9. syyskuuta 2015

Opetellaan pysymään selässä


Postaustahtini on hidastunut, tiedän. Yritän kuitenkin pyrkiä tähän kolmen päivän välein postaamiseen, mutta en rupea lupaamaan mitään. Aikaa mulla on rajallisesti ja postausideoita todella vähän. Mulle saa heitellä postaustoiveita! Kysymyspostausta en ainakaan vielä halua tehdä. Lisäksi mun pitäisi jo kovaa vauhtia suunnitella uutta ulkoasua, mutta eiköhän senkin aika joskus tule.

En löytänyt yhtään parempaa kuvaa.. Älkää välittäkö mistää muusta, katsokaa vain Tiltan jalkoja. Uskokaa tai älkää, mutta se tosiaan väistää tässä kuvassa!

Turhien tarpeellisten blogijuttujen jälkeen siirrytään itse aiheeseen, olin nimittäin eilen tallilla liikuttamassa Jalmaria. Olin varautunut liian lämpimin vaattein, koska koulusta lähtiessä tuli kylmä lapasilla. Jaloissani olivat villasukat, ratsastushousujen alla legginssit ja takin alla huppari. Voitte vain kuvitella, kuinka kuuma tuli! Jouduin ottamaan hupparin takin alta pois karsinoiden siivoamisen jälkeen. Aluksi kaverini meni Tiltalla ilman satulaa ja treenasi käyntiä ja itse juoksutin Jalmaria liinassa. Jalmari juoksi taas oikein hienosti ja se ei meinannut edes hidastaa millään! Kun Pullaa(keksimäni "lempinimi" Jalmarille viitaten sen tämän hetkiseen mahaan) oli juoksutettu riittäviin, keskityin Tiltan kuvaamiseen. Pyysin kaveriani Nelliä kertomaan Tiltan ratsastuksesta:
"Menin pitkästä aikaa ilman satulaa Tiltalla ja treenattiin kunnolla pelkästään käyntiä. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja lähdin taivuttelemaan Tiltaa. Tamma yleensä "varoo" ohjastuntumaa ja ex-ravurina nostaa pään ylös, mutta tällä kertaa tuntui jo alussa tosi kivalta. Sekin saattoi vaikuttaa, että laitoin Tiltalle turpahihnan, jota ei ole käytetty sillä pitkään aikaan. Vasempaan suuntaan tamma oli hyvä, mutta oikeaan paljon jäykempi, jolloin sielä sai oikeasti tehdä töitä, että sai sen edes vähän taipumaan. Kun sain oikeaan suuntaan ihan ok pätkät, rupesin kokeilemaan väistöjä. Oon pari kertaa ennemmin kokeillut niitä maastossa, mutta tällä kertaa paikkana oli pelto. Yllätyin aivan täysin miten hyvin Tilta väisti! Välillä tuli älyttömän hyviä pätkiä, mutta välissä homma luisui käsistä ja poni vain käveli eteenpäin. Pääasiassa väistöt meni kuitenkin hyvin! Tein niitä kumpaankin suuntaan, mutta selvästi ne olivat toiseen suuntaan hankalempia. En viittiny enää ruveta säätämään enempää, koska poni oli menny tähänki asti niin hyvin. Ratsastin ehkä vähän päälle 20 minuuttia, jonka jälkeen harjasin Tiltan ja venyttelin sen kanssa vielä hetken."


Tiltan ratsastuksen jälkeen siirryttiin talliin ja vaihdoin Jalmarille suitset päähän. Satula tosiaan jäi talliin, koska halusin koittaa, kuinka se menee ilman satulaa. Voin muuten hyvillä mielin sanoa, että pukkeja ei tullut kuin alkuun pari hassua, joita ei voi edes pukeiksi kutsua. Tästä jatkuu meidän satulaton kausi! Jalmarin selkä on malliltaan pyöreä, mutta siellä on ihan mukava istua. Itselläni on vain niin huono tasapaino, etten pysy pyöreän mallisessa selässä juuri ollenkaan, mutta eiköhän senkin voi opetella!


