Onnistunut estetunti

Tänään ei ollut ihan normaali päivä. Meillä oli koulua! Toki kyseessä oli vain neljän tunnin urheilupäivä, joka oli loppujen lopuksi ihan kiva. Kisailtiin luokittain lajeissa(esim. auton veto, golf jne..). Koulupäivän jälkeen mulla oli taas kahden ratsukon ratsastustunti Dimonassa, joka alkoi neljän aikoihin. Kerron tässä postauksessa kyseisestä tunnista. Mulla oli tällä kertaa kuvaaja mukana, mutta äitini otti jostain syystä vain yhden kunnollisen ratavideon. Kaikki tämän päivän materiaali ©äiti! Ottakaa huomioon, ettei äitini ole kuvannut kovinkaan paljoa ennemmin. Kuvien laatu kärsi, koska nappasin suurimman osan videolta.

Olen mennyt tässä kuukauden(?) aikana yhden estetunnin viikossa ja joka kerta samalla hevosella, Rafilla. Ensi viikon sunnuntaina mua odottaa kisat ja siksi treenaan kyseisellä tammalla. Pikku hiljaa sitä oppii tuntemaan hevosen tapoja, tyyliä ja reagoimaan hyppyihin ja muuhun yhä paremmin. Tämän estetunnin sanoisin olevan superonnistunut!

Alkuverryttelyt mentiin nopeasti, koska Rafi oli jo mennyt yhden tunnin ennen mun tuntia. Kun olimme ottaneet kaikki askellajit läpi, aloimme hypätä. Aloitettiin menemällä kaksi estettä yksi kerrallaan, numerot 1 ja 6. Kutonen oli okseri ja sille tuli alkuun kielto. Onneksi en tippunut ja seuraavalla kerralla Rafi hyppäsi kunnon ilmavaralla! Se ei haitannut, koska pysyin mukana jotenkin. Näiden kahden esteen jälkeen mentiin vielä erikseen numerot 2 ja 3, jotka olivat sarja. Rafi hidasti useimmiten tässä välissä raviin, mutta viimeisen radan aikana sain laukan pysymään yllä.

Hypättiin rata aluksi kaksi kertaa vuoron perään kaverini kanssa. Rafi syttyi aina ensimmäisestä esteestä, mutta meni silti muuten tasaista vauhtia jos muutamia hidastuksia korkeimmalle esteelle, eli neloselle tai vitosen jälkeen ei lasketa. Sain oikeasti jopa pidätellä Rafia tänään enemmän kuin aiemmilla tunneilla. Tamma suoriutui esteistä silti todella hyvin ja itse pysyin oikeastaan jokaisessa hypyssä hyvin mukana. Lisäksi huomasin, että olen oikeasti parantanut hyppytyyliäni! Säännöllisesti hyppääminen samalla hevosella auttaa, vielä kun osaisi saman muiden ratsujen kanssa..

Kahden radan jälkeen menimme välikäynnit ja sitten radan viimeisen kerran läpi. Viimeinen rata oli tällä kertaa se paras. Harmi ettei sitä tullut videolle.. Kun kaverinikin oli hypännyt, siirryimme ravaamaan loppuraveja. Ravasimme kauan tehden erilaisia ympyröitä ja kiemuroita. Rafikin meinasi hyytyä, mutta loppukäynnit olivat vähintään yhtä pitkät. Kävimme nimittäin kiertämässä maastossa kapeaa polkua pitkin lenkin, joka sisälsi muutamia ylämäkiä ja yhden alamäen.

 Ja tässä mä yritän taputtaa Rafia onnistunesta pysäytyksestä.. :D

Tiivistettynä tunti oli kokonaisuudessaan oikein mukava! Rafi meni älyttömän hyvin, paremmin kuin ennen ja itse ratsastin suhteellisen hyvin verrattuna muihin kertoihin. Tietenkin huomasin, että esteistuntani on aika pysty, mutta en silti vedä suusta, joten tuskin se vielä näillä korkeuksilla haittaa.

Linkki videoon

Kuinka usein te hyppäätte samalla ratsulla?

Erilainen kulkupeli

En ole tehnyt tällä viikolla oikeastaan mitään erikoista, jos maanantaita ei lasketa. Ei pelkästään sen takia, että olin ratsastamassa vieraammalla ponilla, vaan siksi, koska ajoin itselle mopoautokortin! Kyllä, luit oikein, olen nykyään mopoautokuski eli toisin sanoen liikenteen hidastin. Toisaalta, keskustassa nopeus on täysin sama kuin normaaliautoilla eikä kenenkään pitäisi siitä suuttua. Muuten taidankin kulkea enemmän hiekkateitä pitkin talleille. Maantiellä liikenneruuhkan aiheuttamisen vaara on suuri, koska aina ei tule vastaan sitä linja-autopysäkkiä, johon voisi hetkellisesti jäädä odottamaan.. 

