jo käynnissä ero muihin ratsastamiini hevosiin oli selkeä. Askel oli pitkä ja jo käynnissä minulla oli hankaluuksia istuntani kanssa. Yritin huomaamattani ratsastaa käyntiä liikaa lantiollani.

Aloitimme käynnissä yllä olevan tehtävän, jossa oli mm. pysähdyksiä ja ympyröitä ja tuota samaa teimme koko tunnin hiukan eri osia muutellen. Valkoinen merkkaa rataa, mitä teimme, harmaat ovat ympyröitä ja nuo tyhjät kohdat ovat pysähdyksiä. Tehtävä oli juuri sopiva, sillä jo siinä oli haastetta minulle! Kun tehtävä alkoi sujua käynnissä, se aloitettiin kevyessä ravissa. Tässä kohtaa ilmi tuli ainakin se, että käteni valahtivat usein liian alas. 

Lisää ongelmia tuli siinä kohtaa, kun ympyrät alettiin tehdä harjoitusravissa ja toisessa päässä pääty-ympyrällä nostettiin laukka. Opettaja huomautti, että menen niin sanotusti lyttyyn harjoitusravissa ympyrää tehdessä. Suorastaan järkytyin, kun suoristin kylkeäni ja opettaja sanoi, missä kohtaa olin täysin suorana. Tuntui nimittäin, että olisin siinä kohtaa ollut jo aivan vastakkaisella puolella vinossa. Samalla minun olisi pitänyt muistaa pitää kyynärpäät kyljissä ja ulko-ohja tarkkana, sillä kylkeä korjatessa ulkokäteni pääsi vähän minne sattuu. Istunnassani onkin siis paljon korjattavia asioita, joita en ole edes tajunnut ajatella!

Laukannostot ovat olleet minulle aina hankalia, mutta nyt se varsinkin korostui. En nimittäin meinannut saada nostettua laukkaa ollenkaan ja jos sain, se ei pysynyt yllä. Laukassa istuntani on yksi tekijä, joka jarruttaa. Lisäksi pidin myös ohjasta liikaa kiinni. Lopulta keskityin ohjaan liikaa ja siinä kohtaa aloin varsinkin jarruttaa istunnalla päästäen ohjan lähes kokonaan pois.

Tunti oli minulle varsin silmiä avaava. Olin tosiaan tuon tarpeessa, sillä nyt minulla on taas vino pino korjattavia asioita istuntaani liittyen! Esimerkiksi tuo ympyröillä sisäänpäin nojaaminen oli minulle täysin uusi juttu ja siitä haluan kyllä päästä eroon. Joka tapauksessa tykkäsin tunnista oikein paljon ja ratsuni oli mukavan erilainen verrattuna niihin, joita olen tottunut ratsastamaan. Jo tuo kokokin vaikutti paljon, sillä Oton liikkeet olivat kovin suuria verrattuna esimerkiksi Jalmariin, jolla nyt olen pääasiassa ratsastellut. Sain kyllä Oton kulkemaan satunnaisia pätkiä niin, että se tuntui satulaan kivalta, mutta onhan tuossa vielä opettelemista!

Näissä 8.2. kuvatuissa kuvissa esiintyvät Nelli ja Otto.

Ratsastatteko te paljon erikokoisilla ratsuilla?

Wanhat 2018

Kuvat ovat joko Henrin tai Julian käsialaa!

Outoa ajatella, että tuo kauan odotettu päivä on nyt jo takanapäin. Puolen vuoden treenit huipentuivat viime perjantaina 16.2. vanhojen tansseihin niin minun kuin monen muunkin kohdalla. Meillä treenit tosiaan alkoivat jo syyskuussa ja hyvä niin. Alkuun tuntui, etten opi tansseja millään, mutta yllättävän hyvin se alkoi kuitenkin sujua. Lopulta tanssit tulivat jo vähän kuin alitajunnasta.

Tää kampaus oli kyllä niin mun mieleinen!

Perjantaiaamuna heräsin puoli kuuden aikoihin ja aloitin aamutoimet mm. juomalla lämmintä, sillä juuri ennen vanhoja hankin flunssan ja siksi kurkkuni oli kipeänä myös tanssipäivänä. Meikkini toteutin itse ja siihen varasin aikaa runsaasti. Ehdin kuitenkin ihan hyvin meikata ja syödä aamulla, vaikka kampaajani olikin kahdeksan aikoihin. Kampaajalta sain tosin juosta mekon pukemisen jälkeen koululle, kun siellä piti olla jo puoli kymmenen aikoihin. Varsinaista kiirettä ei kuitenkaan todellisuudessa ollut, koska kenraaliharjoitukset olivat vasta kymmeneltä ja lopulta olin koululla hyvissä ajoin.

1. Kuva on aamulta, jolloin saavuin koululle ja ylimääräistä aikaa oli hetki ennen kenraaliharjoituksia. / 2. Nappasin kuvan silloin, kun olin jo matkalla ulos salista päivän päätteeksi. / 3. Kampauksessani olikin vähän enemmän pinnejä, kuin luulin! Tuntui nimittäin, että pinnejä olisi ollut päässäni vain muutama :D

Ensimmäinen näytös oli kello 12. Tuolloin minua jännitti hiukan, kun odottelimme jonossa saliin pääsyä. Toisessa näytöksessä, joka oli kello 18, minua ei enää jännittänyt. Tuossa jälkimmäisessä näytöksessä olin jo sen verran väsynytkin, etten enää osannut jännittää tanssimista. Itse esitykset menivät oikeastaan aika hyvin. Totta kai muutamia mokia tapahtui, mutta eivätpä ne maailmaa kaataneet.

1. Ruokailu alkoi kello 14 eräällä kartanolla. / 2. Ruokaan saimme itse vaikuttaa äänestyksellä ja lautaselta voi hiukan nähdäkin, mitä siellä lopulta oli tarjolla! Ruoka oli kyllä älyttömän hyvää, vaikka mikään suurin lihan ystävä en olekaan. / 3. Tää valkosuklaa-mansikka jälkiruoka oli myös todella, todella hyvää!

Kokonaisuudessaan päivä oli kyllä varsin kiva! Olihan se hauska, kun sai olla päivän vähän kuin prinsessa. Täytyy kuitenkin myöntää, että päivän jälkeen fiilis oli vähän "tässäkö se nyt oli" -tyyppinen. Päivä meni todella nopeasti ja se on ehkä syy tuohon fiilikseen. Totta kai päivä oli kyllä kaikin tavoin ikimuistoinen ja tuota on varmasti kiva muistella myöhemmin!

Oletteko te olleet katsomassa vanhojen tansseja tai jopa itse tanssineet niissä joskus?