Aluksi menin tosiaan alkukäynnit, niin kuin aina. Niiden jälkeen aloin tehdä voltteja, mutta varoin alkuun osumasta Jalmarin kylkiin. Se on niistä todella herkkä, eikä painetta kylkiin saa luoda turhaan. Jalmari oli alusta asti todella rauhallinen, eikä se edes yrittänyt kuin kerran lähteä itse raviin ja sekin oli ihan aluksi isolla pellolla siinä kohtaa, jossa on yleensä otettu laukkasuora. Muutamien ympyröiden jälkeen aloin keskittyä raviin. Jalmari meni todella siististi ravia, täysin sitä vauhtia mitä halusin. Itse istuin selässä hirveän jännittyneesti ja pidin ohjat todella kireällä, koska pelkäsin Jalmarin lähtevän liian lujaa. Onneksi videolta katsottuna istuntani ei ollut yhtään niin paha, mitä luulin. Tuossa ohjastuntumassa olisi kyllä parantamista, suoraan sanottuna roikun ohjassa kiinni. Toki Jalmari on ravurina tottunut tukeutumaan kuolaimeen, mutta ei se ole todellakaan hevoselle kiva juttu, kun siellä suussa on koko ajan painetta. Onneksi Jalmari kuitenkin ravasi lähes joka kerta ravisuorat korvat höröllä. Ravisuorien jälkeen annoin pitkää ohjaa ja lähdin pieneltä pellolta vaeltamaan isolle pellolle. Jalmarin vahvuus on loppukäynnit, niissä se aina laskee päänsä alas ja alkaa jopa pärskiä. Ainakin mun ratsu osaa rentoutua!


Ratsastuskuvani ©Nelli
Kuinka hyvä tasapaino teillä on ilman satulaa?

6. syyskuuta 2015

Pidennetty viikonloppu


Viikonloppuni alkoi jo perjantaina! Meillä oli koulussa silloin taksvärkkipäivä, eli piti mennä töihin johonkin ja ansaita tietty rahasumma. Itse menin tietenkin tallille. Siivottiin talli ja ratsastettiin. Eli oikein mukava päivä! Pakko muuten mainita yksi älyttömän hyvä elokuva, joka sattui tulemaan TV:stä perjantai-illalla! Suosittelen katsomaan Knight & Day nimisen elokuvan, se oli nimittäin todella hyvä toiminta/komedia, ainakin mun mielestä. Voisin vain katsoa sen yhä uudestaan ja uudestaan, koska juoni oli erityylinen kuin muissa toimintaelokuvissa ja kaikki epäkohdat kerrottiin, jotka jäivät vähääkään häiritsemään.


Lauantai-illalla oli sitten Syöminkien yö täällä kotikaupunkini keskustassa. Vietettiin siellä aikaa parin kaverini kanssa. Muuta ihmeellistä lauantaina ei tapahtunut. Samaten tämä päivä on mennyt kovin tavallisella tavalla. Vietettiin "synttäreitäni" muutaman sukulaisen kanssa ja myöhemmin kävin kuvaamassa. Huomenna sen sijaan tapahtuu enemmän, kun illalla mulla on ensimmäinen ajotunti mopoautolla, kuinka jännittävää! Nyt kuitenkin, hyvää suomenhevosten päivää kaikille! Alla vielä muutamia kuvia suokeista.


Oletteko te katsoneet viime aikoina hyviä elokuvia?