Miksi ajoin mopoautokortin? Todellisuudessa mietin tätä asiaa pitkään, koska olisin halunnut ajaa sekä mopo- että mopoautokortin. Lopulta päädyin mopoautoon, koska siinä on sentään neljä pyörää, katto ja pieni tavaratila, johon mahtuu kaikki tarpeellinen ja kaiken lisäksi mopoautolla voisin uskaltaa ajaa talvellakin lyhyitä matkoja. Turvallisuus on sitten toinen juttu. Kärjistettynä mopoauton seinät painuvat kasaan, kun sormella painaa hiukan kylkeä. Siitäkin syystä pidättäydyn ihan niissä alhaisissa nopeuksissa. Toisten mielestä mopoauto on ihan Ok ja toisten mielestä nolo. Pakko myöntää, onhan se sellainen "munankuori", joka näyttää tyhmältä. Silti sanoisin, etten kadu kortin ajamista. Enää kyydit eivät ole este mun menoilleni ja kaiken lisäksi voin kyyditä kavereitanikin. Esimerkiksi eilen oltiin kolmen kaverini kanssa kuvailemassa(toisella kaverillani on skootteri ja kyydit järjestäytyivät siten) ja voin sanoa, että se oli hauskaa olla itse kuskina. 

Pahoittelen näitä muutamia aiheeseen liittymättömiä kuvia eiliseltä!

Mikä on teidän mielipiteenne mopoautoista, ovatko ne vain noloja liikenteen hidastajia?

Poniratsastaja ilmoittautuu

Kun mulle tarjottiin mahdollisuutta käydä testaamassa ponia, kieltäydyin heti ihan jo pituuteni puolesta. Jostain syystä mut saatiin ylipuhuttua koittamaan tätä kyseistä ponia ja tässä sitä ollaan, käyn liikuttelemassa aina silloin tällöin Lamona nimistä ihanaa ponitammaa! Olen käynyt ratsastamassa sillä vasta kaksi kertaa, mutta Lamona on jo nyt saanut mut vakuuttumaan sen olevan ihana. Ensimmäisellä kerralla kaikki ei mennyt  ihan niin hyvin. Tamma testaili mua kunnolla, mutta mikä parasta, pysyin kyydissä! Toisella kerralla, eli eilen sujui jo paljon paremmin! Tässä postauksessa kerron kuvien kera eilisestä. Kaikki kuvat ©Nelli!

Alkukäyntien jälkeen tein muutamia voltteja ja menin sitten ravia. Lamonalla on todella tasainen ravi ja sitten taas laukka tuntuu ihan kuin istuisi kouluhevosen kyydissä! Toisin sanoen askeleet ovat todella ihanat istua ja Lamona on muutenkin osaavampi poni. Tamma oli alkuun hiukan jäykkä ja ravi ei noussut niin hyvin. Loppua kohden meni jo paremmin! Ravissa Lamona meni toisella sivulla huomattavasti reippaammin kuin toisella, mutta se kyllä ravasi kiltisti koko kierroksen, jos pyysin sitä. Toki väliin tuli pieniä testauksia, että "vedänpä nyt pään alas ja teen stopin", mutta suurin piirtein se meni todella hyvin. Sain Lamonan jopa siirtymään pari askelta sivulle, kun "kutittelin" tuntumaa ulkokädellä, jota siirsin hiukan lähemmäs harjaa.

Laukkaa otin aluksi vain suoralla sinne päin, mihin Lamona oli reippaampi. Se oli nimittäin huomattavasti reippaampi suuntaan, josta pääsi talliin. Aluksi en edes saanut ravaamaan saati laukkaamaan Lamonaa ns. pois päin tallista. Lopulta se meni niin hyvin, että pystyttiin laukkaamaan koko kierros eikä edes sillä vaikeammalla sivulla tullut hidastusta. Onnistuneimman laukkapätkän jälkeen meninkin enää loppuravit ja -käynnit. Siihen oli hyvä lopettaa!

Kuten varmasti postauksesta voi lukea, Lamona on paljon osaavampi kuin esim. Jalmari tai Tilta, mutta silti en ole hylkäämässä näitä ex-ravureita. Lamona tulee kuitenkin aina silloin tällöin postauksiin ja teen siitä varmasti jonkinlaisen esittelyn tuonne hevoset -sivulle.

 En vain jaksanut muokata aitoja pois..

Oletteko te löytäneet lähiaikoina uusia heppakavereita?

