25. maaliskuuta 2015

Heppamokia


Jälleen kerran Blogitallilla on mielenkiintoinen haastepostaus, jossa pitää kertoa omista hevosmokistaan. Ohjeet löytyvät täältä. Mullehan on niitä mokia ihan tarpeeksi, mutta eikö se niin ole, että oppi menee parhaiten perille kantapään kautta..

1. Oltiin menossa maastoon tuttua reittiä kaverini kanssa. Mä johdin Montulla ja kaverini tuli perässä omalla ratsullaan. Polulle oli lentänyt jostain pätkä paalinarua. Oli tuulinen päivä, joten tietenkin se heilui tuulen mukana. Montu tietysti säikähti äkillistä narun liikahdusta, jota itse en huomannut. Sivuhypyn jälkeen olinkin jo maassa. Kaikista paras osuus oli siinä, kun molemmat ratsut säikähtivät ja tipuimme kaverini kanssa samaan aikaan!


2. Nämä "Oho, se onkin irti!" -tapahtumat on aina ikimuistoisia. Muutamia kertoja mullekin on käynyt niin, että heppa on ollut ihan rauhassa harjauspaikalla ja hetken päästä se onkin ollut irti. Montun kanssa kävi myös kerran näin, kun olin laittanut riimunarun hiukan huonommin riimuun kiinni. Oli sitten mukava jahdata sitä läheiseltä sänkipellolta takaisin harjauspaikalle, kun Montu vain juoksi aina karkuun.


3. Jostain syystä tää on jäänyt vuoden 2011 leiriltä mieleen. Heppani odotti karsinassaan, kun menin hakemaan kypärää. Muistan varmasti, kuinka suljin karsinan oven huolellisesti. Ilmeisesti en ollutkaan saanut sitä loppuun asti kiinni, koska hetken päästä kuului huuto, että ratsuni oli vapaana tallissa. Onneksi tilanne oli nopeasti ohi, kun avustajat auttoivat hevosen takaisin karsinaan.


4. Mun noloin, tyhmin ja hauskin tippuminen tapahtui n.3 vuotta sitten, kun koitin mennä erään ponin kyydissä naisten satulassa(sivuttain) ilman satulaa. Ratsuni oli erittäin kiltti, joten se pysyi paikoillaan koko ajan. Mä en vaan tiedä mitä sitten tapahtui, mutta lopuksi päädyin maahan selälleni, vaikka ratsu oli pysynyt tosiaan kiltisti paikoillaan! Luultavammin oma tasapainoni oli jälleen pettänyt ja vain liu’uin maahan.

Näin sitä pysytään kyydissä!

5. Muistan myös erään hetken, jolloin olin nousemassa erään ponin kyytiin ilman satulaa. Olin saanut juuri ja juuri itseni jotenkin selkään, kun poni lähti ravaamaan uraa kohti. Ravi jatkui uralla ja yritin pysyä kipityksessä mukana. Kaverini huuteli jo ohjeita mahdollisen tippumisen varalle. Ihme kyllä, mutta sain itseni tukevasti selkään enkä siis tippunutkaan.

Kaikkea sitä onkin pitänyt kuvata, tippumisen aiheutumisesta vihreä likatahra...

Millaisia heppamokia teille on sattunut?

8 kommenttia:

  1. Haha kiva että teit tämän, oli hauska ja tuli pari kertaa naurahdettuakin :DD tosi hyvin toteutettu postaus!

    Itsellekkin on sattunut vaikka minkälaista mutta niitä on liikaa etten pysy itse edes laskuissa mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiva, jos tää nauratti edes vähän :D Mullekin on tosiaan sattunut vaikka mitä, mutta suurin osa on jo puoliksi unohtunut :(

      Poista
  2. Haha:D mäkin voisin tehä tämän postauksen, niitä mokia on aika paljon;)

    VastaaPoista
  3. Sulla tosi ihana blogi ja hahaha tää postaus oli hauska :D Sait kyllä heti uuden lukijan!
    http://poni-tytot.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia paljon! :3 Tervetuloa seurailemaan :D Käyn katsomassa sunkin blogin :) ->

      Poista
  4. Hauskoja kuvia! Ja kivat nuo pinkit suitset, mistä ne mahtaa olla ostettu? :))
    Projektina Poni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Mun on pakko vastata, etten mä tiedä :D Ne on ollu tuolla kyseisellä hepalla jo alusta asti...

      Poista