3. syyskuuta 2015

Synttärilahja


Ensimmäisenä asiana ilmoitan, että olen 15-vuotias! Syntymäpäiväni oli kylläkin jo eilen ja tämä mystinen paketti, josta mainitsin viime videossa, tuli jo tiistaina. Itselläni on ollut jo kauan mietinnässä tehdä jotain kameralleni. Se ei enää tarkenna automaatilla niin hyvin ja usein olenkin lainannut tallilla ollessa kaverini objektiivia. Pähkäilin ongelman kanssa, uusi kamera vai uusi objektiivi. Muutama päivä sitten kaverini linkkasi täältä erään tarjouksen Nikon D5200 kamerasta. Innostuin siitä valtavasti ja kysyin neuvoa vanhemmiltani. Lopulta päädyttiin ostamaan mulle synttärilahjaksi hiukan kalliinpi paketti samasta kamerasta, mutta mukana tuli parempi objektiivi, kuin siinä halvemmassa versiossa. Toisin sanoen, omistan uuden kameran!


Paketti saapui parin päivän päästä tilaushetkestä, eli toiminta oli todella nopeaa! Paketista löytyi Nikon D5200 runko, Tamron objektiivi 70-300mm ja pienempi objektiivi 18-55mm. Pienemmällä objektiivilla nyt en tee mitään, joten sen laitan varmaankin myyntiin. Omistan tällä hetkellä kaksi noita pienempää objektiivia. Alkuun tuo isompi objektiivi tuntui sanalla sanoen valtavalta. Kaiken lisäksi siinä on niin pitkä tarkennusväli, netistä luettuna 0,95m tarkennusväli. Toisaalta sillä saa laadukkaita kuvia, mutta kyllä siinä hetki menee opetella. Lisäksi kyseinen objektiivi on älyttömän painava! Oikeastaan kameran runko ei paina juuri mitään, mutta objektiivi senkin edestä.. En kuitenkaan valita, olihan tuo hyvä ostos.

Tässä vielä tuon 70-300mm objektiivin paketti, josta näkee tarkemmat tiedot.

Vanhassa kamerassani on huono automaattitarkennus ja huono akku. Uusi akku siihen jo ostettiinkin, mutta se ei auttanut mitään! En kuitenkaan aio syrjäyttää punaista kameraani täysin, vaan jätän sen varakameraksi ja molempiinhan käyvät samat objektiivit, joten voin käyttää oikeastaan kumpaako vain. Tuossa Nikon D5200:ssa on kääntyvä näyttö, jota olen myös haaveillut siitä asti, kun sain idean uudesta kamerasta. Vanhan kamerani sain kaksi vuotta, joten onhan se mua jo kiitettävän ajan palvellut.

 Aamulla mua odotti tällainen paketti! Huomatkaa suloinen lahjapaketti ja kiva kortti!
 Ensimmäisiä kuvia uudelta kameralta!

Milloin te täytätte vuosia?

2. syyskuuta 2015

Juoksutusta

 1.
2.
3.

Olin tallilla. Siellä odotti tyhjä karsina, jonka ovi oli laitettu kiinni. Montun karsinassa oli tällä kertaa Tilta. Se oli siirretty lähemmäs Jalmaria, koska muutenhan niiden välissä olisi ollut yksi karsina. Suoraan sanottuna mulle ei edes tullut haikea olo. Eniten ajatuksia toivat Montun varusteet, jotka oli jätetty jostain syystä tallille. Ostamani harjasanko ja riimu ovat vielä siellä ja samaten keltamustaotsapantaiset suitset. Harjat taitavat päätyä ensi kerralla pesuun ja sen jälkeen ne siirtyvät Jalmarin käyttöön.

4.
5.
6.

Jostain kumman syystä päädyn aina ratsastamaan, vaikka kuinka sanoisin, ettei tällä kertaa. Ensimmäisenä juoksutin Jalmaria, ensimmäisen kerran. Otin jopa oman liinani sitä varten, joka on ostettu pari vuotta sitten hevosmessuilta! Jalmari meni juoksuttaessa älyttömän hyvin! Se näytti tykkäävän juoksemisesta ja ne liikkeet, mitä se esitteli! Välillä Jalmarista tulee mieleen arabi.. Oikeastaan Jalmarin pää muistuttaa hiukan arabia ja ainakin silloin tuo vaikutelma tulee, kun se ravaa häntä pystyssä, niinkuin arabit.