Kahden vuoden aika

Ensimmäistä kertaa selässä!

Kaksi vuotta sitten tänään oli erityinen päivä, 11.9.2013. Silloin ajoimme ensimmäisen kerran Montun tallille ja silloin tapasin kaverini kanssa nämä kolme lämminveristä ravihevosta. Ratsukseni päätyi Montu, koska se oli korkein ja itse olin pitkä. Kaverini sen sijaan meni Tiltalla. Siitä päivästä on tosiaan kaksi vuotta. Mua jäi niin paljon harmittamaan, että mun ja Montun kaksivuotispäivä ei ehtinyt täyttyä ihan.. Ajattelin tässä postauksessa käydä läpi ikimuistoisimpia hetkiä kyseiseltä tallilta ja lopussa on Montun "muistovideo", vaikka ei sitä oikein siksikään voi sanoa. 

Menin ensimmäisen kerran ilman satulaa Montulla 10.10.2013 ja olin silloin niin iloinen, kun kaikki sujui lähes täydellisesti! Siitä lähtien olenkin mennyt todella monta kertaa ilman satulaa, oikeastaan jopa enemmän kuin satulalla. Montulla on niin kivan mallinen selkä, että siellä pysyy hyvin! Tässä on postauskin siitä.

11.2.2014 mentiin ensimmäinen "laukka-askel", itse asiassa kerron kyseisestä päivästä tässä postauksessa. Todellisuudessahan tuo "laukka-askel" oli vain voimakas ravinnosto, jollaisia Montu teki yhdessä välissä. Lisäksi kokeiltiin samana päivänä syöttää heppoja niin, että pidettiin leipä hampaiden välissä ja heppa sai ottaa sen leivän siitä, oli muuten hauska päivä!

24.2.2014 oli merkittävä päivä ja siitä kertoo tämä postaus. Oltiin kaverini kanssa Jalmarin mukana raveissa. Tuo päivä oli ikimuistoinen, sitä en unohda ikinä! Harvoin sitä pääsee noin "lähelle" katsomaan ravimaailman tapoja. Itse asiassa tämän kerran jälkeen aloin ratsastella Jalmarilla ja totesin heti ensimmäisellä kerralla sen menevän todella hyvin!

Vielä kerran tämä kuva tänne..

Yksi päivä, joka sisältää 2 tippumista ja monta superonnistunutta hyppyä on 13. perjantai 2014. Tässä postauksessa kerron tuon päivän tapahtumia. Tiputtiin siis molemmat kaverini kanssa täsmälleen samaan aikaan. Tästä vitsaillaan vielä näinäkin päivinä! Tippumisen jälkeen otin hyppyjä Montulla, jotka olivat oikeasti ihan liian korkeita Montun tasoon nähden, vaikka olinkin hypännyt/hypyttänyt sitä muutamia kertoja aiemmin..

Tämän postauksen kerralla tipuin, mutta totesin molempien ratsujen menneen lopulta hyvin. Päivämäärä oli 15.9.2014. Silloin tipuin Montulta ilman satulaa, mutta sitten taas satulan laiton jälkeen totesin sen menneen paremmin kuin ikinä, koska se toimi pelkällä istunnallani. Samaten Jalmari meni älyttömän hyvin! Lisäksi sain upeita kuvia kuvaajaltamme!

31.12.2014 sain luvan opettaa Montun laukkaamaan ja tähän päivään olen vieläkin tyytyväinen. Ravuri, jolla ei ole ennen edes yritetty laukkaa selästäpäin, laukkasi nyt niin hyvin! Mentiin oikeasti pitkiä pätkiä ja laukka oli sellaista hyvää laukkaa! Tässä postauksessa on siitä juttua. 

Tämä postaus on yksi luetuimmista postauksista ja päivämäärä oli 23.2.2015. Jälleen kerran kaverini ja minä tipuimme, mutta tällä kertaa sentään eri aikoihin! Molemmat ratsut toimivat mulla todella hyvin ja pysyin suhteellisen hyvin kyydissä, jos Jalmarilta lentoa ei lasketa.. Seuraavalla kerralla onnistuin jälleen tippumaan Jalmarilta, 5.3.2015. Silloin mua alkoi jo ottaa päähän omat tippumiseni, vaikka eihän se lumihankeen tippuminen sattunut yhtään.

8.5.2015 oltiin lintumaastossa. Montu meni ihan hyvin siihen verrattuna, että jätin martingaalit pois kokonaan. Koitettiin mm. hypätä "maastoeste" ja rämpiä syvemmällä metsikössä. Tuo kerta oli vain niin mukava! Harvemmin maastossa noin kivaa on.

