Kuvituskuvina toimivat nämä 25.5. otetut kuvat.
Kesäloma on alkamassa, ellei se jo olekin alkanut. Minullakin alkoi tavallaan kesäloma jo 18. päivä tässä kuussa. Toki lukio loppuu eri aikaan kuin ammattikoulu, mutta pari hassua tuntia viikossa nyt ei paljoa päätäni vaivaa. Ihan virallisesti kesälomani alkaa kuitenkin vasta tällä viikolla ja se tarkoittaa, että ensi syksynä aloitan päättävän luokan oppilaana. Tämä tuo mukanaan mm. kirjoitukset ja niihin pänttäämisen.
Kuten jo tässä postauksessa kirjoitin, tämä kesä saattaa olla minun ja Jalmarin viimeinen yhteinen kesä. Eikä tämä johdu mitenkään Jalmarista, vaan itsestäni. Valmistun (ainakin toivottavasti) ensi vuoden keväällä media-assistentiksi ja saan kaksoistutkintolakin päähäni. Sen jälkeen kaikki onkin hieman avointa. Ainut varma juttu on, että haluaisin muuttaa pois nykyiseltä paikkakunnaltani. Olen toki miettinyt paljon muitakin suunnitelmia, mutta ne ovat tyyppiä "katsotaan sitten ensi vuonna, mikä tilanne on". Ainoa täysin varma asia on se, että todella moni asia tulee muuttumaan. Ja se tuo mukanaan samaan aikaan pelkoa ja innostusta.
Yksi täysin kysymysmerkkinä oleva asia tulevaisuuden kohdalla on hevoset ja myös bloggaaminen sen mukana. Opiskelijana minulla ei oletettavasti ole varaa omistaa hevosta, enkä edes välttämättä haluaisi sellaista tähän kohtaan. Minulle riittää vallan hyvin esimerkiksi vuokrahevonen tai muu vastaava, mutta tulevaisuus näyttää, onko minulla sellaiseenkaan aikaa. Näin ollen myös blogin kohtalo on mysteeri. Oletettavasti en ainakaan hevosista tule kirjoittamaan, joten jossain vaiheessa tämäkin blogi tulee tiensä päähän. Se aika ei kuitenkaan ole ihan vielä.
Tiedän, että monella muulla on samankaltainen tilanne elämässä ja tuokin hieman lohtua tietää, etten ole ainut, joka ei tiedä vielä tarkalleen, mitä tahtoo tulevaisuudessa. Jokainen on varmasti joskus elämässään sellaisessa vaiheessa, että edessä on muutos, joka saattaa jopa pelottaa. Eikä tämä minunkaan kohdalle osuva muutos ole varmastikaan ainoa, vaan vastaavia on varmasti tulossa lisääkin sitten joskus. Ehkä täytyykin vain ottaa se asenne, että kyllä tästäkin selvitään ja toivoa kaiken selviävän aikanaan.
Onko teidän elämäänne tulossa vastaavia muutoksia, jotka pelottavat?
Olipas ihanan vauhdikkaita ja kesäisiä kuvia! Siulla tulee kyllä varmasti olemaan tuleva vuosi varsin rankka opiskeluiden suhteen. Toivottavasti et kuluta itseäsi kuitenkaan täysin loppuun ja jaksat myös koulun lisäksi tehdä paljon kaikkea muutakin. Muistahan myös nauttia tulevasta kesästä täysillä Jalmarin kanssa, jos teillä kerta on luvassa mahdollisesti viimeinen yhteinen kesä. Tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaKiitos paljon! Tätä samaa toivon ja olenkin päättänyt aloittaa ainakin vaikeimpiin aineisiin lukemisen jo nyt kesän aikana, jotta pahin stressi lievittyisi edes hiukan. Onneksi hevosten kanssa voi edes hetkellisesti nollata päätä! :) Tästä kesästä olisi kyllä tarkoitus tehdä ikimuistoinen, mutta nähtäväksi jää, kuinka todellisuudessa käy :D
PoistaIhana nähdä miten hevosetkin innostuvat kesästä ja kuinka se välittyy kuvienkin kautta. Sinun ja Jalmarin matkaa on ollut ilo seurata ja toivottavati se ei vielä loppuisikaan pitkään aikaan. Olen kyllä kateellinen kun osaat miettiä mitä jaksat/kerkeät tehdä, kun en osaa antaa itselleni vapaapäiviä. Itse olen ainakin koittanut nauttia kaikesta minkä olen saanut, koska koskaan ei tiedä minkä menettää. Vähän jännittää että mitä teen kun peruskoulu loppuu, mutta onneksi siihen on vielä rutkasti aikaa! Tsemppiä ja toivottavasti opiskelut menevät hyvin!