7.
8.

Kaverini ratsastivat Tiltalla ja Jalmarilla. Itse viihdyin kameran takana ihmeen kauan. Kun toinen kaverini lopetti Jalmarilla, siirryin sen selkään ottamaan hiukan ravia. Jalmari oli älyttömän rauhallinen ja se painoi taas pitkästä aikaa ohjalle! Loppukäynneissä Jalmari laski päätään ihan reilusti, vaikka suoraan sanottuna koko mun selässä olo ajan se meni pää alhaalla. Päätettiin, että Jalmaria liikutellaan jatkossa useammin juoksuttaen ja ilman satulaa. Tuo maha on pakko saada pienentymään!

9.
10.

Tilta meni kuulemma todella hyvin! Saatte varmasti joskus Tiltan ratsastuksesta erillistä postausta, jos kaverini suostuvat kirjoittamaan tänne vieraskirjoittajina! Ratsastuksen jälkeen siivosin Jalmarin karsinan ja kaverini taas Tiltan karsinan. Kävin siinä välissä harjaamassa hetken yhtä vierashevosista, josta en viitsi vielä kertoa enempää. Sen jälkeen siirryttiin uittopaikalle ja uitettiin heppoja hetki. Uittamisen jälkeen enää kuivattiin hepat ja siirryttiin kotimatkalle kyydin saapuessa.


Kuinka usein te juoksutatte hevosianne? Mikä oli suosikkinne numeroiduista kuvista?

30. elokuuta 2015

Ylpeä kisahoitaja


Tiedättekö sen tunteen, kun saa katsoa radan vierellä ratsukon suoritusta ja on suurin piirtein pakahtua ylpeydestä? Itselläni oli tällainen päivä eilen! Olin jälleen Nean ja Nebun kisahoitajana, Niinisalossa. Aloitetaan perjantain kuulumisista. Lähdin Nean luo yöksi vähän ennen yhdeksää. Kävimme tallilla pesemässä ja letittämässä Nebun harjan sykeröille, jotka muuten olivat tuplasti siistimmät, kuin ne, jotka tein Montulle viimeksi. Ehkä sekin vaikutti, etten tällä kertaa tehnyt sykeröitä, vaan Nea hoiti sen homman. Itse putsasin ahkerana tyttönä Nebun varusteita. Tallilla meni puoleenyöhön asti, ihan kirjaimellisesti!


Lauantaina oli aamulla herätys klo 6.00, mutta itse nukuin vielä puolituntia enemmän, koska minun ei tarvinnut valmistautua erityisemmin. Aamutoimien jälkeen lähdettiin tallille ja pian kohti kisapaikkaa. Kisat alkoivat joskus kymmenen jälkeen, joten Nebu piti laittaa kuntoon nopeasti. Satuloinnissa sain vain pitää sitä suitsista kiinni, mutta suojat jouduin laittamaan ihan itse, mikä toki kuuluu kisahoitajan tehtäviin. Taluttelin Nebua ennen verryttelyn alkua ja ratojen välissä, kun sillä hypättiin kaksi rataa. Tuloksia en erityisemmin kerro, mutta sen sanon, että hyvin sujui! Ja kyllähän toisesta luokasta tuli ruusuke matkaan! Luokkien jälkeen  purettiin Nebun varusteet, kylmättiin sen jalat ja lastattiin. Pakko muuten sanoa, että tuolla oli ainakin minun mielestäni paremmin järjestelty kaikki paikat, kuin viime kisoissa.


Kuinka monta kertaa olette olleet tänä kesänä katsomassa kisoja/kisaamassa kentällä?