4.8.2015 peltobaanailtiin. Tuo kerta oli viimeinen aidosti onnistunut ratsastuskerta Montun kanssa. Molemmat hepat laukkasivat niin nästisti todella hyviä pätkiä enkä voisi olla niistä yhtään ylpeämpi! Parempaa päivää en olisi voinut toivoa ♥ Lisäksi 7.8.2015 jätin martingaalit pois ja menin Montulla onnistuneesti. Nämä kaksi kertaa ovat olleet parhaimpia kertoja Montun kanssa, ikinä!

13.8.2015 otettiin Montun kanssa vielä mekkokuvia. Tiesin jo tuolloin, että Montu oli myynnissä ja siksi halusin ottaa vielä viimeisiä kuvia yhdessä, hiukan erikoisempia sellaisia ja voin sanoa, että nuo kuvat ovat niin ihania, että voisin teettää miltei jokaisesta taulun!

Tämä postaus sisälsi vain ne parhaat ratsastuskerrat ja kuten huomaatte, suurin osa on koettu Montun kanssa. Oikeasti jokainen ratsastuskerta sisältää jotain hyvää ja jokaisesta voisin kirjoittaa tähän postaukseen. Kuten voitte arvata, jatkossa näitä onnistumisia mulle tulee toivottavasti antamaan Jalmari!

Loppuun vielä tämä "muistovideo" Montusta, jota tein useamman päivän, mutta se ei siltikään ole niin laadukas, kuin saatatte odottaa. Kappale videolla: Wiz Khalifa - See You Again ft. Charlie Puth

Linkki videoon

Mitä tykkäsitte videosta?

Kiireisen päivän ratsastus

Mulla oli tänään pitkä päivä, johon sisältyi ajotunti, 7h koulua ja siihen päälle vielä ratsastustunti. Selvisin kuitenkin hyvin ja tässä postauksessa kerron ratsastustunnista! Olin taas hyppäämässä Dimonan tallilla ja harvinaista kyllä, kuvaajaa ei ollut. Saatte tyytyä viime kerran kuviin. Itseäni materiaalin uupuminen haittaa eniten, koska analysoin omaa ratsastustani usein niiden perusteella. Siitä on tullut jo vähän kuin tapa, aina kuvaaja mukaan.

Menin Rafilla, jälleen kerran. Olen menossa sillä tallin harjoituskisoihin, joten käyn hyppäämässä vielä ainakin kerran ennen varsinaisia kisoja, jotka ovat tämän kuun lopussa. Tänään meillä oli kolme ratsastajaa tunnilla eikä aikaa ollut niin paljoa hyppäämiseen. Ehdin mennä vain kerran radan, jonka korkeimmat estet oli korotettu 60senttiin. Harvemmin hyppään niin korkeaa, joten senkin takia olisin halunnut materiaalia, mutta ehkä ensi kerralla!

"herkkä" tilannekuva

Alkukäyntien jälkeen mentiin tietystä verryttely, ravia ja laukkaa. Sen jälkeen kävelin radan tunnin pitäjän perässä läpi ja yritin muistella esteiden oikeaa järjestystä. Kävelyn jälkeen menimme radan yksitellen ravissa: Rafi kulki oikein nätisti, myös silloin, kuin puomit nousivat ristikoiksi, jotka olivat oikeastaan kavaletteja. Vahvuuteni ei ole raviesteet, joten ne menivät lähes kaikki penkin alle, mutta laukkahypyt sujuivat jo paremmin!

Numero on aina sillä puolella, jolta este hypättiin ja ottakaa huomioon, että nuo tiet ovat vähän sinne päin, 5-6 väliin tuli paljon isompi kaarre!

Seuraavaksi esteet korotettiin pystyiksi ja korkein oli sen 60cm. Rafi meni todella hyvin ja sain ratsastettua selkeät tiet. Toki se hidasti raviin ennen neljättä estettä enkä meinannut saada nostettua enää sen jälkeen laukkaa. Tällä kertaa olen sentään tyytyväinen itseenikin! Tästä on hyvä taas jatkaa.

Mitä mun jalka tuossa asennossa tekee :D

Lopuksi saimme vielä mennä yhden vapaavalintaisen esteen ja otin tietenkin sen, jonka olimme menneet oikeastaan joka kerta ravissa, eli viimeinen. Se olikin esteistä korkein ja halusin samalla treenata omaa istuntaani. Este mentiin ensin vahingossa ravissa ja heti perään uudelleen laukassa, jolloin hyppy sujui huomattavatsi paremmin. Loppuun vielä loppuravit ja -käynnit! Tällä kertaa voin sanoa rehellisesti olevani tyytyväinen.

Pyydättekö te usein kuvaajaa paikalle, kun ratsastatte?