VastaaPoistaHaha, ne tosiaan tuntuvat ottavan kaiken ilon irti nyt, kun ovat päässeet vihreälle. Kiinniotto ei vain ole kovin helppo homma enää :D
PoistaIhana kuulla tällaista! Kieltämättä mäkin voin vain hymyillä niille kaikille muistoille joita mulla on Jalmarin kanssa. Pitää yrittää kerätä niitä muistoja lisää nyt, kun vielä voi :)
Eipä mullakaan tuo asioiden suunnittelu ja toteutus aina onnistu ja välillä tuntuu, että aikaa jää liikaakin.. Toki täytyy katsoa tätäkin asiaa uudelleen parin vuoden kuluttua, kun asiat ovat oletettavasti jo muuttuneet. Toivottavasti sullakin suunitelmat selviävät sitten, kun peruskoulusi on lopuillaan! Kiitos paljon :)
Hattu päästä sinulle, miten saat niin paljon aikaan ja pystyt luopumaan jostain sinulle niin tärkeästä, saavuttaaksesi uusia asioita elämässä! :) Kunnioitan suuresti! Täytyy myöntää, että on ollut niitä hetkiä, kun olisi pitänyt itsekin osata jättää ratsastus edes hetkeksi, että elämä olisi ollut helpompaa jonkin tietyn jakson ajan- mutta jotenkin sitä sai itsensä kuitenkin venymään vähän joka paikkaan yhtä aikaa, vaikka hullunmyllyähän se olikin :D Parempiakin ratkaisuja olisi voinut tehdä, mutta toisaalta ratsastus oli henkireikä silloin, kun sitä tarvitsi.
VastaaPoistaToivottavasti nämä tulevat hetket Jalmarin kanssa ovat iloa ja onnea täynnä, haikeuden sijaan <3!
En mäkään tällästä päätöstä haluaisi tehdä, mutta tulevaisuutta ajatellen on pakko.. Tuo venyminen on kyllä tuttua mullekin! Onhan hepat tosiaan se syy, mikä saa hynyn huulille huonompanakin päivänä :) Toivonkin, että vaikka muuttaisin muualle, pääsisin jatkamaan tätä lajia ja ehkä jopa näkemään Jalmaria aina silloin tällöin. :)
PoistaSamaa toivon! Ensi vuoteen on toki vielä sen verran aikaa, etten ainakaan vielä osaa sisäistää edes tätä kirjoittamaani asiaa :D
Mulla alkaa täysin sama tilanne, koulu loppui valmistumisen myötä, niin ratsastus ja hevoset jos ei jää kokonaan pois, niin ainakin vähemmälle. Tämån myötä tuntuu, että koko elämä on tämånmyötä ihan avoinna, josta myös vähän blogiin kirjoitin. Tsemppiä sulle ja varmasti kaikki järjestyvät vielä. :)
VastaaPoistaOn niin helpottavaa, että muut joutuvat ehkäpä pohtimaan juuri samoja asioita. Jotenkin se antaa tunteen, ettei olekaan yksin. Tsemppiä myös sulle! :)
Poista