Hullujen hommaa

Päivän saldo: märät vaatteet ja katkenneet ohjat.

Keskiviikko oli varmasti yksi ikimuistoisimmista päivistä Jalmarin tallilla! Tuo "saldokin" kertoo jo aika paljon, mutta tämän lisäksi voin sanoa rehellisesti nauraneeni pitkästä aikaa oikein kunnolla. Hauskaa meillä ainakin oli! Kyllä, myös kameran takana tapahtumia katsellut kaverini sanoi nauraneensa minulle ja Jalmarille. Joskus vain mietin, että miksi saan mitä oudoimpia päähänpistoja..

Päädyin menemään riimulla, johon laitoin ohjat kiinni. Vasta jälkeenpäin aloin miettiä, että onkohan siitä haittaa, kun paine kohdistuukin tuohon turvan päälle. No, ainakaan Jalmari ei kuollut ja se vaikutti jopa ihan iloiselta päästessään menemään noin. Vähän kauhulla nousin selkään, kun satulakin jäi talliin.. Mutta mitä vielä, Jalmari meni suurin piirtein paremmin kuin koskaan! Aloimmekin epäillä, että sillä on suussa jotain vikaa ja siellä kävi eilen(torstaina) osaava ihminen tarkastamassa sen suun/hampaat.

Jalmari meni oikeasti älyttömän hyvin! Menimme uittopaikan ulkopuolella, joka on ympyrän mallinen ja sitten teimme hiukan ylä- ja alamäkitreeniä pellolla. Jalmari meni rauhallista vauhtia ja pidätti kyllä heti, kun pyysin! Se pätkittäin jopa myötäsi hiukan päällään! Tämän perusteella voisin jopa ostaa sille kuolaimettomat, jos tietäisin niistä enemmän. Ravi oli nimittäin pitkästä aikaa todella rauhallista ja Jalmari ravasi lähes koko ajan korvat pystyssä, joten sillä taisi myös olla ihan kivaa. Naureskelinkin tuolla uittoympyrän ulkopuolella mentäessä, että olisin varmasti tippunut veteen, jos Jalmari olisi tehnyt jotain arvaamatonta. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt!

Olin päättänyt jo aiemmin, että käyn kahluuttamassa Jalmaria uittopaikalla niin, että olen itse selässä. Jalmarille lätäköt/märkä hiekka on aina ollut paha paikka, mutta nyt se meni pari kertaa todella nätisti veteen. Käännyimme aina ennenkö Jalmari joutui uimaan. Näiden parin kerran jälkeen emme enää päässeetkään veteen niin kätevästi, kun pieni alamäki, joka kohti veteen, oli hiukan märkä. Jalmari alkoi taas pomppia pystyyn, vaikka ei se kovin korkealle pääse, tai niin luulin. Siksi en osannutkaan varautua yhteen hyppyyn, jonka jälkeen Jalmari kääntyi liian nopeasti minulle ja tipahdin sitten alas. Jäin nauramaan maahan hetkeksi, koska minulle ei käynyt kuinkaan. Olin kuitenkin repäissyt ohjat mukanani alas ja ne sitten jäivät Jalmarin astuessa sivummalle sen jalkoihin ja poikkesivat.. Onneksi tamma pysyi kuitenkin yhä vierelläni ja kävin vain vaihtamassa ohjat riimunaruun, koska olihan se hevonen vielä pakko saada veteen. Muuten sille olisi jäänyt kuva, että ratsastajan tiputtamalla pääsee vähemmällä.

Tästä..

...seurasi tämä.

Kaverini auttoi meidät viimeisen kerran veteen ja kahlasimme kääntymiskohtaan. Yritin kyllä kääntää Jalmarin, mutta se päättikin jatkaa matkaa ja lähti uimaan. Tiputtauduin alas veteen ja pidin Jalmarin kaulasta ohjaten sitä samalla toisella kädellä. Tulipahan siis koitettua nyt hevosen uittamistakin! Pääsimme turvallisesti koko ringin ja pääsin vielä takaisin tamman selkäänkin vedessä! Tämän uintiringin jälkeen kävelimme loppukäynnit. 

Kuvat ©Nelli!

Oletteko te menneet koskaan niin, että suitsien tilalla onkin riimu? Kuinka sujui?